"'smart idiot' problem" ~ claim persecution!

Chris Mooney on tullut tunnetuksi aktiivisena ns. "framingin" kannattajana. Hän on siis korostanut valistushenkistä asennetta jossa tiedekeskustelussa pitäisi välttää lujia tunteita herättäviä lähestymistapoja. Hänen mukaansa on valittava sanansa sopuisasti ja tätä kautta syntyy keskustelua jossa väärässäolija oppii. Hän on korostanut siksi että tulenarat aiheet ja tiukat sanavalinnat ja suorasukaiset ilmaisut eivät ole mitenkään hyvä tai kannatettava asia. Hän on uskonut että ihmiset viisastuvat kun ovat kanssakäymisessä.

Siksi olinkin yllättynyt kun Mooney kirjoitti muutama päivä sitten (26. maaliskuuta) viestin joka korosti sitä, että framingin esittämä lähtökohta on ihmiskuvaltaan liian optimistinen. Hän ottaa esille Dunning-Kruger -efektin suuren mahdin ilmastonmuutosdenialismissa "First, and not surprisingly, individualism played a significant role in fueling climate denial. The same went for "information satisfaction" -the so-called "smart idiot" effect that I've written on a great deal. In other words, what the study found is that the more Republicans thought they knew everything they needed to know about global warming, the more they were climate deniers." Tämä tarkoittaa sitä että mitä varmemmin henkilö oli itsevarma individualisti joka uskoi tietävänsä jo valmiiksi kaiken oleellisen, sitä varmemmin hän oli ilmastonmuutoksen vastustaja. Toki suuri tietomäärä voisi itsessään tarkoittaa sitä että suuri määrä tietoa johtaisi ilmastonmuutoksen vastustamiseen. (Jos unohtaa sen tosiasian, että kaikki ekspertit joiden takana on ollut todistetusti se 10 000 tuntia ovat yleisesti ottaen sitä mieltä että heidän mestaruusalansa on jatkuvan oppimisen kohde. Seurataan kuitenkin arkijärkeä for the sake of the argument. Sillä tunnustan, ennustan, että pahempaa on luvassa.)

Mutta Mooney havaitsikin toisenlaisen korrelaation "The study found that the strongest predictor in determining whether a Republican accepts global warming is whether he or she trusts in scientists, and whether he or she thinks they are in agreement about whether global warming is occurring." Toisin sanoen epäily tiedemaailmaa kohtaan oli tiedon sijasta ratkaisevassa roolissa. Tätä pahentaa se, että tosiasiassa konservatiivinen media (etenkin "Fox") kontrolloi viestinnässä ja painottaa näkemyksiä hyvin tietynlaiseksi. "There is also, of course, the huge role of Fox News in all of this: Watching it causes conservatives to have more false beliefs than they would otherwise, about issues like climate change." ja mikä pahinta, tämän median kohdalla on olennainen vaikutus tiedeviestintään ja tieteen popularisointiin "it would also get attacked by conservative media, e.g., Fox, and the usual suspects in conservative think tanks and the climate denial blogosphere. And given the "smart idiot" problem, Republicans consuming these media would then reject the science, and feel sure of themselves. The only solution, then, is to make organized climate denial simply beyond the pale. It has to be the case that taking such a stand is tantamount to asserting that smoking is completely safe, no big deal, go ahead and have two packs a day." Mooney on aikaisemmin perustellut että ihmisen taipumus assimilaatioon, eli taipumus ylläpitää omaa maailmankuvaansa, on juuri se syy mikä pakottaa kohteliaisuuteen.

Nyt hän on havainnut sen, joka on ollut skeptikoille ja muille vastaaville - eli niille jotka ovat oikeasti debatoineet aiheesta sen sijaan että debatoisivat debatoinnista - ilmiselvää. Pehmeä puhe pelaa denialistin pussiin ; Denialismin menestyksen lähtökohtana on luoda hajaannusta ja jo väite siitä että itse aihe olisi oikeasti kontroversiaali ja vakavasti kyseenalaistu on väärä askel "denialistien pussiin". Myös asiaan liittyvä populistinen anti-intellektuellius on ollut tunnettua;

Esimerkiksi denialismi -termin tunnetuksituojina tutut Hoofnaglet kirjoittivat aikaa sitten denialismin luonnetta määrittelevän artikkelin, joka huomauttaa että denialismi on tiivistettävä viiteen perusstrategiaan "5 general tactics are used by denialists to sow confusion. They are conspiracy, selectivity (cherry-picking), fake experts, impossible expectations (also known as moving goalposts), and general fallacies of logic." jossa huomautetaan että denialismia harjoittaa tietynlainen ihmistyyppi jonka nimitys on crank. He taas tyypillisesti ovat Dunning-Kruger efektin malliesimerkkejä ja yliarvioivat oman osaamisensa. He "ajattelevat suuresti" eli hakevat suuria aiheita, ja jumittavat yleensä tiettyyn aiheeseen hyvin vahvasti. He viestivät tästä kaikkialla, yrittävät siirtää aiheen aina tähän pravuuriinsa ja levittävät tätä sosiaalisesti aktiivisesti ympäriinsä.

Denialismissa vastustetaan paitsi jotain teoriaa, myös itse tiedeyhteisöä. Se käyttää esimerkiksi asiantuntijoita joita Hoofnaglet kutsuvat suorasukaisesti nimellä "false experts" ("väärä asiantuntija"), jotka edustavat näkemyksissään tieteen marginaalia. Näille tyypillistä on se, että vaikka denialistisessa linjauksessa onkin eri näkemyksiä, he eivät kinastele keskenään sisäisesti. Denialistisen piirin kinat ovat aina ulkoisia eikä sisäpiirin erimielisyyksiä ratkota kovinkaan paljoa (jos tätä tehdään ollenkaan). Tieteessä sisäpiirin kinat taas ovat tunnettuja ; Aktiivisinkin kreationisti osaa kertoa miten Dawkins ja Gould riitelivät evoluutioteorian yksityiskohdista kiivaastikin. "the tendency of cranks not to care if other cranks (and denialists in general for that matter) have variations on their own crazy ideas, just as long as the other cranks are opposing the same perceived incorrect truth." ... "They don't care if some other crank or denialist comes along and challenges the prevailing theory by tossing cow manure, as long as what they're shoveling stinks. For instance, you notice that Dembski doesn't spend a whole lot of time attacking Ken Ham, nor does the DI seem to care a great deal about any kind of internal consistency of ideas."

Eivätkä he myöskään koskaan huomioi kritiikkiä, se on aina joko irrelevanttia tai sitten vain avaa kysymyksen joka tullaan ikään kuin ratkaisemaan tulevaisuudessa. "Vielä on paljon tehtävää" on se, mikä denialisti tunnustaa pahimman ja ilmiselvimmän tappion edessä.

Yksi pääsyy tälle kaikelle on se, että kun kaikki mainitut efektit lasketaan yhteen; Psykologiset syyt jotka liittyvät individualistiseen egoon joka taas johtaa omassa maailmankuvassa riippumiseen joka tiivistyy viholliskuvien luomiseen ja tiedettä vastaan kohdistuvaan anti-intellektuellius latistuu käytännössä itsevarmaan asenteeseen jossa "When they reject your paper, remember, you're just like Galileo, or Einstein. They rejected your ideas because they're just not ready to accept them. Remember, you're a skeptic!" Denialismi levittääkin "toisinajattelija ja skeptikko" leimaa itsestään.

Surullista onkin se, että käytännössä ei mene kauaa, kun tämänlainen asenne ja debattiasenne ja into muuttuu aina jonkinlaiseksi salaliittoteoriaksi. "Almost every denialist argument will eventually devolve into a conspiracy. This is because denialist theories that oppose well-established science eventually need to assert deception on the part of their opponents to explain things like why every reputable scientist, journal, and opponent seems to be able to operate from the same page. In the crank mind, it isn't because their opponents are operating from the same set of facts, it's that all their opponents are liars (or fools) who are using the same false set of information." Kun faktat tulkitaan huijaukseksi tai väärennökseksi, ja selitetään levittäminen salaliitolla, on tietysti nihiloitu kaikki kritiikki ; Olettamalla salaliitto oletetaan joku joka tarkoituksella haluaa torjua totuuden joten kaikki kritiikki muuttuu salaliiton todisteeksi sen sijaan että todistaisi oman näkemyksen heikkoudesta.

Näin ollen tekipä kriitikko mitä tahansa, on seurauksena se että paatunut denialisti käyttää yhtä korttia. "Claim persecution" joka denialistisen kliseen mukaan vertautuu usein nimenomaan Galileo-syndroomaksi "Compare yourself to Galileo." ~ Denialistin tunnistaminen on kuitenkin onneksi helppoa ; Jos joku panee vastaan, hän vainoaa. Jos joku suutahtaa, hän vainoaa. Jos akateeminen maaima ei hyväksy argumentteja se vainoaa. Jos omat argumentit eivät herätä kiinnostusta, on takana vaientamiseen pyrkivä vaino. Jos jatkuva asian esiintuominen tuo sosiaalisia vaikeuksia, syynä on työyhteisön harjoittama vaino. Itse asiassa kaikki paitsi kohtelias kuunteleminen ja tämän jälkeen tyytyväinen nyökyttely ja samaa mieltä oleminen on vainoa.

Siksi välittömästi kun vainokortti heilahtaa, on syytä lopettaa ajatuskin siitä että seurauksena olisi rationaalinen asiaa ratkaiseva ja punnitseva keskustelu. On täysin turhaa kuvitella että keskustelu valistaisi vastapuolta mitenkään. Framing on mahdotonta. Jotkut - kuten Mooney ja minä - ovat kenties joskus eläneet naivin optimiseisessa valistusajan ihmiskuvassa. Mutta tämä ihmiskuva, niin kaunis kuin onkin, on huono sillä olennaisella tavalla. Se on denialistien kohdalla totaalisen väärä.

---

Aina kun kritisoit toisinajattelijaa, kissanpentu -Jeesus itkee.