Tämänlainen asenne on olennaista ottaa huomioon jos puhutaan tieteenfilosofiasta ja etenkin naturalismista. Etenkin jos aiheena on Quinen ajattelua mukaileva naturalismi.
Puolustuspuhe on sinänsä paikallaan koska sanalla naturalismi on paha kaiku ; Osa ajattelee että se on kieltävässä suhteessa naturalismiin. Tämä ajatuspolku olettaa että naturalismi tarkoittaa sitä että yliluonnollinen kielletään suoralla kädellä ja että kaikki olisi ehdottomasti redusoituvissa luonnollisiin ilmiöihin. Tällöin yliluonnollinen ajattelu kielletään tyystin mahdottomana jo lähtökohtaisesti. Tällöin naturalismin katsotaan rakentavan kahtiajakoja ja kieltoja jotka koskevat ensi sijassa tiettyjä aiheita. Tämä kallistuu siihen että naturalismi kieltäisi esimerkiksi paranormaalien aiheiden tai Jumalan tutkimisen itsessään. ~ Tämä käsitys naturalismista on ymmärrettävä. Itse asiassa se on ymmärrettävä Wittgensteinin ja positivismin kautta. Wittgenstein luokitteli eri asioita toisistaan erikseen ja esitti että filosofia ja tiede ovat täysin erillään. Positivismi luotti tämänlaisten erottelevien kategorioiden vuoksi siihen että filosofointi on turhaa. Näin syntyy ajatus siitä että positivistien kaltaiset naturalismit olisivat koko naturalismin luonne.
Kuitenkin "Quinen jälkeinen naturalismi" on hyvin usein ollut enemmänkin sitä että natura on kaiken käsitettävän kokonaisuus ja että kaikkien tieteiden on alistuttava sille että "samat ehdot johtavat samanlaisiin päättelyihin". Quine tekee tämän murtamalla monia kahtiajakoja. Se kiistää että olisi synteettinen ja analyyttinen tieto jotka voitaisiin erottaa. Ontologian ja epistemologian erottaminen on mahdotonta, ne ovat toisiinsa liuenneita ; Käsitteet ovat toisiinsa sekoittuneita, joten eroa ei voida tehdä. Quine ei jaa olennaista eroa ihmistieteisiin ja luonnontieteisiin, ja että nämäkin tieteet joutuvat itse asiassa ottamaan kantaa tieteellisiin asioihin ja kun näin tehdään, on se tehtävä tieteellisin ehdoin.
Moni ymmärtää tämän metodologisena monismina jossa tulee tiettyjä kriteereitä. Nämäkään eivät jää keskustelun ulkopuolelle ; Nekään eivät ole mikään puhtaasti määritelty analyyttinen osio jota sovelletaan ohjenuorana. Päin vastoin ; Quine on sitä mieltä käsiteverkossa ei ole itsekritiikiltä suojassa olevia kohtia. Tieteenfilosofiset normit ovat käteviksi havaittuja, ne ovat havaintoihin (tutkimusten hedelmällisyyteen) liittyviä teorioita siitä miten maailmaan on suhtauduttava. ~ Näin ollen naturalismi näyttäytyykin "valmius nähdä filosofia tieteenä joka on kohdistunut itseensä ja jonka on sallittu vapaasti käyttää tieteen löydöksiä".
Quinen maailmassa filosofia, metafysiikka, arkijärki ja muut vastaavat elementit olivat osa yhtenäistä verkostoa jota koetellaan ja joiden välillä on aste-eroja ei kuiluja joihin voisi sovittaa yksiselitteisen ja ikuisen eri kategorioihin erottavan kriteeriattribuutin. Quinelle tiede on itsetietoista tervettä järkeä. Ja järkevyydessä tavoitteita ja menetelmiä ei voida ruveta vaihtelemaan lennosta vain siksi että haluaa sen kautta saada omalle lempiaiheelleen tukea tai vastustamalleen aiheelle kritiikkiä. (~Quinen yhtenäisyys vähentää kaksoistandardeja ja mielivaltaa.) Näin ollen Quinen maailmassa mitään aihetta tai näkökulmaa ei koskaan suoralta kädeltä ennalta rajata tutkimuksen ulkopuolelle. Sen sijaan sen maailmassa jotkut näkemykset eivät vain käytä argumentteja ja perustelutapoja jotka ovat tehokkaita vaan jäävät spekulatiivisempaan maailmaan.
Quinelainen maailma on viittaussuhteissa toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin reduktio, paitsi äärimmäisissä tilanteissa joihin päädytään lähinnä sen vuoksi että maailma olisi reduktionistinen. Quinen maailmassa supervenienssi on olennaisempi. Tämä mahdollistaa monia muitakin viittaussuhteita kuin pelkän karun reduktion. ~ Quine on itse ottanut kantaa, että hänen näemyksensä on lähinnä etääntymistä dualismista. Ja korostaa että tämä ei ole apriorinen dogmi vaan että tieteellinen näkemys on osoittanut että se olisi hyvin epätodennäköinen. Asia on siis tieteen kysymys ja tästä on vedetty johtopäätöksiä. Quine on jopa eksplisiittisesti kommentoinut, että hänestä kaikki sanomisen arvoinen ei ole jotain jota voidaan aina kääntää fysiikan kielelle suoraan. Hänestä maailmassa ei tapahdu mitään sellaista jota voitaisiin tietää joka ei vaikuttaisi jollain tavalla fysikaalisella tasolla. Näin esimerkiksi vaikka mieli olisi aineeton, ja voisimme sen toiminnasta jotain tietää se kuitenkin vaikuttaisi esimerkiksi neuronien tasolla tai tekisi jonkun muun muutoksen fysikaalisessa maailmassa. ; Itse asiassa tämänlaista supervenienssiä kanntetaan nykyään reduktionismin kriitikoiden ja reduktionismin vastustajien kanssa. Quine edustaakin "eireduktionistista materialismia".
1: Tämä on huomionarvoista koska usein naturalismi tulkitaan nimenomaan reduktionistiseksi. Tämä virhekonsepti värittää asioita. Tämä väärintulkinta johtaa siihen että rajoite nähdään aihetta koskevana, metafysiikan vastaisuutena tai jonain joka asettaa a priori -mallisia rajoitteita keskustelulle. Rajoitteita toki on, mutta kuten dualismikin, syynä ei ole suoralta kädeltä rajaaminen vaan se että asiasta on keskusteltu ja aposteriorisesti havaittu huonosti perustelluksi, epätodennäköiseksi, epätodeksi. Se, että jokin näkemys epäonnistuu ei tarkoita keskustelun puutetta. Se on seuraus siitä että kun keskustellaan ja kysytään, voidaan saada vastauksiakin. Ja tieto ei suinkaan lisää mielipiteenvapautta, vaan nimenomaan karsii sitä koska toiset lausumat muuttuvat huonommiksi ja toiset paremmiksi.
"Mythbustersit" auttavat näyttämään mikä tässä kaikessa on ovelaa.
Quinen mukaan klassinen falsifiointikeskeinen näkemys on ongelmassa. On toki selvää että modus tollens -tilanne voidaan huomata ja tätä kautta huomataan että teorioissa on virhe. Ongelmana on se, että modus tollens -tilanteessa on aina monta erilaista elementtiä jotka vaikuttavat. Ja pelkkä virhe ei vielä sano että mitä on korjattava, mikä on väärin ja vaihdettavaa. Näin ollen falsifiointiongelman kohdalla ollaan ikään kuin vaikeuksissa ; Itse kiistanalaista havaintoa voidaan pitää mittausvirheenä, tai sitten jotain teoriaa on korjattava. Tai sitten vika on siinä teoriassa jonka pohjalta itse mittalaite on rakennettu.
Kun Mythbustersit yrittivät kärventää laivaa, he huomasivat että laiva ei syttynyt. Tähän haettiin erilaisia kokeiluja. Kokeiltiin vaihtaa peilit antiikkisista peileistä moderneihin peileihin, käytettiin enemmän ja isompia peilejä. Laivan etäisyyttä vaihdeltiin ja niin edespäin. Tämä johtui siitä että yksi eksperimentaatio ei itse asiassa merkitse paljoa mitään ilman kontekstia. Kun usea eri koeaineisto näytti että laiva kuumenee ja laivan päällä on häikäisevää, he tiesivät että historiallinen lähde jonka mukaan Arkhimedes poltteli laivoja muuttuu epätodennäköisemmäksi. Tämä on episteeminen tulos ja ratkaisu on siinä että on muitakin kokeita joihin voi viitata.
Toisin sanoen Quinen maailmassa toiset tutkimukset näyttävät miten muita tutkimuksia on luettava ja mitä ne tarkoittavat. Ratkominen ei ole mielivaltaa jossa falsifiointiongelma kaatuu käsiin ja eletään totaalisessa relativismissa jossa premissienvalinnaksi kelpaa vaikka nopanheitto tai henkilökohtainen mieltymys tai intuitio tai ihmisyksilön Jumalalliseksi väittämä ilmoitus. Asiat voidaan siis ratkaista.
Tämä ei jää konkreettisiin asioihin. Quinen mukaan esimerkiksi kriittisyyden käsite, skeptisyyden ihanteen tarve, johtuu juuri siitä että ihmiset ovat huomanneet monenlaisia erehdystekijöitä itsessään. Ihmisen järki ja aistit eivät olekaan mitään automaattisen luotettavia. Skeptismi on hyväksyttävä ja järkevä filosofinen konsepti, ei vain siksi että joku on keksinyt siihen sopivia mahdollisuuksia ja harjoitellut spekulatiivista koherentisointiakrobatiaa logiikankynä sauhuten. Sen sijaan Quinen puhetta mukaillen voidaan sanoa että skeptismin perusta on tietoisuus illuusioista, sen keksiminen että aina ei pidä uskoa silmiään.
Quine onkin yllättävänkin maltillinen.
Suurin yllätys on juuri siinä että eri aiheista keskustelu - keskustelu jossa jopa tieteenfilosofian kriteeristö on neuvoteltavissa tutkimustulosten hedelmällisyyden valossa - on olennainen osa Quinen naturalismia. (Jos Jumala havaitaan tieteellä, paljastuu että tämä Jumala on osa naturaa vaikka se eroaisi kovasti siitä aika-avaruudesta jota nykyiset laitteemme kykenevät tutkimaan.)
Jotain erojakin kuitenkin on. Suurin osa niistä on kuitenkin enemmänkin auktoriteettiin ja karismaan liittyviä seikkoja. Nämä arvostuskysymykset ovat vieläpä usein tiedemaailman ulkopuolisen maailman arvostuskysymyksiä.
1: Quinelaisessa maailmassa esimerkiksi tiedeverkon ulkopuolelle heittäytyviä jumaltodistuksia joissa on kyseenalaisia luonnontieteentestauksen ulkopuolelle määriteltäviä premissejä joita laitetaan mukaan for the sake of argument (kuten ad hoc päättelyt, petitio principii -rakenteet...) Klassinen filosofia on ihaillut spekulatiivista innovaatiota enemmän kuin sen varmistamista ; keksijän katsotaan tehneen sen luovan tuloksen, ja koettelua ja tarkistelua on usein arvostettu vähemmän. On vain katsottu onko spekulaatio sisäisesti koherentti eikä tehty mitään sen katsomiseksi onko se viisasta tai totta.
2: Myös "tietyn asian ajajat" saavat etenkin tiedemaailman ulkopuolella arvostusta. He kuitenkin tekevät enemmän demonstraatioita kuin kokeita. Eli heillä on presuppositionistinen asenne ja he käyttävät älylliset apparaatit ja koejärjestelmän kaltaiset rakennelmat siihen että he saisivat ulos tietyn selityksen eikä sitä oikeaa vastausta.
Quinen maailmassa innovaatio on kuitenkin vasta idea jossa ajatellaan että "olisi kivaa poltella laivoja peileillä" ilman että ainuttakaan persettä nostetaan ainoastakaan nojatuolista ja mentäisiin veden äärelle katsomaan mitä peilien kanssa tapahtuu aurinkoisena päivänä. Tässä arvoa saavat ne tyypit jotka menevät ja tekevät. ; Quinenkin maailmassa tiedeverkko muuttuu kun havaitaan "falsifiointipakkotilanteita", ja tässä tilanteessa tapahtuu se oppiminen.
Sitten on tietysti se ryhmä johon Quinen filosofia vaikuttaa eniten. He ovatkin sitten tieteenfilosofit. Heidän hommansa kun muuttuu hyvin pitkälti tiedejournalismia muistuttavaksi toiminnaksi. Tai sitten sentyyppiseksi pikkukokeilevaksi toiminnaksi jota "Mythbustersit" tekevät ; Sillä rehellisesti sanoen Mythbustersien kokeissa on aina melko pieni koeotosmäärä ja muut vastaavat asiat. Niissä on kuitenkin älyllistä tutkimusotetta ja ne ovat tässä mielessä hyvinkin filosofisia. ~ Filosofisia nimenomaan Quinelaiseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti