Sammakot ovat olleet historiallisesti aika yleisiä tutkimuskohteita. En tässä puhu mistään "sammakkoprofessoreista" jotka ennustavat säätä, vaan hieman vakavammasta teemasta.
Esimerkiksi Luigi Galvani teki 1700 -luvulla sähköntutkimuksessaan eläinkokeita leikellyillä sammakoilla. Hänen mukaansa eläimissä oli sähköisyyttä joka paljastui kun eläinten läpi johdettiin sähköä. Sätkiminen oli tästä todiste. Tämäntapaiset ajatukset sitten levisivät. Sähkö ja siihen liittyvä magneettisuus näyttivät lähestulkoon maagisilta.
1: Sivuhuomautuksena ja alaviitteenä ; Tämä sammakoista lähtöisin oleva sinänsä tieteellinen huomio johti jopa melko suurisuuntaiseen erehdykseen ; 1780 -luvulla Mesmer esitti erityisen animaalisen magnetismin jonka hän liitti elämään muutenkin kuin pelkän fyysisen liikkeen kohdalle. Hän yhdisti magneettisuuden myös mieleen ja animaalinen magnetismi liittyi hänen teoriassaan vahavasti hypnoosiin. Magneettisuuden ajateltiin yleisesti myös parantavan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja. (Tämä on kenties hyvä muistutus ; Nykyään sähkömagneettinen säteilytys nähdään negatiivisena ja tämä teema näkyy esimerkiksi sähköallergiakeskustelussa vahvasti.)
Mika Sipura muistutti sammakkotutkimuksesta etologisen puolen. (Katso kuvat!) Sammakko on tällöin enemmän tutkimuksen kohde kuin tutkimuksen väline. (Ja etologiassa on sellainen sävy että myös eräässä mielessä enemmän subjekti kuin objekti) Nythän sammakot heräilevät ja ovat kutupuuhissa. Hän muistutti että arkinen tutkimuskohde olisi monellakin tavalla tutkimuksen kannalta helppo kohde ; "Olen mukamas biologi, ja vieläpä käyttäytymisekologian ammattilainen, mutta en muista lukeneeni yhtään tutkimusta tuosta tunnetusta ja näyttävästä draamasta. Touhuhan vaikuttaa lähinnä promiskuiteettiselta ryhmäsoitimelta, jonka havainnointi ei olisi monista muista lajeista poiketen ongelma: sammakot tottuvat kyylään nopeasti ja pelaajat on helppo opetella tunnistamaan yksilöllisesti ilman arveluttavaa merkintää."
Aihe viehättää koska olen lapsuudessani möyrinyt sammakoiden ja heinäsirkkojen parissa. Kohteeksi valikoituminen oli selvää ; Sammakot ja heinäsirkat ovat yleisiä ja niiden tarkkailu onnistuu ja tarkkailu vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan niiden käyttäytymiseen koska ne "turtuvat" tiettyihin taustoihin nopeasti. Siinä missä lintu tiedostaa tarkkailijan ja kokee sen väijyjäksi, heinäsirkka ja sammakko kiinnottävät enemmän huomiota liikkeeseen ja unohtavat paikallaan pysyvän kohteen melko nopeasti. Nämä ovat etologisen tutkimuksen kannalta mukavia ominaisuuksia. (Joku voisi sanoa että tylsinä koska ne tekevät asiasta helpon. Minä kuitenkin pidän helposta.)
Sammakkojen etologiasta mieleen tulee lähinnä se, että sammakot ovat monin paikoin yllättävän yksioikoisia. (Yleensä luonto yllättää ja kohteet paljastuvat älykkäämmiksi kuin miltä tuntuu. Sammakot taas ovat selkärankaisia ja vaikuttavat jotenkin sellaisilta että niiltä odottaisi jotain. Karkea nyrkkisääntö on että ei kannata odottaa. - Sammakot paljastuvat yleensä varsin typeriksi otuksiksi. ; Esimerkiksi sammakoiden näkemis-syöminen on niin yksioikoista että niitä on helppoa hämätä ties minkälaisella atrapilla ; Karkeasti ottaen sammakko yrittä syödä aivan mitä tahansa joka liikkuu niiden näkökentässä kunhan tämä liikkuva kohde (a) ei ole liikkeiltään ilmiselkeästi vedenvirtaamisen tai tuulen kuljettama kohde (b) ylitä "suupalan" kokoa. Sammakoilla on siis mieelssään kriittinen mittari siitä että jos jokin mönkii niiden lähellä eikä se ole liian suuri, se syödään.
Samoin esimerkiksi koirassammakoiden kutuaika on yhtä yksioikoista ; Jos jokin liikkuu ja on jotakuinkin nyrkin kokoinen, se on jotain josta tartutaan kiinni ja joka on sitten seuraava parittelukohde. Siksi sammakoille kelpaa vieritettävä kivi, saappaankärki tai mikä muu tahansa. Tässä kohden koiras on niin yksioikoinen että naaraiden ja esimerkiksi kutupallojen sijoittamista koskeva strateginen käyttäytyminen on tietysti mielenkiintoisempaa. Sillä tieteilijän silmää kiinnostavat paitsi toistuvat tavat, ennen kaikkea se minkä asioiden muuttuminen aikaansaa muutosta.
Ja tietysti sammakoiden kutemisessa kiinnostavaa on se, miten sammakot löytävät lammelleen. Myös koiraat löytävät sopivaan paikkaan, ja kun heidän yleinen typerehtimisensä on otettu perusoletukseksi, saadaan sammakonkudustakin irti jotain fiksua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti