YLE:n areenalla voi seurata ohjelmaa joka tuli 25. helmikuuta 2012. Sen otsikkona on "Tiedettä parjataan" ja sen kiinnostusta herättäväksi tarkoitettu kuvaus kertoo seuraavan tausta -asetelman "Tieteellistä maailmankuvaa haukutaan kapeakatseiseksi. Huuhaa kasvattaa suosiotaan. Miksi tieteeseen suhtaudutaan nihkeästi?"
Yksi ensimmäisenä mieleentuleva syy on varmasti maailmankuvallinen. Taustalle voidaan nähdä esimerkiksi Weberin ja Freudin näkemys jossa tiede paljastaa Totuuden ja että tämä tuhoaa taikauskot ja näin ihmiskunta etääntyy uskosta ja elävät rationaalisina ihmisinä. Heidän ihmiskuvansa oli turhan optimistinen (jopa epätieteellinen, sanoisin). Nykyään erilaiset marginaaliset uskonnot ovat hyvin suosittuja. Eletää jopa eräänlaista "uususkonnollisuuden renessanssia". Hengellisyyys on erittäin suosittua. ; On käynyt pikemminkin päin vastoin. Kun esimerkiksi lääketiede vastustaa homeopatiaa ja pitää sitä pseudotieteenä, homeopatian kannattajat näkevät "allopatrisen lääketieteen" kapeakatseisena. Kapeakatseisuuden osoittaa heistä se, että se on ristiriidassa totuuden kanssa, eli näkemys joka väittää homeopatiaa roskaksi ei voi olla todenmukainen näkemys vaan siinä on pakko olla virhe. ~ Kuitenkin samalla on rakentunut mielikuva siitä että Weber ja Freud ovat kuvanneet olennaisen uhkakuvan "hengellisuudelle", jonkin jota vastaan on syytä taistella.
Kuitenkin ajatus nykymaailmasta tieteenvastaisena voi tuntua omituiselta. Ovathan homeopatia ja vastavat marginaalisia. Sitäpaitsi on hyvin tavallista kuvata nykyaikaa nimen omaan tieteellisenä aikana. Nykymaailmassa on pikemminkin mielikuva kaikenkattavasta tieteellisyydestä ja jopa eräänlaisesta tieteellisestä ylivallasta. "Oljenkortta veistämässä" kuvaa tätä tiedeasennetta pienellä runolla "Kuka olet Tiede? Ennen näyttäydyit vain harvoille ja teit palvojasi suureksi. Nyt olet kuin yleinen nainen. Antaudut kenelle vain ja riudutat itsesi tyhjiin. Kukaan meistä ei halua tuntea Sinua, eikä muista kauneuttasi." Lisäksi valtaosa ihmisistä luottaa tieteellisyyteen ja "se on tieteellisesti todistettu" toimii jo perustelemattomana väitelauseenakin jonkinlaisena argumentinkorvikkeena.
Tässä mielessä tuntuu hyvin omituiselta väittää että tiedettä erityisesti parjattaisiin tai oltaisiin tiedevastaisia.
Kuitenkin tosiasia on myös se, että tiedekeskusteluissa on suorastaan automaattikonetuliasevaihteella tiettyjä kaikille tuttuja tieteellisyyttä halveksivia iskulauseita. "Kapeakatseisuus" "umpimielisyys" ja vastaavat ovat itse asiassa varsin tavallisia. "Norsunluutorniargumentaatio" on niin tavallista ja toistuvaa, että sen huomaamatta jääminen on lähinnä ignoraatiota. Niiden konteksti nimenomaan tieteellisten keskusteluasenteita kohdatessa kuvaa tietynlaista tiedevastaisuutta. Parjaaminen onkin tosiasia.
Ristiriita tiedekannatuksen ja tiedevastaisuuden väliltä katoaa kun ymmärtää että noilla leimakirvessanoilla kohdellaan ateisteja, skientistejä, skeptikoita ja muita vastaavia. Tämä ei ole välttämättä "suoraa tiedevastaisuutta".
Toki ihan puhdasta luonnontiedevastaisuutta voi löytää postmodernin kulttuurin puolelta, ja jopa tiukan tiedevastaisia näkemyksiä on. Denialismi ja anti-intellektuallismi ja muut vastaavat ovat hyvinkin usein osittain tieteen metodologiaa vastaan. Samoin uskonnollis-hengelliset näkemykset kuten New Age ja kreationismi rajaavat hengellisyyskysymykset joksikin johon tieteellisen ajattelun kohdistaminen on yksiselitteisesti väärin. (Ja tosiasiassa tämä asenne on riviuskovaisillakin hyvin tavallinen.)
Tässäkään ei tietysti ole kaikki. Valtaosa tiedevastaisuudesta ei itse asiassa oikeuta itseään tiedevastaisuudella, vaan on enemmänkin oikeuttamassa omaa kantaansa enemmän "elitisminvastaisuudella" kuin "tieteenvastaisuudella". Taustalla on usein näkemys Puhtaasta Tieteestä jonka joku Paha Skientisti Naturalistien vaino on etäännyttänyt todesta Tieteestä ja Totuudesta.
1: Totuus tässä kohden näyttää aina olevan jotain uskonnollista pseudotiedehömppää ja taikauskoa ja Tiede mitä tahansa loogista saivartelua ja puolivoltintekemistä jonka kautta voidaan sanoa JOTEN tämä Totuus on totta.
Tosiasia on, että tiede on norsunluutornissa, mutta ei tiedemiesten egoistisen elitistisen ylenkatseen vuoksi vaan sen vuoksi että
1: Ihmiset eivät ole kovin paljoa kiinnostuneita tieteen näkemyksiin tutustumisesta : Keskiarvoisesti katsoen ihmiset ovat kykeneviä varsin heikkotasoiseen tiedekeskusteluun, vaikka heillä on hyvinkin voimakkaita näkemyksiä että "tuo asia on tieteellinen, tuo asia on epäintuitiivinen joten sen on oltava epätieteellistä tai sitten sitä kannattava tiedemies on omissa maailmoissaan ja todellisuduesta etääntynyt".
2: Ihmiset tunkevat tieteen norsunluutorniin kieltämällä kategorisesti ennakko -oletuksin että tiede ei voi käsitellä joitain asioita, aiheita ja aihepiirejä, saati vastata niihin.
+: Kun ihmiset eivät tunne tiedettä, saati anna sen kontrolloida elämäänsä ja ohjata mielipiteitään, niin miten ihmeessä tieteellä voisi olla jokin oikea valta-asema joka kontrolloisi ihmisiä ja heidän mielipiteitään? Tiede -sanalla on toki komeasti likimain kaikkiin kalskahtava maine, mutta valitettavasti tämä maine osuu ihmisillä eräänlaiseen harhaan, oman ihanteen mukaiseen mielikuvatieteeseen jota ei ole olemassa näiden fantasioiden ulkopuolella.
Tieteenvastaisuus näkyykin esimerkiksi NoMa -periaatteen kannattajien kohdalla. Heistä uskonto ja tiede / uskonto ja etiikka ovat eri toiminta -alueilla eivätkä kohtaa. Toki NoMa on jotain jota voi kannattaa paatunut skientistikin, mutta sen kautta voidaan ajaa tieteenvastaista laajempaa näkemystä. Ja sen parista onkin helppoa löytää tieteen vaikutusvallan kiistäjiä jotka ovat denialistisia joko koko luonnontiedettä tai ainakin kategorisesti "tietyn aihepiirin" teorioita vastaan. NoMa on hyvin suosittu, joten se tarjoaa hyvin laajan ponnistuslähtökohdan.
Tämän jälkeen voidaankin huomata että "norsunluutieteen ylivaltapuhe" asettuukin parjauspuheen kanssa ristiriidattomasti yhteen. Ei ole mitään ristiriitaa sen välillä että tieteen nähdään olevan kunnioitettava. Sillä valtaa voidaan ylläpitää luomalla viholliskuvaa, sillä kun ihmiset kohdistavat toimintaansa tätä viholliskuvaa kohtaan, on seurauksena vallankäytön ilmenemä. Siksi on luontevaa että juuri aikana jolloin luonnontieteellä on yllättävän pieni "osoitettu tehokkuus/suosio omakohtaisissa asioissa olevana ratkaisumenetelmänä" kuulemme eniten tieteen ylivallasta. Ei siksi että "ne siellä norsunluutornissa" oikeasti päättäisivät elämästämme, vaan siksi että "ne siellä norsunluutornissa" esittävät aika usein vääriä mielipiteitä ja näille ei itse asiassa anneta valtaa eikä haluta antaa valtaa. Ihmiset arvostavat maailmankuvaansa ja ennakkokäsityksiään tieteen yli, ja ristiriita näiden kahden välillä johtaa siihen että he määrittelevät tieteen uusiksi. ~ Mielenkiintoista onkin se, että tiede on nykyään jotain joka nähdään pahana elitistisenä "norsunluutornissa olevana elitistifilosofiana" ja samalla hyvin moni kuitenkin kokee jonkinlaista nostalgiaa sitä Puhdasta Tiedettä kohtaan joka elitistisesti avautuu vain harvoille ja valituille sen sijaan että olisi jokin kurtisaani tai muu "yleinen nainen" joka avautuu kaikille ja johon erimielisetkin vetoavat. Olennaista onkin se, että tiedettä kannatetaan jos itse katsotaan olevan siinä eliitissä, eli se mukailee omaa maailmankuvaa.
Valtaosa tieteen vallasta on ihmisarjen ulkopuolella "insinööritieteissä". Ja pääosa muusta "tieteen vallasta" onkin itse asiassa ihmisten mielikuvatieteen valtaa, joka on eri asia kuin tiedemaailman kanta. Tämä on maailmankuvien valtaa ja pseudotieteiden valtaa. Niiden samojen tahojen, joista tiede hallitsee liikaa ja joista heidän näkemystään pitäisi kuunnella enemmän. Pseudotiede siis ensin tulee ja luo ongelman ja sitten esittää olevansa ratkaisu tähän. Ratkaisu, joka tosiasiassa pahentaa ongelmaa jonka jälkeen se tietysti tarjoaa itseään ratkaisuksi näihinkin. "Uususkonnollisuuden renessanssi" ei näyttäyty tämän valossa minään kauniina "homo religiosus" -ihmisen itsetoteutuksena, vaan paljon karumpana asiana. Tämä on hyvä muistaa, sillä huuhaassa, pseudotieteissä ja muissa vastaavissa pyörivät isot rahat. Kysymys ei ole pelkästään yksilötason maailmankuvaratkaisuista, eikä sen näkeminen sellaisena ole kovin viisastakaan. "Avomielisyyttä" laajiten vaativat ja kannattavat tahot haluavat kuitenkin yleensä jättää tämän näkökulman suojelluksi, vaietuksi tabuksi. He haluavat levittää mielikuvaa jossa nimenomaan tiedemaailmalla on liikaa valtaa.
Siksi nykypäivän tiedepolitiikka on sitä että tiedemaailman toiminnan rahoittamista mietitään. Ei sitä miten tiedettä voitaisiin soveltaa politiikassa hyödyllisesti. Uskonto on politiikanteossa jostain syystä tärkeämpi vedottava asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti