Teologian valta

"Kylähullun päiväkirjan" pitäjä on voimakkaasti sitä mieltä että uskonto ei ole teologian asia. Hän kohtelee teologiaa ja fundamentalismin kirjaimellisesti tulkintaa seuraavalla tavalla ""Raamattu-uskollisuudellakaan" ei ole mitään arvoa, jollei ole Raamatusta oppinut tuntemaan Jumalan mielenlaatua, johon ei selvästikään kuulu "Raamattu-uskollisuuden" arvostaminen"" Tähän moni toki on erimielinen ja esittää että ei ole kristinuskoa ilman "Raamattua" ; "Ainakin siinä Raamatussa, jota kristikunta käyttää, vähän väliä viitataan Raamatun teksteihin auktoriteettina ja totena. Raamatussa ollaan Raamattu-uskollisia. Jumalan sana on jalkojemme lamppu. Silloin emme astu harhaan."

Tämä jännite on itse asiassa hyvin mielenkiintoinen ja monella tavalla olennainen aihe. Sillä "kylähullun päiväkirja" myy uskoa ikään kuin elävänä uskona joka on jopa jonkinlaista antifilosofiaa. "Minulla on kai aina ollut jonkinlainen itsesuojeluvaisto filosofeja kohtaan. Kannatan ehdottomasti tervettä maalaisjärkeä, mutta olen aavistanut filosofien kykenevän seireenilauluillaan muuttamaan vaikka mustan valkoiseksi ja siksi olen aina tilanteen tullen varautunut poistamaan varmistimen ja sidottamaan itseni terveen järjen mastoon. Meiltä näyttää helposti unohtuvan se, että filosofia on ihan oma metatieteensä omine lainalaisuuksineen ja kysymyksineen, emmekä ehkä yleensä edes kykene erottamaan hyvää filosofiaa huonosta. 'Tavallisilla' tieteentekijöillä ja siitä kiinnostuneilla ei normaalisti ole filosofiseen keskusteluun paljoakaan mielenkiintoa saati harjaantumista." Tähän on luonnollisesti helppoa vastata kuten eräs kommentoija "Meistä jokainen nojaa tiedostaen tai tiedostamattaan lukemattomiin erilaisiin päättelyketjuihin. Filosofia on periaatteessa vain näiden päättelyketjujen ääneen sanomista... Jaakko sinäkin olet 'FILOSOFI'."

Onkin selvää, että esille tullut Raamattuun nojaaminen johtaa siihen että usko ei ole koskaan mikään antifilosofia. Vaikka monet herännäiset korostavatkin, että heillä ei ole kysymys uskonnosta tai dogmista, niin kuitenkin tosiasiassa jo se että he ottavat Raamatun auktoriteettina johtaa siihen että heillä on kirjan verran dogmia, joiden ympärillä heillä on järjestäytynyttä, sisällöltään toistuvaa ja osin jopa ritualisoitua käyttäytymistä jossa ajetaan tiettyjä elämäntapoja ja asenteita yleisemminkin. Eli kysymys on pakosti myös uskonnosta. Tässä mielessä "Kylähullun päiväkirja" on hieman heikoilla. Se ajaa näkemystä ideologiattomana ja maailmankuvavapaana jos se mukailee arkijärkeä - Tämä ei itse asiassa juuri mitenkään eroa siitä "kylähullun päiväkirjan" paheksumasta Puolimatkan käsityksestä ja otteesta, jossa "ensimmäinen perspektiivi" tulee intuition tarjoamien peruskokemusten kautta.

Kuitenkin tätä "elävän uskon" puolta voidaan tukea muuta kautta. Ja täällä sen argumentit ovat itse asissa vahvimmillaan. Tällöin vertaukseksi muuttuu ikään kuin "rakkauskäsitys" ; Vaikka sinulla olisi "enkelten tieto", mutta kukaan ei sinua ymmärtäisi, olisit pelkkä "kilisevä tiuku" tai "helisevä vaski". Tällöin Raamatuntuntemus olisi käänteisessä suhteessa vakaumukseen ; Ilman vakaumusta voisi olla Raamattutuntemusta eikä Raamattutuntemuksen hankkiminen ja sen mukaan käyttäytyminenkään vielä tarkoita sisäistä vakaumusta. Mutta jos sinulla on vakaumus, se ohjaa käyttäytymistä niin että Raamattutuntemus tulee "ikään kuin kaupan päälle". Tällöin filosofointi on tavallaan hyvinkin epäoleellista.

Tämä on hyvä muistaa sillä teologiankäyttäjät ovat myös vallankäyttäjiä. Tämä tulee kenties selvemmin esiin kun viittaan aikaisempaan blogaukseeni siitä onko Jumala antropomorfistinen. Siellähän esiintyi argumentti jossa vedottiin "filosofien Jumalaan" joka on viileä alkusyy. Antropomorfistiseen kulmaan keskittynyt teologia -argumenttien kritiikki tuomittiin lähtökohtaisesti vääräksi koska "Perinteinen kristillinen Jumala-käsitys on siis radikaalisti kaikenlaista antropomorfismia vastaan, ainakin kaikkein tärkeimpien ja suurimpien ajattelijoiden keskuudessa." Tosiasiassa moni uskoo juuri tähän "kiellettyyn Jumalaan", ja heille tämänlainen Jumalakysymyksen rajaus on itse asiassa valtapelillinen aktio. Siinä määritellään minkälaiseen Jumaluuteen on pakko uskoa. Ja tähän todisteena ei ole mikään aktuaalisen Jumalan ominaisuuksien tutkimus, vaan tämä tehdään auktoriteettiin vedoten ; Kun viisaat kristityt ovat käyttäneet ahkerasti tiettyä määritelmää, olisi kaikkien ikään kuin otettava juuri tämä yksi ja tietty Jumalanäkökulma pohjalle. Tai sitten kulma ei ole "tärkeä". On selvää että tämä on "kerettiläispuhetta" jolla kielletään tietyt näkökulmat kokonaan. Tämä komentaa lähestymään asiaa vain ja juurikin tiettyjen teemojen ja käsitteiden kautta eikä muiden. (Koska sitä ei selvästi kuvata "vain yhtenä näkökulmana" vaan sen merkittävyyttä painosteaan suuresti.)

Samantapaista toimintaa sekä ateisteille että kreationisteille harjoittaa esimerkiksi Kemppinen, jonka mielestä Jumalan olemassaolokysymyksen kartoittaminen on noloa, huono näkökulma josta ei saa olla kiinnostunut koska eksistentialistinen jumalankuva on modernimpi ja kiinnostavampi ja "teologian ainut peli kaupungissa" (joskus toisen maailmansodan jälkeen näin ehkä olikin, joskin epäilen.) Tässä ollaan tietysti "tiellä" ja ohitetaan toisen prioriteetit ja määritellään ne roskaksi ja tällä kautta määritellän itsensä ikään kuin "voittajaksi", jolla on suuri valta siinä että he saavat päättää mikä on tärkeää ja kiinnostavaa. Tässä huonona puolena on se, että tässä tapahtuu helposti samoin kuin C.S. Lewikselle joka yritti olla reilu ja lähestyä ateisteja ateistejen näkökulmasta ja otti toiset kulmat uskovaisille. Mutta jolla samalla oli omituiset käsitteet jotka antoivat ateisteille prioriteetit joita he eivät jakaneet ja jonka lopputuloksena on katastrofi ; Uskovaiset arvostavat Lewisin "rakkautta" ateisteja kohtaan koska heistä Lewis lähestyy ateistejen ehdoilla kun ateistit itse ovat tästä kovin erimielisiä. (Lewisin prioriteetit vastaavatkin uskovaisten ateistikäsitteitä eivätkä ateistejen omia käsitteitä, lähtökohtatavoite epäonnistuu siksi tavalla jota uskovaiset eivät tunnista koska se osuu heidän olkiukkokäsitykseensä ateismista.) ~ Tämänlaisen valtapelillisen asennekikkailun lopputuloksena onkin "omituista rakkautta", jonka ydin löytyy esimerkiksi Ryösön puskuritarraepisodista. Se, että evolutionistilla on mielipide aiheuttaa vihaa mutta muuttuu pian todisteeksi siitä että ihminen olisi homo religiosus. Ateitin vaihtoehtona tämänlaisella "rakkauskartalla" onkin olla määritelty häviäjä ; (a) Joko uskovaiset voittavat ja ateistit ovat hiljaa tai sitten (b) ateistit ovat äänessä eli militantteja aggressivisia ihmisiä joilla on uskonnollinen vakaumus kun ovat kerran äänessä. Peli jossa säännöt ovat "kruuna, minä potkin sinua päähän - klaava, sinä pussaat persettäni" ei ole rakastava tai eettisesti hyväksyttävä oikein millään logiikalla.

Uskovaiset luonnolliseti kohtaavat hyvin paljon tämänlaista. Sillä tilanne on juuri kuten Boyer ilmaisee ; Valtaosa uskonnollisista normeista ja rangaistuksista on tarkoitettu uskovaisten sisäpiirille. Jopa ateistejen vihaaminen ja vastustus on pääfunktioltaan uskovaisten kurissapito, se näyttää miten uskosta luopunutta ja ulkopuolista kohdellaan, mikä on taatusti kova rajoite koska uskovainen tuntee ne pilkkaajat ja on oppinut pitämään näitä ystävänään. Valtaosan uskonnon harjoittamasta vallankäytöstä nähdään liian helposti uskonnon ulkopuolisiin kohdistuvana. Kuitenkin kaikista pahimmat, tehokkaimmat - ja määrällisestikin enimmät -vallankäytölliset toimenpiteet kohdistuvat nimenomaan uskovaisiin. Ateistien ja uskonnottomien ja "darwinistien" vihaaminen - niin suurta tai näkyvää kuin se ehkä onkin - on vain uskontojen vallankäytön sivutuote.

Teologien valtaa vakaumusasioihin vähätellään. Tässä vähättelyssä on taustalla se, että siinä on kyseessä valtaa jota ei haluta menettää. Menettämmisen pelko taas on olemassa vain silloin kun asia on keskustelun alla. Valta joka haluaa pysyä suurena kiistää itsensä, kiertää faktoja ja kikkailee itsestään jopa marginaalisen tai vainotun. Ja tässä pahimmassa välikädessä ovat ennen kaikkea "kylähullun päiväkirjan" kirjoittajan kaltaiset henkilöt. Eli henkilöt joille sitä ei toivoisi edes tämänlainen uskontoihin "lähtökohtaisesti epäillen ja vastenmielisyyksiä odottaen" suhtautuva.