On tavallista että uskonnollisuutta ei puolusteta jumalatodistuksin vaan korostetaan että uskonto on mukavaa ja hyödyllistä ; Uskomiseen uskomisessa on tavallisesti taustalla selitys siitä että uskonto on kannattajilleen hyötyä. Usein jopa ateistit pyrkivät selittämään miksi uskonto on voinut säilyä yhteiskunnassa ja he luonnollisesti viittaavat myös siihen miten se on psykologisesti mukavaa - uskonto on heidän silmissään esimerkiksi torjuntaan verrattavissa oleva defenssi. Sitten on sellaisia kuin Dawkins, jonka mukaan uskonto voi olla haitallista. Että esimerkiksi se, että lapsi tottelee vanhempiaan silloinkin kun nämä ovat poissa voi suojella vaaroilta. Hän onkin verrannut uskonnon hyödyllisyyttä siihen kuinka perhoset lentävät kynttilän liekkiin siksi että valoa päin kulkeminen on hyönteisille hyödyllistä yleensä.
Wilkins kirjoitti kuitenkin tähän liittyen mielenkiintoisesta yksityiskohdasta ja vaihtoehdosta. Hän korosti sitä, että vaikka yhteisöä yleensä määritelläänkin yleispätevien ja yleisinhimillisten piirteiden vuoksi, ryhmiin kuitenkin kuulutaan yleensä nimenomaan siksi että niissä on joitain yksittäisiä hassuja piirteitä joita ei tehdä muualla ja joille yleisesti ottaen voidaan jopa nauraa muualla. "Costly Signalling hypothesis: what makes a religion stable and causes social cohesion is not the ideas they share, but the absurd and contingent flags they carry. The reason why, for example, a Baptist can go anywhere in the world and find a community among any ethnicity, language, or class, is that what unites Baptists everywhere are a set of practices and beliefs so silly that one can only share them with other Baptists. That is, by the way, why creationism is so socially adaptive: the only folk you can share it with in practice are those who are in your community. Everybody else just laughs at you" Tämä on mielenkiintoinen ja piristävä kulma asiaan, koska se näyttää sen miten ihmisten sosiaalisuus on hyvinkin mutkikasta. Toki uskontoa usein puolustetaan ja perustellaan ulkopuolisille. Tällöin on houkuttelevaa ja luontevaa käyttää yleisinhimillisiä piirteitä. Se tuo ymmärrettäväksi miksi juuri tätä kyseistä ajatuslinjamaa kannatetaan. Kuitenkin ongelmana on se, että kun valitaan yleisinhimillisiä piirteitä, niin määrittelyn informaatiivisuus pienenee ; kuvatut piirteet sopivat muihinkin ajatussuuntauksiin ja ryhmiin. Ne jaetaan juuri koska nämä ovat yleisinhimillisiä.
Ryhmissä vetoaa kuitenkin usein juuri niiden omaleimaisuus. Wilkins kuvaa asian seuraavasti ja selittää sen johtuvan Zahavin haittaperiaatteesta. "The Costly Signalling Hypothesis (CSH) is based on work done by evolutionary theorist Amotz Zahavi, who proposed that apparently handicapping traits like the peacock’s tail serve as honest advertisements. They show the virtues of the organism by signalling in ways that cannot be faked." ... "What makes one a member of the community is that one is advertising in costly ways that one is a member." Toisin sanoen ideologiaan kuulumisen ytimessä on se, että esimekriksi uskonnollinen vakaumus näkyy elämässä vahvasti ja tätä kautta se on hieman kuin riikinkukon värikäs pyrstö on jokin joka mainostaa yleistä erinomaisuutta ; Se, että koiras selviää elossa vaikka sillä on tuollainen valtava mainostin kertoo siitä että sen täytyy olla hyvinkin elinvoimainen.
Tämänlaiset ajatukset ovat hyödyllisiä, sillä klassinen "hyöty vs haitta" -ajattelu on oikeastaan hieman vääristävä lähestymistapa koko asialle. Uskonto on jossain määrin haitallista, se esimerkiksi lietsoo ja aikaansaa sosiaalisesti ongelmallisia tilanteita - esimerkiksi jos uskonvakaumus saa juoksemaan ihmisiä vasten ja kertomaan siitä miten juuri hänen uskontonsa on oikea usko ja että vääräuskoiset ovat moraaliltaan vääristyneitä ja ansaitsevat lopullisen tuhon. Sisäpiirille tämä on mainos ja elinvoimaisuuden ja rohkeuden osoitus. Ja juuri tämä sitouttaa tiettyyn piiriin. (Ja oman ideologian sisällä saa helposti arvostusta myös vastakkaiselta sukupuolelta.) "A socially cohesive group that defines an in-group by definition defines out groups as well. You can call them "sheep", "fools", or worse, "inhuman", the traditional way to justify treating the out group badly. Many tribal societies call themselves something like "the people" and outsiders something like "ghosts" or "demons". We see this more subtly when Christians state as fact that atheists themselves cannot be fully human (because they are immoral, deny their spiritual side, or fail to have the full range of emotions like love)."
Hupaisinta on tietysti se, että Wilkins kuvaa sitä että ateistien konventit ja muut tapahtumat ovatkin siksi tärkeitä. Ateismilta kun puuttuu nykyäänkin tietynlainen toiminta joka toimisi signaalina. Näkyvät piirteet erottavat sen yhteisöllisyyden sellaiseksi että se ei ole ollenkaan samanlaista kuin uskovaisuudessa. Ateismin julistaminen tuo toki vaikeuksia, mutta ilman sisäistä tukiryhmää sitouttaminen jää helposti pieneksi. Lisäksi ateismin sosiaalinen puoli on heikko koska se määrittelee itsensä nimenomaan "ulkopuolisille perustelevin" kielenkäytöin. Wilkins huomauttaa tästä seuraavasti ; "define the atheist community in terms of truth, autonomy and community. The problem is, these are values also held by many other communities, and they are not the very same communities. I know many liberal religious folk who also value science, truth and personal autonomy, and many atheists who do not. So while I applaud his picking these values, he hasn't quite picked out the identifier and community builders of an atheist community."
Konventiot tarjoavat muutosta tähän tilanteeseen. Siellä voidaan olla samanmielisten keskuudessa ja määrittää sisäpiiri ja ulkopiiri erikseen. Tämä rakentaa yhteisöllisyyttä, mutta toisaalta tämä myös väistämättä kasvattaa juopaa "ateistejen" ja "muiden" välille. (Nythän ateistit ovat """militantteja""" vain niille jotka yrittävät rajoittaa lupaa olla ateisti tai jotka yrittävät osallistuttaa ateisteja uskonnolliseen toimintaan. Eli he vastustavat niitä jotka vastustavat heitä.) Tämä on minusta hyvä muistutus siitä että oikein mikään ideologia tuskin tulee muuttamaan tätä piirrettä ihmisissä.
No, onhan jopa miekkailussa havaittavissa piirteitä jossa oman sisäpiirin suosio saavutetaan sitouttamalla vapaa-aikaa ja elämää siihen että osataan omituisia ja nykykulttuurissa triviaaleja temppuja jotka voivat näyttää ulkopuolisista perin omituisilta ja jopa naurettavilta ; Olenpa itsekin saanut ihmettelyä siitä että mitä ihmettä kaltaiseni iso mies vielä leikkii miekoilla kuin pikkupoika. Tämä muistuttaa siitä että klassinen tapa nähdä miekat ja autot peniksenjatkeina, kompensaationa ja miehisen substanssin ylikorostamisena on jopa huono tapa lähestyä asiaa. Kysymys on oikeastaan nimenomaan käänteisestä kompensaatiosta. Kun vain on riittävän päheä voi leikkiä miekoilla kuin pikkupoika ilman että se on este ; Nyt, tämän jälkeen, voin sentään vastata kysymykseen "miksi", että "osoittaakseni viriiliyteni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti