Se on toiveikkuudessaan vähän sama kuin rikas sanoisi että kyllä se köyhä rikastuu automaattisesti jos vaan yrittää, ja jos ei onnistu niin yrittämisen puute on se syy ja pitää vain yrittää liikaa.
"Nurkan takana" -ajattelussa on kysymys sisällyksettömästä toiveikkuudesta. Kysymys jossa "montako nurkkaa pitää tarkistaa että saa sanoa väitettäsi epäfaktuaaliseksi" sai aikaan lähinnä silmienpyörittelyä. Hokema ei anna mitään ehdotuksia tai keinoja tilanteen muuttamiseen, joten se kulminoituu siihen että tosiasiatilan korjaamisen ja muuttamisen sijaan kylvetään "jotain onttoa" toiveikkuuden nimellä. Valitettavasti maailma ei toimi siten että ihmiset saavat tyhjästä jotain taikalampunhenkien toiveita määräajoin.
Vastaava asenne ärsyttää muuallakin kuin parisuhdemaailmassa. Toivo on tietysti kaunis asia, mutta sen nimissä ajetaan asioita tavoilla jotka eivät ole järkeviä tai rakentavia ; Tilanteen ratkaisemisen tai asian pysyvän luonteen hyväksymisen sijasta esitetään että ongelma tulee ratkeamaan tulevaisuudessa itsestään. Ja tässä uskonto on tietysti suorastaan malli-ilmiö.Tästä saa esimerkin lainaamalla Pyysiäisen "Jumalaa ei ole" -kirjaa ; Hän selittää asiaa viittaamalla Heikan tiedesuhteeseen ; "Kun Enqvist tai Esko Valtaoja "vyöryttävät esiin suhteellisuusteorian perusteet ja kosmologian viimeisimmät löydöt", lukija joutuu Heikan mukaan vain kysymään "so what?" Mikä tässä on sellaista joka panee Jumalan viralta? Niin mikä? Kun mikään ei voi edes periaatteessa kumota jumalauskoa, ei jumalauskolla ole enää mitään sisältöä. Vaikka tiede esittäisi mitä, Jumalan voi aina sanoa olevan sen "takana", kunhan vain sanalle "takana" ei anneta mitään selvää tulkintaa. Ainoa mikä vakuutetaan on, että Jumala on ja pysyy."
Asenteena on "voi olla" jossa selitetään pohjimmiltaan että Jumala saattaa olla maailmankaikkeuden olemassaolon välttämätön ehto siitäkin huolimatta, vaikkei tätä missään malleissa osattaisi ottaa huomioon tai tarvittaisi missään mallissa. Kysymys on ontosta sisällyksettömästä toiveajattelusta.
Kun tämänlaisen asenteen jälkeen lähestyy tiedekeskustelua ja selittää että tiedekeskustelu olisi ateismi/uskonnollisuusaiheessa jotenkin olennainen, on selvää että kysymys on tilanteesta jossa henkilö ei kykene vastaamaan siihen "montako nurkkaa on kurkattava". Hän on niitä ihmisiä joilla epäonnistumiset eivät ratkaise, vaan onnistumiset. Se on ainakin "vielä se seuraava nurkka". Tämänlaisilta ihmisiltä löytyy aina vielä yksi vaatimus.
Ei ole väliä miten monta vastausta Gish gallopaajalle vastaa, koska ratkaisevaa on että hän haastaa vielä yhdellä kiemuralla johon olisi muka velvollisuus uskoa.
2 kommenttia:
There are plenty of fish in the sea. It's just, most of them are Magikarps!
Mulla oli aiheeseenliittyvä valaiseva kokemus. Eräs mies murehti huonoa naiskokemustaan. Nostin esiin ihmetystä koska hän oli koulutettu, fiksu eikä erityisen ruma tai edes keskiverrosta poikkeava.
Lopullinen ratkaisu näytti olevan se, että hän pelasi roolipelejä kavereiden kanssa ja kävi miekkailemassa. Eli kävi paikoissa joissa on tilastolliseti valtava miesenemmistö.
Ratkaisu oli se, että hänen piti tavata tyttöjä. Tätä voisi sanoa kehotukseksi katsoa seuraavan nurkan taakse, mutta tässä tapauksessa siinä oli tietoa joka auttoi ratkaisemaan ongelmaa.
Parisuhdemarkkinat vaativat tuuria. Kaikki eivät välttämättä onnistu koskaan. Toivo ja sen poisnappaaminen ovat kaikista ahdistavampia. Yritys ja epäonnistuminen ovat pahin yhdistelmä.
Seurustelunaloittaminen on maksimaalisen Schopenhauer vs. Nietzscheläinen tila ; Nautinto ja tuska ovat sidottuja vaikka ei olisikaan sadomasokisti. Joka lähtee deittimarkkinoille tietää voivansa polttaa näppinsä. Vaihtoehtona on nyhjäytyä ankeilemaan kotiin ilman mainittavia tunne-elämyksiä, jäädä harmauteen.
Ehdoton onnellisuusvarmuus ei valitettavasti oikein koskaan kuulu kauppaan. Minunkin puolisoni elää varmasti sen ongelman kanssa että voin periaatteessa kuolla vaikka huomenna. Ja enemmän surua aiheuttanee se, että on myös mahdollista että elän ylihuomenna. (Mikä on vähän toinen juttu.)
Lähetä kommentti