Self made man? Ahkerasti työtä?

Kävin hammaslääkärissä. Irrottivat viimeiset viisaudenhampaat. (Ketään ei ihmetyttäne että ne olivat huonossa kunnossa, löysällä ovat ruuvit - ja viisausluutapit -päässäni.) Nyt naama on turvoksissa enkä kykene puhumaan (mikä on helpotus universumille ja ihmiskunnalle, mutta ei minulle.) Tämä ei ole oleellista. Oleellista on sen sijaan se, että tässä urakassa vierähti sellaiset pari tuntia aikaa. (Projekti oli varsin haasteellinen, minulla on esimerkiksi mutanttihampaat ylimääräisin juurin ja muutenkin olivat todella todella huonossa kunnossa.) Lasku oli muutamia satoja euroja. Merkittävä määrä rahaa ; Lasku oli suurempi kuin elämäni aikana pienimmät maksamani kuukausivuokrat.

Hammaslääkärillä on mahdollisuus tienata paljon enemmän kuin minun. Ihan sillä että työtunnin hinta on eri kuin minulla.

Tämä voidaan oikeuttaa sillä että hän on opiskellut ahkerasti ja tekee valmistuttuaankin pitkää päivää. Kuitenkin hammaslääkärin tuloissa on rajat ; Hän on "käsityöläinen", ja hän on täten sidottu varsin rajalliseen työtuntimäärään viikossa. Toki on hyvin työllistettyjä ja huonommin työllistettyjä hammaslääkäreitä, mutta tässä on yläraja. Kukaan ei masteroi hampaita yli 80 tuntia viikossa. Itse asiassa kun otetaan huomioon se, että praktiikkaa ei käytännössä voi harjoittaa esimerkiksi öisin, voidaan jopa sanoa että harva hammaslääkäri voi käytännön syistä tehdä yli 50 tuntisia työviikkoja.

Nassim Talebin "Musta joutsen" -kirjan mukaan hammaslääkäreistä ei tule koskaan megarikkaita. Ei, vaikka minua laskua maksaessa voisi tuntua siltä että palat luuta ovat kilohinnaltaan jossain kullan ja adamantiumin välillä. (Enkä edes saa niitä itselleni.) Syynä on juuri se, että hammaslääkärien kaltaiset toimijat ovat palkaltaan sidottuja suoraan työhön ja tekemiseen. Pelkällä ahkeruudella ei pääse kuin tiettyyn rajaan asti.

Talebin näkemyksessä muusikon ammatti voisi toimia hyvänä esimerkkinä siitä mikä on megarikastumiselle altista ; Perinteinen musikantti on suoraan sidottu tuottamaansa musiikkiin. Hän on keikalla ja saa keikkapalkkioita. Kun musiikki voidaan laittaa levylle, saadaan samalla työmäärällä paljon kopioita. Näin muusikko vapautuu omasta työtunnista ja siirtyy ikään kuin "työnteon metatasolle". Tämä ei toki tarkoita työntekemisen lopettamista, mutta se muuttaa totaalisti palkanansaitsemisjärjestelmän. Talebin mukaan "levylaulajan" ala on altis mustille joutsenille, eli sen parissa voi megarikastua. Mahdollisuuden hinta on kuitenkin kova ; On hyvin riski että laulajasta ei tule kuuluisaa. Vain hyvin marginaalinen määrä kaikista "levylaulajista" tienaa edes välttävästi. Mukaan tarvitaan myös onnea, pelkällä taidolla ja työllä ei selviä. (Toki tilanne on silti se, että jos et ole taitava etkä tee työtä, et voi saavuttaa mitään.)

Tämä johtaakin siihen, mikä unohtuu monilta, etenkin uusliberaaleilta ; Heidän ajatuksensa ytimessä on yrittäminen ; Heidän maailmankuvansa ytimessä on "Self made man", itse ryysyistä rikkauteen yrittänyt. Tämä maailmankuva on sekä optimistinen että kyyninen - mikä on ehdottomasti kaunis asia, paitsi että tässä tapauksessa ei ole. Sillä se on optimistinen siitä että jos on tavoite ja yrittää, niin myös saavuttaa (jos ei saavuta ei ole yrittänyt riittävästi). Ja kyyninen siinä suhteessa että se olettaa että jos joku on köyhä, on hän joku joka ei selvästi yritä tarpeeksi. "Crackedissä" kirjoitettiin hieman siitä, miten "Ameriikan Rikkaat" osaavat tässä suhteessa sanoa kaikenlaista. ("Fundies Rich people Say The Darnest Things.") ; Rikkaat eivät osaa suhteuttaa sitä, että heidän kuukausipalkkansa on jonkun vuosipalkka ja että sikarin kanssa on turha mennä kodittomalle - jolla ei ole varaa edes perusterveydenhuoltoonsa, ruokaan tai no asuntoon - selittämään että "en minä nyt oikeasti rikas ole". Selvää on, että jostain syystä rikkaiden lausumissa on implisiittisiä halveksuvia oletuksia ; He syyttävät köyhää yrittämisen puutteesta jopa silloin kun tämä on perustanut yrityksen joka on mennyt konkurssiin. Yleisesti ottaen näiden neuvojen antajien puheissa on huomattava vain yksi asia ; Jos sanoo ahkeruuden ääneen, se toimii jos ja vain jos oletat että neuvottu on laiska. Samoin rikkaat selittävät usein miten ovat omin käsin tehneet kaikenlaista, kun tosiasiassa he ovat kuitenkin olleet osana yhteiskuntaa ja saaneet esimerkiksi ruokaa ja koulutusta. Usein tässä on peräti "perittyä rahaa" siinä mielessä että rikkaiden lapset eivät joudu murehtimaan yliopiston vuosimaksuista köyhien tapaan. Köyhä joutuu panostamaan stipendien hankintaan ja töihin ja rikkaan perheen vesa voi sen sijaan käyttää nämä työtunnit vaikkapa siihen opiskeluun. On selvää että tämä tarjoaa lisäbonusta vaikka rikkaan perheen vesa ei kuluttaisi aikaansa allasbileissä bikinityttöjen kanssa vaan ahkerasti opiskelisi.

Talebin käsittelyissä opitaan jotain hieman enemmän. Tätä kautta saadaan irti nimittäin infrastruktuurin vaikutus. Jostain syystä uusliberaaleilla ihmisillä on voimakas ajatus siitä että "he ovat tehneet riskejä omilla rahoillaan ja onnistuneet" ja uskovat että "kuka tahansa voi tehdä saman." Toki jo pinnallinen ajattelu herättää ihmetyksiä ; Mistä todella köyhä repii irti kaiken sen rahan jota tarvitaan vaikka yksinkertaisen yrityksenkin perustamiseen? Talebin avulla tästä saadaan irti syvempi ristiriita ; "Kuka tahansa" on suoraan ristiriidassa niiden "riskejen" kanssa. Talebin maailmassa "musta joutsen -maailmassa" pelataan korostetuin panoksin upporikasta ja rutiköyhää. Riski tarkoittaa sitä että on epäonnistujia. Tämä taas tarkoittaa sitä että yrittämisen ja työn lisäksi tarvitaan onnea.

Vielä pahemmaksi tilanne muuttuu jos huomataan että todelliset rikkaudet piilevät aina "metatasolla". Näin ollen ison rakennusfirman johtaja ei tienaa sillä että itse paahtaa raksalla omin käsin, vaan sillä että hänellä on vaikkapa 1000 alaista joita hän voi koordinoida. Uusliberaalissa maailmassa ajatellaan että kenestä tahansa voi tulla johtaja. Mutta unohdetaan se, että ilman niitä 1000 alaista ei johtajalla ole "sitä valttia" jolla hän tienaisi ; Ilman suurta alaisten määrää johtajan "metataso" romahtaisi. Jo normaali arkijärkikin tajuaa että jokainen ei voi olla miljonääri joka ajelee jahdillaan. Koska jonkun täytyy olla putkimies joka paikkaa jahdin WC:n ja mekaanikon joka korjaa sen koneen. Ja näissä toimissa on oltava joku joka toimii sillä käsityöläisen tasolla. Joku kenties koordinoi ja johtaa heitä "metatasolla", mutta käsityöläinen on sidottu suoraan tuotokseensa joka on aina rajallinen. (Korjaustoimia ei voi vain kopioida.) Infrastruktuuri on siis rakennettu siten että valtaosa on itse asiassa "tuomittu pakosti" perustasolle. ~ Edes levylaulajasta ei saada miljonääriä jos ei ole jotakuta CD -levytehtaalla. Eikä varsinkaan niitä miljoonia ihmisiä jotka eivät ole itse levylaulajia vaan ostavat niitä levyjä.

On toki olemassa vielä yksi keino. Palkkausta voidaan laittaa teoriassa miten ylös tahansa. Jos hammaslääkärini ottaisi miljardi euroa tunnissa paikkauksesta, hän voisi teoriassa tienata "aivan helvetisti". Toki käytännössä hammaslääkäri ei voi mitenkään vaatia tämänlaisia palkkoja. Mutta unohdetaan tämä käytännön ongelma, sillä on vielä yksi tapa jolla "Self made man" -universumi romahtaa ; Toki voitaisiin ku vitella utopia jossa jokaisella on maksimaalisen hyvä liikeidea. He ovat monopoliasemassa ja voivat hinnoitella itsensä. Jokaisella on patentti hommaansa joten kilpailijoita ei voi tulla. Estääksemme "köyhälistötason" syntymisen on patenteissa rajoite jossa "idean liisaus" on mahdotonta. Tässä maailmassa tilanne on varsin ongelmallinen juuri siksi koska jokainen hinnoittelee itsensä ylös. Siksi kun "miljonäärikenkämies" menee maitokauppaan hän ostaa "miljonäärimaitoa". Kaiken hinta on niin ylhäällä että rikkaus ei näy mitenkään. Tätä kutsutaan inflaatioksi. "Rikkaiden maailmassa" kaikki on hinnoiteltu pilviin joten rahalla ei käytännössä saa mitään. Sen sijaan että kaikki olisivat varakkaita, inflaatio syökin rahat niin että kaikki ovatkin köyhiä.

Jokainen miljonääri joka tarjoaa reseptiksi sen, että "opiskele ja ole ahkera" ja että tällä tavalla tullaan rikkaaksi, on yksinkertaisesti unohtanut jutella minun hammaslääkärilleni. Siksi rukoilenkin iltarukouksessa Rakkaalta ylijumalaltani Odinilta hammasmätää jokaiselle näistä miljonääreistä, että he pääsisivät korjauttamaan leegojaan hammaslääkäriin ja saisivat tilaisuuden neuvoa tien rikkauteen vaikka neuvoilla "perusta oma praktiikka, yritä ja tee ahkerasti työtä". Sen jälkeen olisi nimittäin hauskaa nähdä olisivatko hampaat kuinka hyvin korjatut.