William Lane Craig on esittänyt omanlaisensa mallin "Pahan ongelman alalajiin" eli siihen miksi Rakastava ja Hyvä Jumala sallii pahuuden. Tarkalleen ottaen, miksi hän paitsi sallii niin myös kehottaa kanaanin maalla massamurhaan joka täyttää kansanmurhan määritteet. Koska tämä on käsky, tavallisesti ylikorostunut perustelu vapaasta tahdosta pahan ongelman ratkaisulle eivät oikein käy. Kanaanilaiset eivät erehtyneet koska vapaalla tahdolla olisi suurempi arvo ja mokaaminen takaisi vain sen että aito moraalisuus olisi olemassa kun ei olisi pakko tehdä hyvää vaan voi aina sortua pahaankin.
Craigin toisenlainen, tähän tilanteeseen sopivampi, ratkaisu perustuu siihen että on kolmikohtainen päättely. "1. If God does not exist, objective moral values do not exist. 2. Objective moral values do exist. 3. Therefore, God exists." Craig toteaakin että "God had morally sufficient reasons for His judgement upon Canaan, and Israel was merely the instrument of His justice, just as centuries later God would use the pagan nations of Assyria and Babylon to judge Israel." Craig selittää toki siitä miten Jumalalla oli oikeus murhata kanaanilaisia koska he olivat pahoja ja että lapsetkin täytyi surmata koska he tuskin kääntyisivät palvelemaan oikeaa Jumalaa. Jumala kun on perinteisissäkin pahan ongelman ratkaisuissa niin kiinnostunut ihmisten subjektiivisista mielipiteistä ja sisäisestä vakaumuksesta että voi oikeuttaa ihmisten fyysisten ruumiiden runtelun. Karkeasti sanoen Jumalan tapa todeta pahan ongelman ratkaisu on se, että ongelma luodaan jotta siitä päästäisiin eroon ja saataisiin PR -näkyvyyttä.
Lisäksi Craig huomauttaa, että jos mainitsee että Raamatussa tapahtuisi pahaa joutuisi pakosti vetoamaan objektiiviseen moraaliin. Craigin mukaan tämä vaatii Jumalan olemassaoloa. Hän päättää tekstin huomautukseen "The question, then, is not whose moral theory is correct, but which is the true God?" Joka kertoo että oikea Jumala paljastaa oikean moraaliteorian ja vie oikean objektiivisen moraalin luo. Tämä huomio on olennainen, koska se liittyy Craigin muihin moraalia koskeviin esityksiin. "Philosophical Disquisitions" nostaakin tässä kohden esille juuri sen miten Craigin moraalilauseiden ydin on siinä että hänen moraalinsa sisältö leijuu ilmassa ja hän panostaa siihen että etiikan olisi oltava objektiivista. Hän ei tätä tehdessään kykene esimerkiksi tarjoamaan kunnollista vastausta Euthyfronin dilemmaan - jos on moraalilaki jota Jumala toteuttaa on Jumala irrelevantti koska voimme vedota tähän lakiin. Ja jos ei ole, ja kysymys on vain Jumlan auktoriteetista koko Jumalan hyvyyskysymys muuttuu irrelevantiksi - mutta tämä ei Craigin intoa haittaa.
Esimerkiksi "Philosophical Foundations for a Christian Worldview" selittää että ateisti ei voi olla aidosti hyvä "Atheistic moral realists seem to lack any adequate foundation in reality for moral values but just leave them floating in an unintelligible way." Tämä on Craigin "just animals" -argumentaatiota jossa selitetään että ateismissa etiikalta puuttuu perustelu. (Tämä on toki aika mielenkiintoinen lausunto mieheltä joka selittää miten kansanmurha voi olla ihan hyvä juttu, mutta ohittakaamme tämä vastenmielisyys. Sillä pahempaa on luvassa.) "Anyone who has listened to Craig's public debates will be familiar with his "just animals" line. He maintains that without God, humans are just accidental byproducts of evolution, just receptacles for improper animalistic instincts. And as such cannot be the bearers of moral rights and duties. For example, he frequently claims that rape cannot be really wrong on the atheistic worldview. The best that can be said is that it is socially disadvantageous." Tämä asetelma valitettavasti johtaa siihen että Craig jakaa moraalin aivan virheellisesti joko mielivaltaiseen relativismiin tai objektiiviseen moraaliin. Hän vaatii ehdotonta etiikkaa tai ei etiikkaa ollenkaan. Hän ottaa esille naturalistisen etiikan pelkkänä ostoslistametodina ; "My experience with [non-theistic moral] theories is that they inevitably just assume gratuitously that on a naturalistic view of man, some feature of human existence, say, pleasure, is an intrinsic good, and then proceed from there. But the advocates of such theories are typically at a loss to justify their starting point." Hän ei siis hyväksy lähtökohtaa.
Philosophical Disquisitions esittääkin miten käy kun Craigin omaa työkalua käytetään hänen omaan etiikkaansa. Sekin paljastuu "ostoslistaksi". Tämä on olennaista koska se näyttää että tilanne on erilaisista moraalin määrittelyistä. Craig siis vain vaatii etiikalta juuri tietynlaista luonnetta. Ja tässä päästään siihen että jos naturalisti vetoaa kansanmurhakysymyksessä siihen että kansanmurha on väärin, hän ei suinkaan vetoa Craigin ostoslistan määritelmän mukaiseen moraaliin vaan tähän lähtökohdiltaan erilaiseen moraaliin. Se voi olla sävyltään pragmaattista ja pitää raiskausta moraalisesti pahana koska se on haitaksi yhteiskunnalle. Näin etiikka onkin jokin jonka tehtävänä on parantaa yhteiskunnan toimintaa. (Tämä ei taatusti ole itsekkyyttä ja hedonismia.)
Kysymys muuttaakin selkeästi tämän jälkeen luonnettaan. Esimerkiksi Sam Harris on kirjoittanut kirjan "Moraalinen maisema" joka käsittelee etiikkaa lajinmukaisena käytöksenä. Tämä malli on siitä mielenkiintoinen että se vetoaa kulttuurirelativismia selkeästi yhtenäisempään ja vähemmän kulttuuri- ja mieltymyspainotteiseen etiikkakuvaan. Tässä mielessä C.S. Lewisin ja Craigin yleisinhimillinen etiikka on ilmentymismuodoiltaan jopa hyvin samansuuntaista. Harris ei kuitenkaan oikeuta tätä Jumalalla vaan ihmisellä. Tässä on ajatuksena ihan järkeenkäypä teema ; Voimme aivan vakavasti sanoa että arvoilla ja etiikalla on mieltä jos ne ovat henkilön mielipiteitä - sanotaan karkeasti että moraali on ihmisissä ilmnevä ominaisuus. Toisekseen ihmisestä riippumattomat ontologisesti leijuvat moraalikappaleet eivät ole kovinkaan uskottavia. Moraali on selvästi ihmisluonteessa ja evoluutiossa taustalle saadaan esimerkiksi altruismia selittävät elementit. Näissä selityksissä etu on vielä sekin että niiden sisältö ei "jää leijumaan" samalla tavalla kuin Craigin Jumalan kohdalla. Sillä Craigin oikeutus käytänteille on se että hän viittaa että niiden antaja on hyvä. Mutta koska Jumala ylittää ihmisen järjen ja Jumalan hyvyys takaa että voi olla hyväksyttävää tehdä kansanmurhiakin, niin vastaus siihen miksi moraaliarvot eivät voisi olla toisenlaisia katoaa ihmisten ulottuvilta.
Tämä johtaa tietenkin toiseen kysymykseen. On nimittäin itse asiassa silmillehyppivän samankaltainen argumentti tietoteoriassa. Alvin Plantingan "vain eläimiä" argumentti on tietysti hänen evolutiivinen argumenttinsa naturalismia vastaan. Tässä hänkin esittää että totuuskäsitys ei voi olla ihmisessä, vaan olisi viitattava Objektiivisempaan Ensimmäiseen Näkökulmaan. Siksi kun Craig selittää että Jumala takaa objektiivisen moraalin, Plantingalla Jumala takaa objektiivisen havainnon. ; Koska Craigin lähtökohta, objektiivinen moraali, on klassisempaa filosofiaa, ja Craigin argumentaation perusasenteen virheen löytäminen ja tajuaminen on helpompaa. Tämän tajuamisen jälkeen taas tämän kumouksen siirto uuteen kontekstiin on yllättävän helppo suorittaa.
1: Tätä tehdessä voi ihmetyttää miten vähän luovuutta teologianteossa näyttää nykypäivänäkin olevan. Samat jutut kierrättyy pikkuisen varioiden, siitä huolimatta että niiden argumenttien heikkoudet ovat olleet jo kauemman aikaa tunnetut.
Ratkaisu asiaan on sitten sekin hyvin samankaltainen. Tiedemiehet eivät yleisesti ottaen usko warrantin olevan välttämätöntä. Tästä löytyy runsaastikin esimerkkejä Stephen Hawkingin "Suuri Suunnitelma" -teoksesta. Hän esimerkiksi esittää että (sivu 51) "ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippumatonta käsitystä todellisuudesta. Sen sijaan omaksumme näkemyksen jota kutsumme malliriippuvaiseksi realismiksi: sen mukaan fysikaalinen teoria tai maailmankuva on malli ja joukko sääntöjä, jotka yhdistävät mallin osaset havaintoihin. Tämä tarjoaa viitekehyksen, jonka avulla voimme tulkita nykytiedettä." Hawking mallintaa tätä esimerkiksi kultakalamaljassa olevalla kultakalalla jonka silmiin maailmassa suoraan kulkevat asiat kulkevat kaarevia linjoja koska linssi taittaa sillä tavalla. Hänen mukaansa tämä tuottaisi kaarevia ja laskennallisesti raskaita malleja, mutta ne mallintaisivat havaintoja. Vielä pidemmän ja oleellisemman näkemyksen hän esittää Matrix -henkisellä avaruusolentovertauksella (sivu 51). "Jos muukalaiset kuitenkin laatisivat johdonmukaisia lakeja, emme voisi millään keinolla saada selville, että simuloidun todellisuuden taustalla on toinen todellisuus. Olisi helppoa kutsua muukalaisten asuttamaa maailmaa "todelliseksi" ja synteettistä maailmaa "vääräksi". Mutta jos simuloidun maailman asukit -eli me- eivät voisi kurkistaa omaan maailmankaikkeuteen sen ulkopuolelta, niillä ei olisi mitään syytä epäillä omaa kuvaansa todellisuudesta." Hawking korostaa että mallit ovat tietysti "eri hyviä" (pun intended). Vaikka kaikki mallit sitovat havintoja tulkintaan ja mikään ei ole absoluuttista erehtymättömän ikuista varmaa totuutta, niin toiset teoriat ovat silti elegantimpia kuin toiset taas eivät; Hyvä teoria on Hawkingin mukaan (a) mahdollisimman lyhyt, (2) selitysalueeltaan mahdollisimman kattava ja (3) vaatii mahdollisimman vähän "peukalointia ja sovittamista" ja ad hoc -tukioletuksia jotta se sopii tämän selitysalueensa sisällä havaintoihin.
1: Tämän jälkeen huomataan että esimerkiksi se, että ihminen arvoi vastausta kysymykseen hän tekee erehtyväisiä arvoioitaan, kykenemättä nousemaan itsensä ulkopuolelle hän arvioi että jokin tietty Jumala antaa sen näköalan. Tämä on oletuksenvaraista ja itse asiassa tämä oletus rakentuu sen varaan että on jonkinlainen käsitys siitä minkälaisen tämän näkymän on oltava. Tässä lähtökohta on selvästi ihminen, eikä ole ollenkaan varmaa onko mitään oikeaa ensimmäistä näkökulmaa joka intuitioiden kautta huhuilee. Näin ollen kyseessä on aina inhimillinen arvio ja luottamus inhimilliseen päätökseen.
Plantingan ehdottoman objektiivisuusvaatimuksen (warrant -tilan vaatimisen) kohdalla taustalla on sama "ehdoton vaatimus" jonka Plantinga esittää mutta joka on luonteeltaan sellainen että sitä ei noin yleensä ottaen pidetä relevanttina. Itse asiassa Plantingan vaatimus ehdottomasta objektiivisuudestaan on arkijärjen mukaista tiedekäsitystä jonka lähtökohdista kumpusi tieteenfilosofinen positivismin perinne. Tässä perinteessä ongelmana oli vain se, että se kumoutui omaan mahdottomuuteensa.
Siinä missä Craig tulkitsee "naturalistisen humanistisen moraalin" liian subjektiiviseksi, Plantinga tulkitsee samalla tavalla "naturalistien totuuskäsityksen". Tämä on kuitenkin ennen kaikkea liitoksissa eri maailmankuviin ja kertoo siksi enemmän näiden uskovaisten vastahankaisuudesta "naturalisteja" kohtaan kuin mistään oikesta ja "syvällisestä naturalismin ongelmasta" ; Craig yrittää osoittaa että toisten etiikanmääritelmät eivät ole mahdollisia etiikkakäsityksiä ollenkaan koska ei ole hänen kauppalistansa mukaista objektiivista moraalia. Ja Plantinga yrittää esittää että toisten tieteenfilosofiamääritelmät eivät ole mahdollisia tieteenfilosofianäkemyksiä ollenkaan koska ne eivät ole hänen kauppalistansa mukaista havaitsemista ja tulkintaa ja kokemista.
Plantingan kannalta ikävää on se, että hänen argumenttinsa ei ole maailmankuvareilu. Hän yrittää selittää että naturalisti+ateismi -kombinaatio ei maailmankuvana voisi olla sisäisesti eheä. Kuitenkin tämä onnistuu vain ujuttamalla einaturalistinen warrant -konteksti toisesta maailmankuvasta. Ketään tuskin ihmetyttää jos joku maailmankuva pullistelee paradokseja jos siihen tungetaan aineksia tämän maailmankuvan ulkopuolelta. Filosofina Plantingan pitäisi tietää että argumenttimaailmastojen koherenttiutta ei kumota niiden ulkopuolelta tuoduilla elementeillä. ; Ja sama ongelma on tietysti Craigillakin. Hän esittää että ateisti ei voisi vedota etiikkaan vaikkapa inhimillis-yhteiskunnallisena konseptina siksi että se ei kelpaa Craigille.
Ja tämä "not good enough for us" onkin suunnilleen se ainut substanssi joka kummastakin näistä "absoluuttia kaipaavista" argumenteista jääkin tämän huomion jälkeen jäljelle. Plantinga ja Craig eivät selitäkään kristinuskon erinomaisuutta suhteessa naturalismiin vaan selittävät miten kristitty "ei missään nimessä voisi hyväksyä sitä tai tätä". Ja näiden kohdalla voidaan sanoa ihan suoraan ja karkeasti "sen pahempi kristityille". Sillä Craig ja Plantinga eivät perustele vaan vetoavat. He koherentisoivat maailmankuvaansa eivätkä keskustele ja neuvottele siitä onko asia todellakin niin kuin he määrittelevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti