"This is a cat. He does not hate you because of your ethnicity, your sexuality, your gender, your appearance, or your religion. He hates you because he is a cat."
(Nettimeemi.)
Metallimessut on luterilainen tilaisuus jossa säestyksenä käytetään metallimusiikkia. Muistan omassa nuoruudessani esimerkiksi uskonnonopettajamme Timo
Laulajan pitäneen tämänkaltaisia toimintoja hyvänä jotakuinkin sanoin "Miksi kaiken hyvän musiikin pitäisi olla Saatanan omaisuutta ja Saatanalle omistettua?" Toisaalta minulla on myös armeija -ajalta tupakaverina syvästi herännäinen uskovainen joka oli uudelleensyntynyt kristitty joka antoi minulle kivasti lahjaksi "Megiddon" -bändin levyn. Tämä taas on kristillistä metallimusiikkia.
Siksi olen ollut hieman vieraantunut sille ajatukselle että edes fundamentalismi oikeastaan rajoittaisi musiikkimakua. Enemmän kysymys on ollut sanoitusten sisällöistä. Tämä tuli selville myös armeijassa, jossa kuunneltiin myös harhaoppista metallimusiikkia. Itse en osannut erottaa bändejä toisistaan, mutta edellä mainitsemani hengellisen armeijatoverini luokitteli toisen hyväksi ja huonoksi. Sillä musiikin sanoma on oleellinen osa musiikkia. Tämänlainen on tietysti ymmärrettävää.
Siksi olenkin hieman ihmeissäni kun luin tekstin "Metallimessut eivät ole Jumalasta". Otsikko on toki sellainen, että sen voisi luulla sopivan tähänkin blogiin koska kirjoittajakaan ei ole koskaan kuullut musiikkia joka olisi Jumalasta lähtöisin ja joka uskoo vain ns. "muusikoiden ja ihmisten" tuottavan sitä. Kuitenkin sen perusteesinä on, että metallimusiikki on aggressiivista ja että tämän musiikin ydin on peräisin Saatanasta. Tämä taas rikkoo blogin linjausta vastaan syvästi. Teksti sanookin että "Pyhä Henki ei vaikuta Herran Jeesuksen opetuslapsissa aggressiivisia asioita. Heavyrock on aggressiivista musiikkia, sen musiikillinen sointukulku on aggressiivinen. Musiikissa on aina mukana "henki", joka vaikuttaa jotakin. On sanomatta selvää, että aggressiivisuus on rauhan vastakohta."
En nyt puhu siitä epäkohteliaisuudesta ja rauhantuhoamisesta joka syntyy uskovaisten parissa kun he rientävät innokkaasti lappuja jakaen kertomaan kaikille miten uskontojen ulkopuolella olevat "naturalistit" ovat sekä tyhmiä että pahoja. "Klassinen hihhuli" ei suinkaan tuo mieleen rauhaa rakastavan pitkämielisen olennon vaan jonkun joka on nimenomaan ärtynyt ja närkästynyt likimain kaikesta, sanotaan nyt esimerkiksi vääränlaisesta musiikkimausta, ja ovat sitten hyökkäämässä tätä asiaa ja sen kannattajia vastaan "huolestuneisuuden" nimellä sen oikeuttaen. Sillä tässä on aihepiiriä koskeva syvempikin ongelma ja kritiikin kohde kuin se tosiasia että aggressiivisuus ja herännäisyys ovat niin vahvasti toisiinsa yhteydessä että ne ovat likimain synonyymejä.
Itselläni on 3/3 suoritettuna musiikin teoriasta, mikä ei ihmetytä kun muistaa että olin sellaiset 7 vuotta musiikkiluokalla ja olen kuluttanut musiikkiopiston penkkiä vuositolkulla. Sen minkä muistan sointukierroista, on nimenomaan se, että ne ovat klassisen ja kevyen musiikin välillä monesti yllättävänkin samankaltaisia. Itse asiassa mainioksi esimerkiksi voisi ottaa "Apocalyptican" ensimmäiset levyt. Silloin he soittivat "Metallica" -covereita klassisella soinnilla selloilla. "Nightwish" -metallibändikin yhdistää klassisen musiikin elementtejä kappaleisiinsa. Sointukulun sijaan ero onkin nimenomaan käytetyssä soitinten äänensävyssä. Sointukulun sijasta käsittelytavassa ja soitinten äänessä on se olennainen ero.
Itse asiassa kikkailin juuri tällä asialla nuorena kohtuullisen paljon. Kun soitin akustista kitaraa musiikkiopistossa, soittelin usein esimerkiksi metallimusiikkia. Kun sitten vaihdoin sähkökitaran puolelle, soittelin esimerkiksi kitaralle tehtyjä sovelluksia Bachin kappaleista. (Tein näin siksi että voin.)
Toki tämänlaisen virheen voi vielä antaa anteeksi jos musiikkia ajatellaan teoreettisen kulman sijasta fenomenologisesti. On selvää että metallimusiikki kuulostaa aggressiiviselta. Ja toki tällä on vaikutuksia tunnelmaan. Ja uskonto, joka ei perustu järkeilyyn vaan manipulaatioon elää nimenomaan tietynlaisesta tunnelmasta. Näin ollen en ihmettele että jutussa mainitaan että "Niiden nuorten uskovien keskuudessa oli todella paljon epätervettä uskonkasvua sekä hengellinen keskittymiskyky oli heikko, jotka kuuntelivat heavyrockia. Samoin näiden nuorten oli vaikeata ymmärtää Raamattua oikealla tavalla ja hyvin usein he ajattelivat Raamatun asioista hyvin liberaalilla tavalla. Heavyrockin aggressiivisen raskas jumputus heikensi näiden nuorten hengellisestä keskittymiskykyä ja kykyä ymmärtää asioita Raamatullisesti oikein."
Tästä huolimatta suhtaudun metallimusiikkikieltoon samalla tavalla miten suhtaudun musiikihistoriassa tapahtuneisiin musiikkisensuureihin. Tässä on pakko ottaa esille esimerkiksi Mozart. Salzburgin kaupunki ajoi Mozartin pois kaupungista vuonna 1781. Syynä oli skisma arkkipiispan kanssa. Mozart palveli arkkipiispan mielestä häntä kaikista huonoiten. Tämä on luonnollisesti kannanotto säveltäjän ammattitaitoon ja hänen tekemäänsä musiikkiin että viittaus Mozartin eksentriseen luonteeseen. ~ On kenties mielenkiintoista muistaa että Mozart eli musiikillisesti murrosaikana - Siihen asti kulttuurissa oltiin vältetty kontrapunkteja. Kontrapunktien käyttö toi uhkaavaksi koettuja sävyjä. Mozart tekikin esimerkiksi "Dissonanssi-kvartetton". Tässäkohden taas on kysymys nimenomaan soinnutuksesta ja sointukiertokysymyksistä. Niistä "kikoista" jotka ovat mukana metallimusiikissakin.
Uskonnolliselle musiikkimieltymyskontrollille onkin pitkät perinteet. Jopa Mozartin kokemat vaikeudet olivat moderneja. Keskiajalla kirkko nimitti ylinousevaa kvarttia (tritonus) kutsumanimellä "diabolus in musica" ja yksiselitteisesti kielsi kyseiseisen intervallin käytön.
Kun joku tulee ja sanoo minkälaista musiikkia joku saa tehdä tai esittöö millä muodoin joku sanoma on pakko ilmaista tai rupeaa vaatimaan musiikkimieltymyskontrollia hengessä "väärin koet ja tunnet" niin varsin heikoilla on kantimet. Eikä se, että joku on samaa mieltä ja tätä kutsuu lähteeksi muuta tätä asiaa. Vaikka mikä arkkipiispa saataisiin halveksumaan tiettyjä sointukiertoja, on selvää että tämä ei suinkaan ole pahaksi musiikille vaan enemmänkin sille arkkipiispalle.
Musiikki ei herätä kirjoittajassa aggressiivisia tuntemuksia, mutta tuonlaiset musiikkigenrejen kieltäjät herättävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti