"Which of these has an immortal soul, and which makes good McNuggets?"
(P. Z. Myers, Pharyngula)
Viime päivinä aborttikeskustelu on ollut melko aktiivista. Siihen on liittynyt kohu, jossa on paljon uusia sävyjä. Etiikan tutkijat (Alberto Giublini ja Francesca Minerva) kun tulivat tulokseen joiden mukaan synnytyksenjälkeinen lapsen surmaaminen olisi mahdollista. Esimerkiksi Turun Sanomat uutisoi aiheesta.
Tämä uutinen oli toki sinällään erikoinen, että olen itse tavannut sanoa että lasten ainoa funktio on se, että ne voi uhrata Baalille, ja että vaikka itse pidänkin tätä viehättävänä ja pörröisenä ja hengellisenä funktiona, niin etiikan ammattilaiset ovat asiasta kuitenkin erimielisiä. Vitsini asettui tämän tutkimuksen kautta hieman tavallista makaaberimpaan kulmaan.
Ensimmäiset aiheeseen liittyvät lausunnot oli otsikoitu siten että abortti ja lapsenmurha olisivat samanarvoisia asioita. Tämä tietysti herätti heti mieleen että takana olisi "pro-life" -abortinvastustus. Mutta kyseessä oli kuitenkin nimenomana aborttia puolustava kannanotto joka perustuu siihen että abortti ja lapsenmurha ovat samanarvoisia asioita. ~ Jotenkin, vaikka analogia on kenties omituinen "pro-liferin" suusta, vielä omituisempaa se on "pro-choiserin" suussa. Lopputulos on vastemielinen, mutta on kuitenkin ehkä mielenkiintoista katsoa minkälaisia argumentteja tässä on esitetty.
Ensimmäinen huomio, jonka lapsensurma -artikkelista nimellä "After-Birth Abortion: Why Should the Baby Live?" voi tehdä helposti, on se, että se itse asiassa perustuu keskeisten termien uudelleenmäärittelyyn. Termi jota lapsensurmasta käytetään on nimittäin "after-birth abortion" , syntymän jälkeinen abortti. Tutkimus nimeää määrittelyn suoraan "We propose to call this practice "after birth abortion", rather than "infanticide", to emphasise that the moral status of the individual killed, is comparable with that of a fetus." Perinteisessä abortin määrittelyssä termi on tietysti oksymoroni. Se on vähän kuin terveen ihmisen kuolemanruisketta alettaisiin kutsumaan "avustetun itsemurhan" sijasta käsitteellä "ennakoiva eutanasia".
1: Tutkimus muuten punnitsee sitäkin vaihtoehtoa ja huomauttaa että eutanasiakysymys ei kovin hyvin sovi aborttiaiheeseen koska eutanasia on persoonan reaktio omaan kärsimykseensä. Perushuomiona on se, että aborttia ei tehdä sikiön parhaaksi, toisin kuin eutanasia. Tosin joskus vakavasti sairaan sikiön kohdalla ajatus eutanasiasta ei tosiasiassa liene aivan mahdoton teema. Silloin ainut epäanalogia eutanasiaan on se, että ei noudateta vauvan tietoista pyyntöä vaan vanhempien tahtoa. Tämä ero ei ole välttämättä oleellinen. Mutta on kenties hyvä siirtyä tämän sivuraidehyppäyksen sijasta takaisin asiaan.
Tämä uudelleenmäärittely on olennainen huomio koska tämänlaiset asiat ovat (a) aregumentaation käsitemäärittelyjä ja tätä kautta analyysin kannalta olennainen. Kun katsotaan onko näkemyksessä ristiriita, on luonnollisesti viitattava sisäiseen koherenttiuteen. (b) Termien sotkeminen on rehellisesti ottaen myös poliittinen manipuloinnin keino. Se, että määrittelee maailman uusiksi on poliittisessa pelissä monesti kätevä keino red herringata keskustelu sivuraiteille ja luoda illuusio siitä että teon etiikka olisi erilaista kuin se on.
Toinen olennainen huomio, mikä argumentista on helppoa tehdä, on se, että se painottaa analogiaa. Logiikka menee karkeasti ottaen siten että koska sikiö on kovasti samanlainen kuin syntynyt vauva ja koska aborttikin on hyväksyttävissä, on lapsensurmakin hyväksyttävissä. Tämä on itse asiassa filosofisesti miettien mielenkiintoinen valinta, koska perinteisesti aborttikeskustelussa on painotuttu nimenomaan siihen että "pro-choiserit" korostavat epäanalogisuutta ; He vetoavat että hermostojärjestelmä ei ennen tiettyä rajaa sisällä tietoisuutta. Uusi kulma on itse asiassa hyvä asia. Ja vaikka tekstin kirjoittajia on tietääkseni uhkailtu, ja vaikka teksti onkin minunkin mielestäni etiikaltaan vastenmielinen. (Jokin joka alittaa oman moraalisuuteni, joten tilanne on oikeasti vakava.) Mutta argumentti on esitetty joten sitä on hyvä kritisoida. ~ On hyvä että esitetään kaikenlaisia esityksiä jos ymmärretään samalla että kritiikki ei ole sensuuria.
Etiikkafilosofisen tekstin logiikka on itse asiassa yksinkertainen "A serious philosophical problem arises when the same conditions that would have justified abortion become known after birth. In such cases, we need to assess facts in order to decide whether the same arguments that apply to killing a human fetus can also be consistently applied to killing a newborn human." Sen logiikassa on itse asiassa vaikeaa löytää sisäistä ristiriitaa. Tämä kenties muistuttaa monia - toivoakseni etenkin tiettyä nimeltä mainitsematonta tiededenialistista ihmisryhmää jolla on teologisista korrelaatiota "pro-liferinä" olemisen kautta - siitä että analogian käyttö yhdistettynä sisäiseen koherenttiuteen ei itse asiassa ole monestikaan "riittävä". ; Esimerkiksi ylläoleva tutkimuslausunto voi vääntyä aivan hyvin myös nurin ; Voidaan esittää että koska lapsensurma on väärin ja analogisuus sikiön aborttiin on olemassa, olisi myös sikiön abortti väärin. Tämä onkin perinteisen "pro-lifen" linja aborttikysymyksessä.
Analogiaa tosin häivytetään, kuten sitä usein tehdään. Tämä tehdään määrittelyn kautta. Esitetyn argumentin mukaan abortti on sallittu koska sikiö ei ole persoona. Ja teksti taas määrittelee persoonan seuraavasti "An individual who is capable of attributing at least some basic value to her existence such that being deprived of existence represents a loss/harm to him or her." Tämä persoonan määritelmä kiistämättä kuvaakin huonosti sekä sikiötä että vauvaa. On olennaista huomata, että tämän persoonan määrittelyn kanssa tutkimuksen perusteluvoima seisoo tai kaatuu. Jos olet sitä mieltä että tämä on olennainen osa abortin oikeutusta ja näet että abortti on tämän vuoksi oikeutettu, niin johtopäätös on johdonmukainen.
Yleisen arvokeskuselun kannalta tässä onkin argumentin suurin ongelma. Se ei oikeastaan kontekstoi itseään vallitseviin näkemyksiin. Aborttioikeuskeskusteluissa melkoisen vakiintunutta ydinpaikkaa pitää tietoisuus ; Abortti sallitaan, koska sikiö ei tiedosta tapahtumaa. Tämän vuoksi aborttia ei tehdä aivan lähellä syntymää. Syntymän hetki ei siis ole taikasana joka muuttaa laillisen abortin eettisyydeltään samanarvoiseksi syntymän jälkeiseksi abortiksi. Linja menee niin että abortin jälkeen on "laittoman abortin" käsite ja syntymän jälkeen kyseessä onkin sitten jo lapsensurma. Persoonakysymys nousee vain harvoin esiin.
Tämä tuokin filosofisen argumentaation olennaisen ongelman. Moni esittää että on hyvä jos vain esittää argumentteja. Niitä sitten kumoillaan. Tällöin argumentin lähteistys on jopa irrelevanttia, koska argumentti koskee vain näkemyksiä jotka vastaavat tätä muotoilua. Ongelmana on tietysti se, että joskus on olemassa samantapaisia argumentteja, joiden peruslogiikka on kuitenkin olennaisesti erilainen. Esimerkiksi abortinkannattajien puheissa ero "persoonan" ja "tietoisuuden" välillä on olennainen, mutta huolimaton saattaa tulkita tilanteen peräti niin että jos persoona -argumentti antaa luvan lapsensurmaan, ovat kaikki abortin kannattajat joko lastensurmien kannalla tai sisäisesti ristiriitaisia. Ristiriita katoaa kun huomataan että abortin sallimiseen käytetty argumentti onkin hieman (mutta oleellisesti) erilainen.
On itse asiassa toki filosofis-akateemisesti aivan täysin hyväksyttävää miettiä pelkkiä argumentteja argumentteina. Mutta on selvää että etenkin arvokeskustelussa mukana on myös poliittinen ulottuvuus. Ja tällöin on olennaista sanoa "kuka sanoi" "mitä sanoi" ja "missä sanoi". Jos arvokeskustelussa joustetaan tästä periaatteesta, syntyy helposti väärinkäsitystä ja manipulointia ; Kun kritisoidaan "vastapuolen" näkemyksiä ja mukaan heitetään tyhmiä argumentteja saadaan "vain kontekstoimattomasta esimerkistä" aikaan olo että koko vastapuoli on "tyhmää" (kun heittää noin huonoja argumentteja) ja pahoja (kun kannattavat vääriä asioita esimerkiksi lastensurmia) ja väärässä (kun argumentin kaltaiset kontekstoidaan vain hieman samannäköisiin argumentteihin.)
Esimerkiksi yllä olevassa argumentissa on vaikeaa löytää loogista vikaa. Se on koherentti. Siinä on myös uudenlainen kulma, jota ei yleensä tavata aiheen parissa. Näin ollen siinä on paljon hyviä piirteitä. Sen ydinongelma onkin kontekstoinnissa. Se ei sovi tällä hetkellä käytyyn arvokeskusteluun, vaikka se selvästi onkin kannanotto poliittiseksi nähtävään tapahtumaan. Se siis tavallaan heittää puskasta epäoleellisuuksia. Toki on mahdollista että tämä voisi kannustaa ihmisiä muuttamaan mieltään jolloin vanha näkemys vaihdettaisiin uuteen. Tämän tutkimuksen kohdalla uskallan sanoa kuitenkin että tämänlainen "paradigmanvaihto" ei ole kovin todennäköinen. Siksi tämä tutkimus, vaikka onkin uuden kulmansa vuoksi eräässä mielessä mielenkiintoinenkin, jäänee enemmänkin kuriositeetiksi ja reunahuomautukseksi.
Alun sitaatin takana on sikiönkehitysvitsi, joka sekin nojaa analogiaan. Se kuitenkin kontekstoi itsensä vallitsevaan arvokeskusteluun paremmin. Lisäksi se on tuossa varsin provokatiivinen, joten laitoin sen siihen. Ei syvempää syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti