sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

kaksi lännen [viisasta] miestä

"You are not just wrong. You are wrong at every conceivable level of resolution. Zooming in on any part of your worldview finds beliefs exactly as wrong as your entire worldview."
(RationalWiki, "Fractal Wrongness")

Markus Kajo mietti tarvetta "älyttömysymittarille". "Sepä olisi kyllä hyvä, jos olisi mittari, jolla voisi tarkistaa, mikä on älytöntä tai naurettavaa, tai verrata kahdesta älyttömästä, että kumpi on älyttömämpi. Ja käänteisesti, kumpi tolkullisempi." Tarvetta tämänlaiselle selvästi olisi. Sillä moni ihmosen toiminta on varsin absurdia. Hupsuja ovat esimerkiksi tietyt sotilaspuvut ja tietenkin ihmisten juhlat ; "Tiettävästi kyseinen herra luuli kadottaneensa järkensä valon ja/tai joutuneensa helvettiin. Mutta olikin vain Suomessa vappuna."

Samanaikaisesti Mika Sipura kärvisteli "resoluution" parissa. "Vanhaksi tulemisen tietää siitä ettei tee mieli inttää kysymyksistä joiden ratkaisu riippuu resoluutiosta. Karvapäisenä nuorena minäkin puolustin Linkolan suurten pikseleiden ekofasismia ja pienen fundamentalistijoukon kurmoottamaa pienten pikseleiden vulgaarievoluutioteoriaa." ... "Nykyistä päättämättömyyttäni voidaan nimittää joko dementiaksi tai ikääntymisen kypsyttämäksi viisaudeksi. Se on sitä kun ei osaa valita resoluutiota."

Sekä Kajo että Sipura painivat filosofian perusongelmien parissa ja ytimessä. Molemmissa pelkän tiedon sijasta mietitään järkevyyttä, priorisointia, viisautta ja muuta joka on lähempänä elämää tai tiedon elämässä soveltamista. Esimerkiksi epistemologit ja eetikot voisivat taatusti saada vastauksen valtaosaan kysymyksistä antamalla kysymyksen "älyttömyysmittarille". Usein asiaa vain lähestytään tavoite mielessä. Tosin perinteisessäkin argumentaatioperinteessä "älyttömyyden tunnistaminen" näyttäytyy argumenttivirhelistojen kaltaisina työkaluina. Ja näiden opetteluun panostetaan ja kannattaa panostaa. (Tosin nämä paljastavat vain joitain älyttömyyteen perustuvia puolia.)

Samalla en malta olla nostamatta esiin sitä, miten ihmisille monet asiat ovat tärkeitä vaikka ne ovat hyvin absurdeja. Tästä malliesimerkkinä ovat absurdit juhlat, seremoniapuvut ja lapset. ;  Esimerkiksi juhlia pidetään tärkeänä koska ne tuottavat iloa absurdiudessaan. Juhlapuvut taas ovat ihmisen yritys taistella absurdia makaaberiutta vastaan keinotekoisesti luomalla absurdia antimakaaberiutta.

Ja tunnetusti lapsissa on selvä jako "omien lapsien" ja "muiden kakaroiden" välillä. Oma vauva on vanhemmalle suloisia olentoja joiden oppimiskyky on ylpeyden ja ihmeen paikka. Kuitenkin ulkopuolisille nämä mukulat näyttävät usein lähinnä vajaaälyisiltä humalaisenoloisilta kääpiöiltä joiden anti keskustelulle on sanapari "kakka tuli". Lapsen tuleminen todellakin näyttää laittavan prioriteetit uusiksi ja tämä priorisointi näyttää absurdilta kaikille niille joilla ei ole lapsia. Samoin wappu näyttää absurdilta kaikille muille paitsi teekkareille ja jäynäilijöille.

Tavallaan priorisointikysymyksessä on sovellustasolla merkityksen kohdalla valtaisa paradoksaalinen onkalo. Monesti järjettömät asiat ovat ihmisille hyvin merkityksellisiä. Enkä tässä puhu "lempimoiteasiastani" uskonnollisuudesta. Esimerkiksi itse olen suorastaan absurdivetoinen. Esimerkiksi kun aiemmin heittelin veitsiä (kun olosuhteet mahdollistivat) tein tätä siksi että sen sovelluskäyttö esimerkiksi kamppailukäytössä on likimain nolla. Sama itsetarkoituksellinen ja hieman elitistinen epäkäytännöllisyys viehättää minua myös miekkailussa. Ja jotkut ehkä muistavat sen, että taipumukseni keskustella uskontoteeman parissa johtui alkujaan siitä, että ajattelin tämänlaisen abstraktin aiheen olevan sellainen, että sen parissa voisi leikitellä vapaammin. Ajattelin että erimielisyyttä siedettäisiin hyvin. Tämä oli ennen kuin "uusateismi" -sana oli tuttu. Erehdyin kun sekoitin epäkäytännöllisen abstraktin merkityksettömyyteen. (Virheeni on kenties anteeksiannettava tai ainakin ymmärrettävä vain sen vuoksi että valtaosa aiheen keskustelusta perustuu nimenomaan siihen että merkityksellisyys yritetään estittää käytännöllisenä ja rationaalisena. Ja että epäkäytännöllinen absurdius esitetään samana kuin arvonpoistona ja merkityksenvientinä.)

Ongelmana on se, että näillä abstrakteilla asioilla ei ole ollenkaan resoluutiota. Niiden kohdalle ei voida oikein minkäänlaista älyttömyysmittaria, koska niiden ytimessä on se, että brittiläisen filosofian tekninen rationaalisuus törmää mannermaisen filosofian merkitykseen. Tämänlaiset asiat eivät ole väärässä tai älyttömiä. Ne ovat kaiken tämänlaisen ulkopuolella.

"Not even wrong (or the full version "That's not right - that's not even wrong") refers to any statement, argument or explanation that can be neither correct nor incorrect, because it fails to meet the criteria by which correctness and incorrectness are determined."
(RationalWiki, "Not even wrong")

Ei kommentteja: