Pois

Let's face it. Lutakko on mitätön ja pieni paikka. Se on niin pieni, että jopa sen nimi kuulostaa pienen ja mitättömän paikan nimeltä. "Lutakko" on paikka josta moni suomalainenkaan ei ole koskaan kuullutkaan. "Lutakko on niemi ja noin 2 500 asukkaan kaupunginosa Jyväskylän kantakaupunkialueella, Jyväsjärven rannalla." Siellä on toki kerrostaloja ja osa kunniakasta Jyväskylän kaupunkia joka ei ihan miltei ole pieni. Mutta kun asiaa katsotaan kunnolla, huomataan että se on kuitenkin vain pieni kappale Jyväskylää ; Lutakko ei ole paikkana kovin suuri.

Lutakko on niin pieni paikka, että siellä ei ole mitään. Ja luultavasti, niin vaikeaa kuin se on kuvitellakin, huomenna siellä on vielä vähemmän. Ilmeisesti on olemassa jokin korsi jonka poisottaminen katkaisee kamelin selän jonka jälkeen kriittinen "täällä ei ole mitään" -raja ylittää jonkin makaaberin rajan. Tämä katkeaminen on ilmeisesti tapahtunut, koska siitä että Lutakosta ei löydy jotain on ihan oikeasti tehty uutisoinnin ja itkun aihe monille. Kamelin selän katkaisi se, että Lutakon hotellista ei löydy Raamattuja. ~ Asia koetaan hyvin pahana ja löytyy puuhamiehiä jotka "valittelee "jumalattomuutta", josta hotelliraamattujen torppaaminen on oire."

Kysymys on monella tavalla hyvin mielenkiinnoton. Sillä koko tämä asia on yhtä pieni ja turhanpäiväinen kuin se Lutakko jossa se tapahtuu. Tässä irrelevanssia ylistävässä hengellisessä ja hengettömässä kamppailussa on kaksi epäolennaista ja pientä puolta joita kuitenkin yhdistää turhanpäiväinen teema:
1: Raamattu pöytälaatikossa ei vahingoita ketään eikä ohjaa lukemaan niitä. Samoin kuin ei kaapelipornokaan. Jos ei tykkää, niin sitten ei käytä. Toisaalta kaikkialta hotelleista ei löydy baarikaappia tai televisiotakaan, joten olisi hieman omituista että hotellin olisi ikään kuin aivan ihan totaalisen pakko pitää Raamatunkaan kaltaisia konsepteja tarjolla..
2: Raamatun voi aina kantaa mukanaan. Esimerkiksi itse tunnustaudun harjoittaneeni sellaista paheellisuutta, että olen ottanut matkalle mukaan pokkareita ja vastaavia. Näin minun tarjollani on ollut Hengellinen totuus esimerkiksi siitä kuka onkaan viidakkopartion salainen johtaja ja tämä on auttanut minua mustanaamioistumisen eli fantomisaation tiellä. Näin ollen voidaan kysyä, kuinka kovasti yksilö voi velvoittaa oman hengellisen kasvunsa yrityksille. Ja jos hän voi näin tehdä, niin eikö se olisi hieman elävän uskonelämän vastaista?

Mielenkiintoisen ja oikesti relevantin vihjeen yleisestä arvomaailmasta kuitenkin voi saada kun katsoo millä perustein Raamattua kannatetaan ja kaikkea muuta vastustetaan. Moni ajattelee että vain yhden uskonnon tarjonta on leimaavaa ja epäreilua vaikkapa islaminuskoisia kohtaan ja ehdottaakin että kenties ongelman voisi korjata poikkeavalla tavalla, eli laittamalla tarjolle lisää valikoimaa. "Ajatusta monipuolisemmasta pyhien kirjojen valikoimasta hotellihuoneiden pöydänlaatikoissa pyöritellään useassa viestissä." Tämä ei kuitenkaan kelpaa Raamatun esilläolemista ajavaa äänekkäintä puuhamiestä ; "tyrmää keskustelupalstalla idean: Kantaansa hän perustelee kristinuskon kymmenestä käskystä ensimmäisellä ("Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia")."

Tämä kertoo että raamatunpoisjättämsien vastustamisessa kysymys ei ole mistään "jumalattomuudesta" ja sen pelosta, vaan ihan oikeasti vain ja ainoastaan yhdestä uskonnosta. Ei siinä puolusteta uskovaisia vaan pelkästään ajetaan kristittyjen asiaa. Samalla paljastuu hyvin selvästi se, mistä "keskustelemisessa" ja "tarjollaolossa" on kaikessa muussakin uskonnollisessa levitystoiminnassa. Esimerkiksi siinä mitä harjoitetaan kouluissa. Niiden tehtävänä on houkuttaa yhteen tiettyyn näkemykseen.

On ikävää että tämä suuri teema on niin kaikenkattava, että vaikka Lutakko on niin pieni kuin on ja vaikka Lutakossa ei olekaan juuri mitään, niin siitä huolimatta tämä kyseinen asennevamma on sielläkin. Ei ole niin pientä paikkaa eikä niin pientä asiaa, että sitä pakoon pääsisi. Asia on selvästi juuri niin kuin Hitchens sen sanoi. "Religion poisons everything." Yhteiskuntamme on sellainen että jokainen asia on uskonnollistettu.