Mitäpä voisitte tehdä sille?

"harrastuksen vuoksi pitää kestää kaikenlaista. kuten ryöstöjä."
("Unkuri", "Lehtonen")

Tullessani viimeisimmistä miekkailuharjoituksistani, jotka olivat venähtäneet hieman pitkäksi, kohtasin bussissa (linja 77, Jakomäki-Helsinki) melko aggressiivisen hyvin humalaisen miehen. Hän vaikutti sellaiselta, että hän oli hyvässä alamäessä elämässään muutoinkin. Ei mikää spurgu, mutta ei mikään työntantajan unelmakaan. Bussissa oli hyvin vähän ihmisiä, ja hän oli ilmeisellä räyhäämistuulella. Tämäntapaisessa tilanteessa nuorehko mies, joka ei ole vammainen tai rillipöllö, mutta ei myöskään olennaisen uhkaavanoloinen lihaskimppukaappi on luonnollisesti oivallinen kohde. ; Ulkonäköni suorastaan huutaa, että päihittämisestä ei tule häpeää mutta riskejäkään ei ole.

Hän innostuikin tulemaan mm. heiluttelemaan keskisormeaan. Toimin mielestäni oikein, ja annoin hänen kokea menestystä ; Tämänlaiset tappelijathan ovat sellaisia että he tavallisesti joko hakevat voittamista tai sitten tappelua. Ne jotka hakevat voittamista ovat sellaisia että jo alistuva elekieli ja asenne jossa annat hänen kokea olevansa niskan päällä riittää. Ne jotka hakevat tappelua sen sijaan innostuvat tämänlaisesta koska näin he saavat tapella minimaalisin riskein. Siksi olin toki valmis siihen että jos aggressio alkaa nousemaan, niin olen valmis muuttamaan linjaa melkoisen nopeasti.

Tilanne ei rehellisesti sanoen ollut mukava, koska olin bussinpenkillä. Tässä on vaikeaa ja ahdasta liikkua. Mies esti omalla ruumiillaan poistumisen. Ylösnouseminen voitaisiin nähdä samana kuin tappelunaloitus jolloin hän itsepuolustaisi itseään välittömästi olipa hän sitten liikkeellä voittamassa tai tappelemassa. Lisäksi koska paikka oli bussi, kyseessä oli suljettu tila eli minkäänlaista pakenemismahdollisuutta ei olisi. Mikä tarkoittaa sitä että lopputulokset olisivat hyvin vakavia joko minulle tai hänelle.

Valmistauduin toki siihenkin että se keskisormi, jota hän heilutteli noin 30 sentin päässä minun naamastani tulee liian lähelle. Liian lähellä olisi noin 20 senttiä. Siinä vaiheessa katsoisin että turvallisuusraja ylittyi juuri. Sen jälkeen kyseinen sormi murrettaisiin välittömästi alaspäin, ja koska tämäntapainen tekee ateististakin katolisen (tai ainakin saa hänet rukoilemaan kuin yksi). Ajattelin tämän jälkeen paeta yksinkertaisesti lyömällä häntä treenikassilla päähän jonka tarkoitus on lähinnä antaa hieman aikaa ja peittää hänen näkyvyytensä. Ideana oli tämän jälkeen potkaista kunnolla että saan hänet pois tieltä. Suunnitelma ei ollut hyvä, mutta tilannekaan ei suonut juuri parempaa enkä rehellisesti sanoen oikein osannut kehitellä asioita tuon pidemmälle.

Onneksi luimistelu riitti ja mies poistui päästyään omalle asemalleen. Tämä on tapaus joka ei todennäköisesti tule näkymään missään tilastoissa (riippuen tietysti siitä mitä bussikuskit raportoivat päivän tapahtumista ja miten huolellisesti he sen oikeasti täyttävät). Se, että räyhääjältä ottaisi henkilötunnuksen ja laittaisi poliisin yhteyteen olisi temppuna sellainen että se on joko (a) sen väkivaltatilanteen aloittaja jota ei haluaisi ja (b) se olisi joka tapauksessa jotain joka tuskin joko selviäisi tai ainakaan auttaisi itse tilanteessa.

Tämä muistuttaa eräistä asioista. Asioista joista muistuttaa esimerkiksi City -lehden "haluamme baarirauhaa". Se kuvastaa sitä, miten väkivallasta ja turvattomuudesta puhuessa on tavallista että ne käsittelevät naisten pelkoja. Mies koetaan väkivallan tekijänä. Ja jos tappelussa on uhrina mies, hän on näkymätön ja vain se tekijämies näkyy. Lehti korostaa että "Huomion tarkoitus ei ole vähätellä naisten kokemaa väkivaltaa - tarkoitus on lopettaa miesten kokeman väkivallan vähättely." Tämänlaista tarvitaan koska jostain syytä tämä aihe on sellainen että se nähdään nollasummapelinä jossa jotenkin vähätellään naisten kokeman rikollisuuden merkitystä.

Esillä oli karuja tietoja:
"Joka vuosi yli kuusi prosenttia miehistä saa turpaan ventovieraalta. Miehet kokevat tuntemattoman taholta väkivaltaa noin kaksi kertaa yleisemmin kuin naiset, ja lisäksi se on yleensä raaempaa: fyysisiä vammoja tulee enemmän kuin naisille. Miesten kokemasta väkivallasta ei oikein jakseta huolestua, ellei se ole poikkeuksellisen raakaa tai tekijä hyvin nuori." ... "Ennakkoluuloissa elävä kuva miesten välisestä väkivaltatilanteesta: öinen baari- tai snägärijonotappelu, jossa kumpikin osapuoli osallistuu toistensa mätkimiseen. Todellisuudessa on kuitenkin yleisempää, että tilanteessa on selvä hyökkääjä. Uhri yrittää selvitä asiasta puhumalla tai pakenemalla. Kaksi kolmasosaa uhreista ei käytä väkivaltaa edes puolustautuakseen."

Tämä on itselleni tuttua ; Esimerkiksi vuonna 2003 sain neljä kertaa turpaani tavalla jossa kertaakaan en aloittanut enkä kertaakaan lopettanutkaan. Tämä synnytti esimerkiksi mielenkiintoisen refleksin joka meni jotenkin sillä tavalla että kun joku, ihan kuka tahansa ihan missä tahansa, tuli kysymään tupakkaa, reaktioni oli melko automaattinen "älä lyö!" ~ Miesten kohtaaman väkivallan ja sen uhan yhteys voidaan liittää kätevästi siihen keskustelukenttään joka koskee naisten kohtaamaa raiskaamisen uhkaa. Miesten humalatilaa pidetään joko syynä tai seurauksena. Tämä argumentaatio muistuttaa vahvasti sitä omituista perustelua jossa raiskaamisen syyksi laitetaan liian helposti naisten paljastava pukeutuminen. Tähän on olemassa mielenkiintoinen vastaveto ulkomailta Lähes pojan näköinen nainen kantaa kylttiä "THIS IS WHAT I WAS WEARING. Tell me I asked for it, I DARE YOU."

Kuitenkin tämänlaisissa kampanjoissa on ongelmia. Timo Hännikäinen kertoo tästä hienosti. Hän korostaa sitä, että ongelmana on se, että "Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisella on oikeus jopa itsetuhoiseen käyttäytymiseen." Sellaiseksi voidaan katsoa vaikkapa raiskaukselle altistava käyttäytyminen tai se, että kulkee yömyöhällä Jakomäessä. Näin varoittelupuhe näyttäytyy usein helposti sensuurina vaikka kysymys on vain riskien tiedostamisesta ; Kun riski on tiedossa, niin tapahtumat eivät ole yllättäviä. Esimerkiksi minun ei pidä olla yllättynyt siitä että kohtaan aggressiivisen hyypiön kun olosuhteet, elämäntapani ja vuorokausirytmini ovat mitä ovat. Hännikäinen tuokin tämänkaltaisiin laittomiin mutta silti tapahtuviin ongelmallisiin asioihin liittyvän olennaisen perusongelman ; "tietyn tyyppisellä käytöksellä ja esiintymisellä voi olla tietyn tyyppisiä seurauksia - kaikki yksilöt kun eivät valitettavasti kunnioita toisten fyysistä koskemattomuutta vaikka laki sen takaisi." Tämä on se pelisääntö jolla systeemi valitettavasti toimii. ~ Hännikäinen korostaakin että uhrin syyllistäminen ei ole riskianalyysin luonteenmukaista kovinkaan usein. Riskitoiminta on typeryyttä joka ei ole rikos, kun taas tekijä suorittaa rikoksen. Uhristatus ei poista typeryyttä vaan juridisen syyllisyyden. "Lompakkoa takataskussa säilyttävä mies tai tolkuttomassa juopumustilassa tuntemattoman miehen matkaan lähtevä nainen on syyllistynyt pelkästään typeryyteen, kun varas tai raiskaaja on syyllistynyt rikokseen. Mutta tämä tosiasia ei tee uhrin käytöstä yhtään järkevämmäksi."

Tämä luonne tekee torjunnan tietysti vaikeaksi, koska likimain ainoat mahdolliset keinot hallita ongelmaa on lisätä vartijoita ja poliiseja, ja kenties rangaistuksien pidentäminen ei pelottaisi mutta kuitenkin pitäisi tekijät kauemmin pois kaduilta. Hännikäinen huomauttaakin että raiskauspuolta ajava linja on monin paikoin ongelmallinen. Vaatimuksia on, mutta keinoja sen ajamiseen ei sallita "En kuitenkaan usko, että tällaiset keinot kelpaisivat arvoliberaaleille naisasia-aktiiveille. Ankarampi rikoslaki ja valvonnan lisääminen olisivat tuomittavaa autoritaarisuutta, rikoksia kun on humaanimpaa vähentää valistuksen avulla." Tosiasia on kuitenkin se, että esimerkiksi se joka onnistuu valistamaan lennosta tuonlaisen känniärhentelijän lopettamaan väkivallantekonsa ja väkivaltaisuutensa saa minulta mitalin. Selittäminen tai juridinen oikeus ei kiinnosta näitä ihmisiä.

Tai oikeastaan se, mitä olen sitten vuoden 2003 on minulle opettanut on se, että valistukseen on yksi keino. Jos henkilö aloittaa väkivallan ja käy päälle, ja tämän sitten vaikka saa maahan ja saattaa vaikka lukotuksilla ja niihin liittyvillä kipubonuksilla - osa hallintatekniikoista perustuu siihen että ihminen ei kestä kipua, mutta parhaat ovat sellaisia että ne perustuvat siihen että toinen on luuranko jonka luut ovat kiinni jossain ja tätä kautta ne ovat vipuja joiden avulla saadaan aikaan voimansiirtoa joka on vääjäämätöntä eikä välitä siitä miten kovaa toinen kestää kipua - maahan ja pidettyä siellä, niin nousee yllättävän äkkiä esiin puolustelut siitä että häntä ei saa lyödä. Tässä kohden on hyvä huomautella siitä että "Et sä tätä äsken näyttäny tajuuvan."

Siksi katsonkin että laki takaa suojan, ja että ihmisten kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin kun syytä on. Mutta koska kaikki ihmiset eivät ole lainkuuliaisia, ja poliisikaan ei ole joka paikassa, on syytä täydentää repertuaariaan taidolla jota pidän miltei kansalaistaitoon rinnastettavana. Nimittäin itsepuolustustaidoilla. Ironista on tietysti se, että tähän liittyen olinkin siellä Jakomäessä in first place.