"Kun osoittaa toista sormella, kolme sormea osoittaa kohti itseä."
(Vanha sanonta)
Olen inhonnut Suomalaisen median omituista tapaa lypsää uhristatuksella. Jostain syystä kulttuurissamme pärjää hirvittävän hyvin jos saa marttyyreitä. Itse asiassa marttyyreitä ei edes tarvita, monesti riittää että se rakennetaan. Tässä auttaa valitettavasti se, että ei esimerkiksi ole "valkoisen miehen taakkaa" ; Jotkut toimijat ja kulttuurit ikään kuin kantavat historiallista syntitaakkaa joka siirretään ihmisille jotka eivät ole tekoja tehneet. Kansainvälinen esimerkki tästä on se, miten saksalaiset nuoret kantavat syyllisyyttä juutalaisten joukkotuhonnasta, holokaustista, jota eivät ole itse edes tehneet. Suomessa tämä on hyvin tavallista.
1: Esimerkiksi olin äärimmäisen tyrmistynyt kun Jokelan kouluampumisten aikana esille nostettiin vain yksi piirre, Auvisen ideologisuus ja sen suunta. Teko nähtiin monien kautta pelkästään ateismin pahuuden konkretisoitumisena. - Kun eli sen tiedon kanssa että uhreina oli ateistinuoria, oli varsin omituista nähdä seuraavana päivänä julistajia jotka ottivat nämä kuolleet marttyryeiksi vastustamaan sitä asiaa joista nämä eläessään pitivät tärkeänä.
2: Toki vastaavia tapauksia kykenee lukemaan muutoinkin uutisista. Kun tässä lähipäivinä kauhisteltiin perhesurmilla joissa isän narsistisuus purkautui väkivaltaisena aktiona, oli iltapäivälehdessä Päivi Räsäsen lausunto. Räsänen kertoi että tämänlaisia tapauksia "ei voi ymmärtää". Jo tästä pienestä lausunnosta kykeni itse asiassa arvaamaan, että surmaaja oli kristitty. -Muutenhan sitä oltaisiin osattu lausua "pari epämärääistä sanaa" hieman eri tavalla. Sillä tavalla että "lempeästi muistutettaisiin" yhteiskunnan maallistumisesta ja perhearvoista ja kristillisyydestä etääntymisestä.
Tässä on taustalla omituinen ja peräti naivi ajatusmaailma jonka mukaan ihminen olisi likimain täysin kulttuurirelativistinen olento, pelkkä ideologian ja kulttuurin tuote. Tämä postmodernismi on jostain syystä tämänlaisissa katastrofeissa fundamentalistien suosiossa vaikka juuri he ovat ensimmäisenä huomauttamassa postmodernismin puutteellisuudesta ja naurettavuudesta jos aiheena on vaikka Spongin liberaaliteologia. He osaavat myös moittia feministien sukupuolinäkemystä ja pitää sukupuolta ja seksuaalisuutta ehdottoman biologisena ominaisuutena jonka vääristymät ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Tämänlaiset toteamukset kaivavat pohjaa juuri tältä postmodernilta ihmiskuvalta joka näissä argumenteissa on takana.
Olenkin aikaisemmin pitänyt tämänlaista asennetta likimain uskovaisten erikoisominaisuutena. Minun on kuitenkin ollut pakko korjata tätä kulmaa. Nimittäin esimerkiksi Breivikin kohdalla usea korosti sitä että hän oli ensi sijassa ideologinen tappaja. - Samasta syytettiin tietysti Ranskan joukkomurhaajiakin.
Eniten minua kuitenkin tällä hetkellä inhottaa Varkauden puukotus. Poliisi luonnehti tekijän harrastuksia seuraavalla tavalla "Poliisin mukaan hänen asunnostaan on löydetty runsaasti uskonnollis-tieteellistä kirjallisuutta. Mies on harrastanut samansuuntaista kirjoittamista myös itse." Lausunto on siitä erikoinen, että se ei selvästi viittaa klassiseen ja totuttuun luterilaiseen uskonkirjallisuuteen, teologiaan tai vastaavaan. Se ei viittaa edes uskonnottomuuteen koska se saisi valtamediassa "toisenlaisen muotoilun". Omituinen sanavalinta viittaa nimenomaan kreationismiin. Lisäksi on havaittu että aktiivinen kreationistikirjoittelija on yht'äkkiä vaiennut. Tämä onkin oivallettu ja laskettu yhteen (en tiedä kuinka oikein mutta on tässä taustalla sentään jotain epistemologisesti hyväksyttävääkin) monet "eevokit" ovatkin nostaneet tämän lyömäaseekseen. Tämän katsotaan kuvaavan jotenkin sitä miten uskonnolla ja mielenterveydellä olisi omituinen suhde (ihminen on hullu ja muuttuu uskovaiseksi vai ihminen muuttuu uskovaiseksi eli ajautuu hulluuteen).
Joku voisi ajatella että minä olen innoissani. Olenhan toistuvasti nostanut esiin sitä että kreationistien suunnalta tulee melko usein ja yllättävän helpolla esimerkiksi tappouhkauksia. Minun voisi siis olla juuri se joka kovaäänisimmin huutaa että "Ei tarvitse olla hullu ollakseen kreationisti - mutta kyllä siitä on runsaasti apua." Mutta en ole riittävän kyyninen paskiainen tehdäkseni tätä. (Ja minä olen aivan hemmetin kyyninen ja vielä tätäkin isompi paskiainen.) Olen hyvin pettynyt että ateisteista ja evolutionisteista löytyy ihmisiä jotka sortuvat tähän. Heidän tulisi yksinkertaisesti tietää paremmin. - Itse en Jokelaryöpytyssyyttelyn ja roolipelisaatanapaniikkiylilyöntien ja kaikkien Hitler-Stalinrintaman massasyyttelun ja Pianka -massamurhaskandaalien jälkeen tykkää ollenkaan. Tiedän omakohtaisesti miten mielen lopullisesti tuhoavaa, särkevää ja rikkovaa tämänlainen syyttelevä kusipääaktio voi olla.
Jotenkin se, että Varkaudessakin puukotettu nuori oli aktiivinen isostoiminnassa mukana ollut nuori tekee tämän syyttelyn entistä pahemmaksi. Se nostaa sen Jokelariemuidioottien riekkumisen tasolle. Uhrille tärkeä asia yritetään tehdä rumaksi rakentamalla uhrista marttyyri omalle agendalle. Minun silmissäni tämä on äärimmäisen paha asia ja äärimmäisen tuhoisa asia.
Ja kyllä. En nostanut esille Jokelan kouluampumisa ja narsistimurhia. Näitä kaikkia nimittäin yhdistää se, että tekijä on yrittänyt päästä hoitoon mutta ei ole oikein saanut sitä. Varkauden puukotuksenkin kohdalla on peräti mainittu että yhteiskunnassa avohoitoon päästetään monesti ihmisiä siksi että tietyntyyppiset henkilöt ovat ns. "hankalia tyyppejä". Ja sikälimikäli tämä tietty vaiennut kreationistiaktiivi on todela surmaaja, ymmärrän mitä tällä "hankalalla tyypillä" tarkoitetaan. Kun eri ideologiat johtavat samantapaisissa olosuhteissa samantapaisiin tekoihin, on selvää että syy on meissä, yhteiskunnassa ja etenkin sen mielenterveyspalveluissa. Syyllinen ei ole Jeesuskristusfanitus tai epäfanitus. Syyllinen ei ole muukaan tekijöiden yksittäinen piirre kuten se, että pelaa maageja MMORPG -peleissä (joka kyllä on minun silmissäni äärimmäisen epäilyttävää.)
Se, että tarvitsee apua eikä sitä saa pyytämällä "koska väärä rasti ruutuun" johtaa epätoivoon. Ja kun viimeksi katsoin, niin epätoivoiset tilanteet johtavat epätoivoisiin tekoihin. Se, että motiivia "haluan hoitoon" pidetään käsittämättömänä on minulle täysin käsittämätöntä. Motiivihan on mitä käsitettävin niille jotka ovat joskus "menneet sen epätoivorajan läpi rytinällä". Stressitilanteisiin voi soveltaa esimerkiksi erästä kognitiotieteen teoriaa jonka mukaan ihmisillä on ikään kuin temperamenttityyppi jonka mukaan he ovat joko "sadistisia" tai "masokistisia" siinä mielessä, että he purkautuvat epätoivotilanteessa joko aggressiivisesti tai itsetuhoisesti. (Itselläni tässä on omituinen mutka. Olen arkisesti katsoen selkeästi vahvemmin sadistinen mutta stressitilanne ajaa minusta esiin erittäin vahvasti masokistisen hahmon.)
Aiheen tuttuus ei siis suinkaan luo minulle intoa kaivaa poteroa syvemmälle. Rehellisesti sanoen minusta tuntuu pahalta. Sillä se, että henkilö eristyy yksinäisyyteensä joka huipentuu tämänlaiseen aktioon synnyttää väistämättä ajatuksen siitä että "mitä olisin itse voinut tehdä muuttaakseni tilanteen". Voin toki puolustautua naurettavilla selityksillä kuten sillä että olen kreationistikeskustelun aggressiivisuuden vuoksi itsepuolustanut itseäni enkä ole kommentoinut ja keskustellut suoraan kreationstien kanssa vuosiin. Eli olen vain syrjästä lukenut ja tutustunut uusimpiin linjauksiin pysyäkseni kärryillä uusimmissa (vanhojen argumenttien uudelleenlämmittelyissä). Olen kuitenkin ollut siellä ja minun teoillani ja tekemättä jättämisilläni voi teoriassa oll vaikutusta maailmaan. En ole ollut henkilö jota voisi lähestyä ja jolta voisi pyytää apua. Se, että kukaan muukaan ei ollut - olipa sitten kreationisti tai evolutionisti, obviously koska teko tapahtui eikä tilannetta muuttanieta auttajia löytynyt mistään - ei tässä kohden ole mikään minun silmissäni hyväksyttävä syy. Se, että kaikki muut tekevät paskasti ei anna minulle tekosyytä tehdä samoin. Se, että ignoroin vastaavalla tavalla esimerkiksi omia sukulaisiani ei sekään ole mikään oikeutus, se vain kenties kuvastaa sitä että olen vielä syvemmällä tässä syyllisyyden suossa, tehden tästä vain yksittäistapauksen. Sekään, että olen selkeästi "väärällä puolella" ei anna minulle mitään oikeutusta tai etulyöntiasemaa. Ihanne kun ei ole mikään vihollisuus, pikemminkin vihollisuuteen astuminen on jo itsessään sitä että on antanut kreationistien voittaa. Selvää on, että olen liikkunut samoissa piireissä. Selvää on että tämä tapahtui ungoddamit minun "takapihalla". Merkit olivat ilmassa, kuten aggressiivisuuden esilletuovista puheistani voi nähdä lukutaitoinen silmillä varustettu ihminen. ; Minulla ei kaiken kaikkiaan ole mitään hyväksyttävää tekosyytä.
Ainut mikä minua hieman lohduttaa on se, että teko ei kohdistunut itseeni. Mieluummin joku muu kuin itse. Helvetin laiha lohtu on tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti