Nurkka

Katsoin televisiosta dokumenttia aarteenmetsästyksestä. Aarteen hakeminen ei ollut menestyksekästä, mutta dokumentin tiimoilla oppi kuitenkin jotain USA:n historiasta. Etsinnässä oli konfederaation kulta, historiallisesti aito kadonnut aarre, kultajunan rahti. Euroopassa vastaavalla innolla etsitään natsien kultaa. Ja itse asiassa etelävaltiot orjia tukevana tahona eivät ole kovin kaukana tästä natsiteemasta. Kerrotaan että konfederaation kullalla olisi tarkoitus tukea etelävaltioiden uutta nousua. Sillä kerrotaan olevan jopa erilaisia vartijoita, jotka odottavat yhä että tähdet ovat oikeassa asennossa ja paluu etelävaltioidenkaltaiseen oikeaan "Raamatulliseen" aikaan jolloin miehet olivat miehiä, naiset naisia ja mustat töissä puuvillapelloilla voisivat palata. Tämänlaiset tarinat ovat suosittuja ja yleisiä.

Se, mikä dokumentissa oli kiinnostavaa, oli se, että moni toivoo etelävaltioiden menestystä ja paluuta. Aarteenvartijat eivät olleet jotain jolla vain peloteltiin jotta etelävaltioista ja orjuuden kannattajista saataisiin pelottava taho. Moni päin vastoin koki kunnioitusta näitä aarteenvartijoita kohtaan. Dokumentissa aarretta etsinyt mies oli peräti sitä mieltä että hänen oli vaikeaa päättää mitä tekisi aarteella jos sen löytäisi. Että onko raha käyttöä vai vartiomista varten. Tämänlainen asenne yhdistettiin hallituksenvastaisuuteen jonka dokimentissa ollut sosiologi piti paikoitellen hyvinkin yleisenä asenteena.

Tässä maailmassa saadaankin sitten yhteyksiä monenlaisiin toimijoihin ja tahoihin. (Tahot edustavat yhtä kulmaa tästä asennemaailmasta.) esimerkiksi "Know Nothing partyn" joka oli Ku Klux Klanin eräs taustalla olevista esimuodoista. "Know Nothing" oli kansallismielinen puolue, jossa intentioita kätkettiin erilaisella kiistämisellä. Kysyttäessä tiettyihin asioihin ei otettu kantaa.
1: Tämänlainen asenne löytyy toki USA:sta esimerkiksi fundamentalistisesta dominionismista ja jossain määrin myös Intelligent Designin "emme ota kantaa" -asennemaailmasta. Iso osa tietyistä USA:n asennemaailmaperinteistä käyttä tämänlaista asennetta jossa suu sanoo yhtä jotta saadaan suhmuroida käytännössä sitä minkä tekeminen kiistetään. Sillä on pitkät perinteet ja etenkin konservatiivit näyttävät kunnioittavan asennemaailmaansa, arvomaailmaansa, perinteitä ja vakiintuneita toimintatapojaan syvästi.

Onkin mielenkiintoista että etelävaltioiden asenne on jotain jossa yhdistyvät asiat joita ei heti osaisi yhdistää. Nimittäin hallitusvastaisuus ja patriotismi. Useinhan nämä nähdään toistensa vastakohtina ; Ajatellaan että patriotismi on isänmaan rakastamista ja että hallitusviha jotenkin olisi tätä vastaan. Amerikoissa tämä on kuitenkin luontevaa. Perinteinen Amerikkalaisuus (isolla A:lla) kun nojaa ekseptionismiin jossa on otettava erikoislaatuisuus yleisen lain sijasta huomioon. Eikä tässä puhuta maasta vaan pienemmästä alueesta, lähialueesta ja elinpiiristä. Tälle löytyy suomessa oma sana. Me osaamme yleensä erottaa "kansallistunteen" "nurkkakuntaisuudesta".

Suomestakaan tämänlaista patriotismin nimessä myytävää nurkkakuntaisuutta ole vaikeaa etsiä. Itse asiassa sitä löytyy päivänpolitiikasta. "Napoleonin komplekseissa" muistutettiin siitä miten varuskuntapatriotismi on nurkkakuntaisuutta. Hän tiivistää vastustamansa nurkkakuntaisen asenteen seuraavankaltaisiin kohtaan "olen niin isänmaallinen, että jos kotikylillä ei ole varuskuntaa, niin eipä nappaa maanpuolustus yhtään. Patriotismiin yhdistyy kätevästi se nurkka. Nurkan ulkopuolella ei muuta tunnu olevankaan." jota puolustetaan väärällä epätodella seurauksella "Jos jostain lakkautetaan varuskunta, tarkoittaa se sitä, että lakkautuksen jälkeen koko aluetta ei sitten enää puolusteta, jos jokin ulkovalta saisi päähänsä marssittaa sinne joukkojaan. Missä näet suomalainen sotilas päivän ankarien puolustustaisteluiden jälkeen nukkuisi, ellei tutulla maakuntakasarmillaan?" Suomalaisessa nurkkakuntaisuudessakin "herraviha" ja "vihervasemmistohörhöt" ovat voimakas viholliskuva. Heidät heijastetaan ihmisiin jotka "ovat jossain muualla" kuin siinä omassa nurkassa.

Olenkin toki hieman ihmetellyt sitä, miten armeijaa myydään monikulttuurisena kokemuksena jossa nähdään omakohtaisesti koko skaala erilaisia ihmisiä. Kuitenkin ikä vaihtelee vain muutaman vuoden ja valtaosa kulttuurisesta moninaisuudesta karsitaan pois. Ja itse asiassa alueellista siirtymää tapahtuu yllättävän vähän, joten sitä kohtaa yllättävän paljon samanlaisia ihmisiä joita vieläpä samanlaistetaan itsestään. Lähialueen kasarmi on toki kätevä lomien kannalta. Mutta on selvää että mistään äärimmäisestä monimuotoisuuden kohtaamisesta ei ole kyse.
1: Tässä hengessä on tietysti huomattava että kielipolitiikkakikkailut ovat nekin nähtävissä yhdenlaisina nurkanvaltauksina jossa korostetaan spesiaalia oikeutta suomenruotsalaiseen varuskuntaan. ~ Toki järkevin maanpuolustuksellinen oikeutus Dragsvikin varuskunnalle olisi selvä muistamme miten varuskunta Jyväskylässä yritti tiettävästi ampua laukauksia ruotsin uuden prinsessan vuoksi ja huomasimme että laukausten kohde pääsi karkuun. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään olennaista koska se, että löytyy useita nurkkakuntaisia ihmisiä ja ryhmittymiä ei tarkoita että nurkkakuntaiset ryhmät saisivat selittää siitä miten he eivät ole nurkkakuntaisia kun joku toinen on. Usea voi valitettavasti olla nurkkakuntainen samaanaikaan ja eri tavoilla.

Tässä nurkkakuntaisuudessa on tosin se hauska puoli, että suomalaiset ovat tässä kohden tylsiä. Meillä ei ole edes mitään "valkoisten kultaa" jota pitäisi metsästää jotta saataisiin olla aarteenvartijoita vahtimassa sitä päivää jolloin Mannerheimin henki palaa maanpäälle palauttamaan Karjalan. (Joka on nurkka johon ollaan kiintyneempiä kuin moniin alueisiin joita löytyy ihan nykysuomesta.)