Vanhassa vitsissä kerrotaan miehestä joka meni parturiin. Kun parturi kysyi "Kuinka leikataan?", asiakas vastasi että "vaieten".
Tämä vitsi (ja pari muutakin) paukahti mieleeni kun lueskelin mitä populististen "human intrest" juorulööppejen parissa kerrotaan. Tässä auttoi "Tämä päivä", joka kaivoi niiden takaa jotain järkeähin. Hän otti esille lesbo/homokammoisen morsiamen. Ohjelmassa oli naimisiinmeneviä. Morsianta kaunistamaan saatiin kampaaja joka vahingossa paljastui lesboksi. Tämä oltaisiin haluttu vaihtaa ja kommenttina oli "Mitään et saa puhua siitä naisesta etkä seksuaalisesta suuntautumisestasi. Laitat vain hiukseni ja menet pois." Ihmettelyä synnytti tämä lausunto monessa paikassa. Pääsääntöinen sävy oli paheksunta. Tämä on sinänsä ihan kaunis asia ja se näkee että kampaajillekaan ei saa sanoa ihan mitä tahansa vain siksi että on päässyt telkkariin.
1: Paheksuvien lisäksi oli tietysti esimerkiksi niitä idiootteja (kyllä, käsite on itse asiassa lievä, pehmennetty ja tässä mielessä ystävällinen) joista tämä on merkki jonkinlaisesta homomafiasta, mutta he eivät ole tämän blogauksen kannalta kiinnostavia. Heille voi tässä sanoa korkeintaan että "lakkaa auttamasta!"
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä ei ole vielä kysymys samasta kuin homokammoisuus. Esimerkiksi edustan sitä suuntausta että jos ajautuu vaikkapa sisareni tapaan "Jeesustaksiin" on ihan oikein sanoa sille saarnaavalle taksimiehelle, että "Nyt sinä jeesushemmo pidät nuo lapsekkaat kätöset ratissa, et ristissä. Mitään et puhu siitä miehestä etkä seksuaalisuusnäkemyksistäsi. Ajat vaan tätä taksia, saat maksun ja menet pois." Ja jos haluan olla ystävällinen, jatkan sanoilla "I have heard your words. And I take them very seriously. Thank You. - Oh, wait a minute. Sorry. That come out somehow wrong. What I mean to say wast : "F* you!"" En siksi pidä tätä käyttäytymistä vielä hirvittävän ongelmallisena. Ihan lievästä oman rajan puolustamisesta on kysymys. Henkilö joka koskee sinua päähän on samassa tilaisuudessa jossain vastuussa seksuaalisista jutuista joita siihen tilanteeseen liittyy.
1: Minäkin kerron homojuttuja miehien partoja rapsuttaessa vain jos tunnen kyseisen ihmisen, ihan vaan siitä ilosta joka tulee tilanteen hämmentävyydestä. Tässä on hyvä sääntö joka kulkee erilaisten käytännön pilojen tekijöiden parissa ; Parhaat jekut tehdään läheisille. Ehdottomasti siksi että pilat ovat kivoja ja kaikista mukanaolleista hauskoja. Tai oikeastaan siksi että kaverisi todennäköisesti eivät haasta sinua oikeuteen ihan yhtä innolla kuin kaikki muut...
2: Toki olen itsekin joskus vain joustanut omista periaatteista, ottanut lapun uskovaiselta ja sanonut "kiitos, hyvää päivänjatkoa". Mutta näistä ei saa yhtä hyviä baaritarinoita tai blogauksia kuin niistä joissa käy toisin. Niihin tempauksiin minut yleensä provosoidaan jollakin tavalla. Kohteliaisuus on mahdollista, joka kaunista ja toivottavaa, mutta ei välttämätöntä.
En pidä "haluan pysyä erossa asiasta" vielä samana kuin totaalinen sensuuri. Tosin en erikseen toki tarkista taksimiesten uskonvakaumusta ja suostu kristityn kyydittäväksi vasta kun kunnon sekularistiagnostikkoa ei löydy. (Agnostikkoja on tosin tilastollisesti aikamoisen vähän.)
"Tämän päivän" kanta tuo kuitenkin esiin myös hyvän kysymyksen asian voimakkuudesta. "Seksuaalinen suuntautuminen määrittää henkilössä vain sen mistä sukupuolesta hän sattuu pitämään ja ei mitään muuta. Se ei määritä onko henkilö mukavaa seuraa, pitääkö hän tieteiskirjallisuudesta tai onko hän älykäs, liberaali tai konservatiivi tai tahtooko hän puhua seksuaalisesta suuntautumisestaan. Homoseksuaalisuus ei säännönmukaisesti sisällä mitään käytökseen vaikuttavaa." Tämä tarkoittaisi samaa asiaa kuin että aihe on irrelevantti koska se ei vaikuta oikeastaan mihinkään ihmiselämän suuntaukseen sänkypuuhien ulkopuolella. Toisin sanoen homoseksuaalisuus nähdään yksilön henkilökohtaisena päätöksenä, "omana asiana". Eikä ns. "poliittisena asiana".
1: En toki pidä rakenteesta jossa prioriteetit "vähän sanellaan ulkopuolelta". Mutta siinä on kuitenkin sen verran hyviä ja yleisluontoisesti valittuja piirteitä että ne ovat kohtuullisia. Ihmiset kiinnostuvat tietyistä aiheista ja juttelevat tietyn genren piiristä joten mikään tieteiskirjallisuuden lukeminen ei varmasti ole mikään lyöty prioriteetti vaan enemmän "olkinuora". Tai ainakin sellaisina käsittelen niitä tässä.
Tämä johtaa toki muihinkin asioihin. Iltarukous ei näy ihmiselämässä. Ja itse asiassa moraalinormit joita uskovat noudattavat ovat monesti sellaisia että sekulaari jakaa niissä käsitykset ; Itse asiassa tulenarat aiheet kuten homoseksuaalisuus ovat omituisia aiheita siinä mielessä että ne eivät juurikaan näy ulkopuoliselle maailmalle. Kun kaikki noudattavat samoja moraalisääntöjä vakaumus irrelevantisoituu, se ei muuta mitään. Tässä mielessä uskontokin on itse asiassa monin paikoin "yllättävän epäpoliittista" Samoja normeja voikin sanoa uskonnollisuudesta "laajassa skaalassa". (Sanon näin ja ylpeästi sanon sen!)
Kuitenkin ateistitkin kohdistavat erilaisia rajoitteita myös uskonnon liberaaleihin suuntauksiin. On toki totta että tietyt uskonnolliset vakaumukset vaikuttavat koko uskovan mindsettiin koska ne ottavat kantaa hyvin erilaisiin eri aiheisiin asioihin joihin on uskottava. Näin ollen tietyn suuntausten uskovaiset ovat konservatiiveja jotka tahtovat puhua vakaumuksestaan ovat jotain jotka eivät selviä testistä, mutta yllättävää on se, että etenkin täällä Pohjois-Euroopassa valtaosa uskovaisista edustaa jotain muuta suuntausta kuin nämä mainitut ryhmät.
Yhtenä syynä on tietysti se, että näistä aiheista tehdään poliittisia. Kun minä kertoilen puolisostani tai muusta, on selvää että tämä on julkiseksi tuova asia. En toki kerro mitä teen sängyssä, mutta tosiasiassa ihmiset tietävät varsin vähästä että olen heteroseksuaali. Itse asiassa avioon meneminen on seksuaalisuuteen liittyvä poliittinen aktio - tämän blogauksen pääaiheen kannalta televisiossa tehty naimisiinmeno on nimenomaan ääripoliittinen heteroseksualistinen aktio. Monilta osin seksuaalisuus ja uskonnollisuus ovat nimenomaan poliittisia. Etenkin ne aiheet joiden parissa keskustelua käydään kiivaimmin ovat puhdasta politiikkaa. On hyvä muistaa että byrokratia on "automatisoitua/kaavamaistettua/mekanisoitua politiikkaa". Juridiikka on "virallista politiikkaa" koska se on "systematisoitua byrokratiaa". Poliittiset päätökset taas toimivat koska ne muuttavat ja vaikuttavat tähän byrokratiamyllyyn. Yhteiskuntamme toimii näin.
Homoavioliittojen salliminen ja kieltäminen on poliittinen aktio. Siinä toki vedotaan yksilöiden oikeuksiin, eli lailla on rajapinta yksilölliseen elämään. Mutta laki itsessään on umpipoliittinen. Näin ollen osa "merkityksettömyyden" taikakentästä poistuu.
1: Asia olisi tietysti yksinkertainen, jos samalla ei haluttaisi tehdä erilaisia pakkoilmoittamiskeinoja. Homoseksuaalisuutta tai uskonnollista vakaumusta voidaan myös udella, jolloin ihminen itse ei mainitsisi asioita, vaan häntä yritetään velvoittaa avoimuuteen. Ja tätä tämän jälkeen julkista tietoa käytetään esimerkiksi boikotoimiseen. Tämän vuoksi onkin hyvä huomata että vaikeneminen voi olla viisas strategia. Niin viisas, että esimerkiksi jos joku kysyy minulta "ootko homo", on minun velvollisuuteni heteromiehenä sanoa ääneen "don't ask don't tell" -asenteella" että "se mitä minun perseelleni tapahtuu ei ole teidän asianne" tai "kiva kun kysyit, valitettavasti olen varattu". Kaikki tästä vedettävät väärät implikaatiot ovat tulkitsijan virheitä jotka johtuvat siitä yleisestä tilannetajuttomuudesta joka sai heidät kysymään tämänlaisen kysymyken in first place.
Yllättävän yleinen lähestymistapa tässä kohden (ei tosin "Tämän päivän" puolella) on viitata jonkinalaiseen "kaappihomouteen" eli siihen että "homofoobikko torjuu omaa seksuaalisuuttaan". Tässä kohden on havaittava yhteyksiä ateisti näkee että homoseksuaalisuudessa olisi homokammoiselle uskovaiselle jotain houkuttelevaa. Uskovainen taas näkee ateistin uskontovihassa sen sisällä olevan Jumalakaipuun, koska eihän sitä voisi heidän logiikallaan vihata jotain jonka olemassaoloon ei usko.
Ymmärrän että tämä asenne on puolin ja toisin melko typerää. Mutta ymmärrän myös että ihmiset tekevät juuri näin. Ja se, että odottaa ja vaatii heidän tekevän toisin on nimenomaan provokaatio. (Provokaatio ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin huono ja paha.)
Vastaus otsikon kysymykseen on "Koiranne näyttää olevan kovasti kiinnostunut parturoinnistanne. Joten haluaisin kysyä oletteko ottaneet leikkausoppinne Pyhältä Pietarilta?" Paitsi jos leikkaaja on juutalainen, jolloin pyydät vain että "leikataan siististi ympäri vaan!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti