lauantai 10. maaliskuuta 2012

Yes, I am positive ~ No : You are positivist

Tutustukaamme miltä maailma näyttää itseensäkäpertyvän uskoa positivistisena havaitsemisena pitävän kuplan läpi katsottuna?Olen blogissani monta kertaa nostanut esiin sen, että Puolimatkan tiedekäsitys, joka nojaa Plantingan takeen (warrant) varaan olisi nimenomaan positivistinen. Eli että Puolimatkan tiedekäsitys on itse asiassa skientistinen "plus yhdellä" aistilla, Jumala-aistilla (sensus divinitatis). Puolimatka onkin usein esittänyt että jos tiedeprojekti jäisi kellumaan tyhjän päälle tai että tiedeprojekti jäisi keskeneräiseksi, se olisi hänestä kova pettymys tai ainakin huono asia. Puolimatka siis haluaa että tieteen teoriat yritetään tehdä valmiiksi.
1: Hän ei siis kannata sitä ajatusta joka on monilla kreationisteilla, joiden mukaan tiede oli valmis joskus menneisyydessä ja että darwinistit ovat etäännyttäneet meidät tästä valmiista tiedosta sensuurilla ja kätkennällä ja väärennöksillä. Puolimatka ei usko että hallussamme olisi tällä hetkellä yksi tieteellinen kristillinen teoriakokonaisuus joka olisi oikeaoppisuuden nimissä hyväksyttävä. Hän uskoo että kristittyjen asenne johtaa pluralistiseen keskustelevaan tutkimukseen jonka lopputulos, sitten kun tiede on valmis, on Yksi Tietty Teoriakokonaisuus josta voimme olla varmoja.

Kuitenkin Puolimatkan "Usko, Tiede ja Evoluutio" sanoo suoraan sivulla 103 seuraavaa ; "On olemassa monia todellisuuden ulottuvuuksia, joista tieteellisellä menetelmällä ei ole mahdollista saada tietoa. Olisi paradoksaalista väittää, että tieteellinen menetelmä olisi paras tai ainoa tapa saada tietoa myös niistä todellisuuden alueista, joista tieteellisellä menetelmällä ei ole ollenkaan mahdollista saada tietoa." Tämä näyttää luonnollisesti olevan täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä olen esittänyt. Tässähän Puolimatka vetoaa nimenomaan maailmankuvallisuuteen jossa eri tulkintojen välillä on ylitsepääsemättömiä esteitä. Puolimatkan itsensä kutsuminen pluralistiksi -on käsitteenä peräti tunnustus siitä että kannatetaan monia maailmankuvia, näkemyksiä ja tulkintoja.

On selvää että jos kutsun positivistiksi, tämä on jotain joka on ongelma kunnes selitän miksi se ei ole ongelma. Ollakseni kunnioitettava ihminen (omissa silmissäni) minun olisi siis joko muutettava näkemystäni tai sitten selitettävä miksi positivisminäkemyksestä ei tarvitse luopua, eli miksi tuon esilletuominen on irrelevanttia.

Ongelmana onkin myös se, jonka olen aikaisemmin esittänyt. Puolimatka, kuten pääoppi-isänsä Plantingakin, vaihtaa tiedekäsitystä relativismista skientismiin "lennosta", presuppositionistisesti tilanteen mukaan. Olen aiemminkin moittinut häntä siitä että hän on relativisti ja skientisti aina sopivasti tilanteen mukaan ; Kun puhutaan häenstä väärien maailmankuvien puolustamisesta, ollaan skientistejä ja kun kysymys on oman näkemyksen todistamisesta, on Puolimatka selittämässä maailmankuvista. Tämä epäkoherenssiin vetoava selitys ei kuitenkaan riitä, koska yhtä hyvin voisin korostaa hänen olevan tietoteoriaton kuin että hän olisi positivisti.
1: Puolimatka on yksinkertaisesti hyvin postmodernistinen tässä kikkailuissaan jossa oletukset ovat "hyvä ja huono asia" riippuen ovatko ne omalla puolella vai toisen. Hänen maailmassaan perususkomuksia ei voida perustella jolloin se että uskoo tietynlaiseen Jumalaan riittää että on warrant vaikka Jumalia voisi olla ties minkälaisia, mutta perusoletukset ovat kuitenkin kritiikin alla joten jos olisi joku naturalisti joka uskoisi että meillä on warrant koska hän ei voi selittää miten maailma on juuri tämän oletuksen mukainen eikä muunlainen. ~ Puolimatka varoo ottamasta suoraan kantaan tietoteoriaan. Hänestä demarkaatiokriteeri on epäoleellinen, jos asiaa katsotaan suoraan.

Tämä kikkaileva postmoderni asenne viittaisi kuitenkin nimenomaan relativismiin joten nyt näyttää pikemmin siltä että olisin kaivanut omaa ongelmaani syvemmäksi sen sijaan että olisin ratkaissut sen.

Mutta positivismi kuitenkin paistaa esiin joka ikisessä lausunnossa joissa hän ottaa kantaa tieteeseen. Tämä tulee pääasiassa warrant -käsitteen mukana ikään kuin implisiittisinä kylkiäisinä. Aiemmin kirjoitinkin Plantingan laskelmasta jossa warrant määriteltiin siten että ei ole yhtään ainutta havaintotilannetta jossa aistittaisiin väärin. Tässä laskelmassa on kysymys suorasta verifikationistisesta havaitsemisesta, loogisuuden tarkasta seuraamisesta ja varmuudesta joka estää metafyysiset epävarmuudet ja epäilyt sitten kun "tiede on valmis". On siis selvää että Puolimatkan warrant -käsite on äärimmäisen positivistinen. Ja kun muistetaan että Plantingan warrant -käsite nivoutuu sensus divinitatikseen, eli Jumala -aistiin, on selvää että metafyysinen maailmakaan ei jää tämän ulkopuolelle. Näin ollen metafyysinen varmuus on varsin kaikenkattavaa.

Toki Puolimatka silti korostaa maailmankuvallisuutta. Hän korostaa että peruskokemukset ovat metafyysisiä ja maailmankuvallisia. Näiden kohdalla voisimme nostaa esiin sen, miten Puolimatkan epävarmuuden ja epätiedon kohdalla kohtelee agnostikkoja. Hän nostaa tavallisesti esiin paradokseja. Hänestä väite "emme voi tietää Jumalasta" on itsessään väite Jumalasta, joka on tietoa siitä. Jos Puolimatka selittää että on olemassa asioita joista ei voida tietää (esimerkiksi ID -henkiset Jumalan persoona, Jumalan intentio ja luomistyötavat) niin niitä kohtaisi sama paradoksi. Puolimatka on toki yrittänyt selvitä tästä ongelmasta.

Tässä vaiheessa Puolimatka nostaakin esiin jo lainauksessani esilletulevan "ei tieteellisen tiedonhankinnan" jotta selviäisi tästä ristiriidasta. Ja tämä johtaa meidät siihen miksi Puolimatka kannattaa intuitiota hyvin voimakkaasti ; Hän uskoo että ihmisillä on käsitys totuudesta, ja että keskustellen ihmiset lähestyvät tätä totuutta. Näin hän liimaa yhteen maailmankuvan ja sen että kaikki päätyvät samaan tulokseen. Tämä intuitio onkin nähtävissä yhdeksi totuusaistiksi tai totuusaistien joukoksi, joka on olennaisesti yhteenliittynyt warrantin aisti- ja logiikkavarmuuksien yhteyteen. Näin ollen ei ole olennaista eroa joka erottaisi havaitsemisen, järkeilyn ja intuition päättelyprosessin ulkopuolelle. Kaikkia nivoo yhteen sama warrant -käsitys, joka johtaa positivistisuuteen ja positivistiseen asenteeseen. (Tästä oikeasta näkemyksestä poikkeaminen -esimerkiksi evolutionisti-ateistina oleminen - selitetään infoktrinaatiolla ja manipulaatiolla tai virheellisellä ajattelulla, kun taas intuitioihin vetoaminen joka tavallisesti nähdään juuri indoktrinaation ja manipuloinnin kovana ytimenä ovat hänelle vain totuudenmetsästyksen olennaisia luotettavia välineitä.)

Siksi Puolimatka ensin muka korostaa maailmankuvien samanarvoisuutta jossa ateistievolutionistiakin voidaan kunnioittaa, ja sitten esittää että rationaalinen evolutionistiateisti on naurettava kombinaatio. - Tämä on argumentaatiota joka vaatii itse asiassa jonkinlaista demarkaatiokannanottoa, joka rajaa järjettömät näkemykset tieteellisistä ja järkevistä lauselmista. On selvää että tässä nimenomaan on niin että warrant on evoluutiolle kohdistettu kriteerivaatimus ja tieteenfilosofisen teorian pakkotuputustilanne. Mutta olisihan sisäisesti paradoksaalista väittää että on jotain johon "tieteellisellä menetelmällä ei ole ollenkaan mahdollista saada tietoa" jos ei olisi demarkaatiokriteeristöä, jolla määritellään mitä tiede on ja mitä ei ole ja mitä sillä voidaan tietää tai ei voida tietää. Puolimatkan maailmassa on siksi pakko olla demarkaatiokriteeristöä, vaikka hän välttääkin asiaan suoran kannan ottamista.

On selvää että (1) "demarkaatiottoman monimaailmankuvallisuuden jossa on samat havainnot ja eritulkinnat" ja (2) "jumala -aistilla maustetun warrant -maailman välillä jossa keskustelu ohjaa ihmiset kohti valmista tiedettä ja totuutta" ovat näkemyksiä jotka ovat valtavan ristiriitaisia keskenään: Niiden välillä on valtava kuilu jonka välillä tasapainoilulla selittyy miksi Puolimatkan kanssa keskustelu on pseudoreilua juuri sellaisella inhottavalla tavalla. Puolimatkan molempia näkemyksiä yhdistäävät sanat "keskustelu" ja "intuitio", niiden taustalla oleva henki onkin sitten aivan yhtä tilannekohtaista ja jännitteistä. Sanavartalo hämää ja on helppo pitää niitä samana asiana, vaikka ne ovatkin vain homonyymejä.
1: Siksi puolimatkan asenne ilmeneekin Suvaitsevaisella asenteella ja tavalla jossa ateistit ovat naurettavia mutta vaarallisia vainolaisia. Mutta ateistinen Thomas Nagel voidaan hyväksyä tukijaksi jos hänellä on riittävästi mainetta ja joitain samoja intuitioita ~ Nagelkin on järkevä vain niissä puolissa joissa ei ole Puolimatkaa vastaan ja esimerkikai ateisti-evolutionisti. Mutta hän käy kuitenkin kokonaisuutena auktoriteetiksi johon vetoamalla käydään ateisteja vastaan myös näissä evolutionisti-naturalisti -teemoissa.

Samalla selittyy miksi Puolimatka on samanaikaisesti moniarvoinen että positivisti. Eiväthän positivistitkaan olleet dogmaatikkoja vaikka uskoivat että tieteetä tulee joskus valmis. He eivät uskoneet että se olisi vielä valmis. Kyllä, Puolimatka on positivisti. Ja kyllä, positivismi on ainut tieteenfilosofian mahdottomaksi ja itsekumoavaksi osoitettu näkemys. ~ Ilmankos warrant-aistin ja jumalatodistusten yhteennivominen ajautuukin aina siihen kartesiolaiseen kehään.

Tämän tajuaminen on itse asiassa varsin helppoa siinä vaiheessa jos ymmärtää että Puolimatkan tekstejä on luettava kokonaisuutena, eikä pelkästään ulkolukea siitä sopivia ratkaisuja yksittäiskohtiin. Ja tietysti olettamalla että Puolimatka ei ole erehtymätön auktoriteetti, jotta osaa arvioida tekstin sisällä olevia jännitteitä ja ristiriitaisuuksia ja jotta voi tämän jälkeen asettaa ne oikeaan paikakansa. Tämän jälkeen maailmankuvallisuusargumentaatio ei ole ongelmana positivistiargumentaatiolle. ; Tämän jälkeen tajuaa että Puolimatkan koko olemassaolon edellytys on se, että hämärretään demarkaatiokysymyskenttää niin että hän kykenee metatiedekeskustelun sotkuissa vaihtamaan kantaansa tilanteen mukaan lennossa, vaikka kannanvaihto tapahtuisi keskenään täysin ristiriitaisten konseptien (relativismi, positivismi) välillä. Hän tekee tätä vain intuitioksi nimeämäänsä maailmankuvallisen vakaumuksensa erehtymättömyyteen luottaen. Hänen tiedekäsityksensä on positivistinen niissä kysymyksissä joita tiede voi ratkaista. Ja näitä kysymyksiä ovat likimain kaikki, mukaanlukien Jumalakysymys josta takeellinen jumala -aisti tekee tieteen kannalta samanlaisen havaittavan kohteen kuin kedon kukkasista. Ja se tieteen valmiiksiteko on jotain jota hän itse yrittää ahkerasti tehdä.

Sen sijaan vaikeuksissa ovatkin kaikki näkemykset joissa Puolimatkan esitetään olevan moniarvoinen ; Jos hän kannattaisi monimuotoisuutta, hän ei vetoaisi "yhteiseen yleispätevään" intuitioon metatieteellisten kysymysten ratkaisussa, vaan jättäisi ne maailmankuvakysymyksiksi joiden paremmuudesta ei voida keskustella koska niitä ei voi ratkaista ; Jos hän todella kunnioittaisi ateisteja, hän ei soveltaisi niin innolla argumenttia evolutionistista ateismia vastaan ja käyttäisi syyttelevää retoriikkaa joka on täynnä Galileo-Gambitia ja täysin epäfaktuaalisia vainoamiskertomuksia (liioitellut Sternbergin avaimia, tuulesta tempaissut Piankan massamurhafantasiointia, asiallinen vaino olisi toki toinen juttu, mutta Puolimatka ei ole tässä kovin vahvoilla, vaan levittää valheita ja fantasioita). Kokonaisuus viittaa siihen että moniarvoisuus on mukana vain siksi että Puolimatkan lempiteesit eivät ole menestyneet ja pärjänneet tiedemaailmassa, ja Puolimatka haluaa vain alleviivata keskustelua koska hänestä tämä epäonnistuminen ei ole epäonnistumista vaan että ei ole vielä onnistuttu, ja että epäonnistumisen syykin on naturalistien kohdistama maailmankuvallinen vaino (joka kertoo lukijalle että "naturalistit" ovat pahoja moraalittomia ihmisiä, etääntyneet omatunnosta ja muusta intuitiosta..) Lopputulos ei toki vastaa Puolimatkan PR -lausumien imagoa, mutta tämä ei ole argumenttini ongelma. Rehellisesti sanoen se on Puolimatkan ongelma. Sekä joka ikisen ihmisen ongelma, joka hänet ottaa vakavasti.

Puolimatka on positivisti. Postmodernistinen maailmankuvallisuuskeskustelu on mukana hänen keskustluissaan koska sillä on kaksi tärkeää roolia; (1) Ensinnä vähentää oman puolen todistustaakkaa ja todistamisvelvollisuutta minimiin. ja (2) Kenneth Millerin kreationisteista esiinnostama teema "It is crucial for creationists that they convince their audience that evolution is not scientific, because both sides agree that creationism is not." Puolimatkan "intuitionistisen tieteen valmiiksitulon" ajatukset kertovat että hän uskoo että uskovaiset voittavat ja sitten koko maailmankuvallisuutta ei enää tarvita.

Ei kommentteja: