Melko yleinen mystikkojen selitys transsendentista puheesta on lähestyä sitä analogian kautta. Mystistä kokemusta esitetään uutena aistina. Tällöin mystikko saa uudella tavalla havaintoja maailmasta. Näiden kokemusten selittäminen on vaikeaa tai mahdotonta, koska kysymys on samasta kuin selittäisi näköaistimuksia sokealle tai punaisen ja vihreän eroa värisokealle. Näin esimerkiksi Jumalaan uskova voi selittää asiat jonkinlaisen Jumala -aistin, sensus divinitatiksen, kautta.
On merkittävää huomata, että he usein moittivat skientismiä. Sen perspektiivit ovat kuulemma viallisia. Loogisen positivismin kaatuminen tiedetään laajasti ja tätä pidetään skientismin romahduksena. Kuitenkin he unohtavat yhden asian ; He myyvät laajennettua skientismiä, joka itse asiassa romahtaa täsmälleen samoihin asioihin kuin mihin looginen positivismikin kaatui. Se, että olisimme saaneet uudenlaisen mittalaitteiston joka paljastaa uusia, ihmiselle ennen näkymättömiä, ilmiöitä ei suinkaan pelastaisi skientismiä. Onhan esimerkiksi ihmissilmälle näkymättömät ja muutenkin suoraa aistiemme ulkopuolella olevat radioaallot havaittavissa. Tätä kautta on hyvä huomata, että mikään tuonpuoleisuusaisti ei itse asiassa muuttaisi mitään. Ikuista maailmanselitystä ja varmaa lähtökohtaa ja lopullista tietoa hakeva romahtaa aina samaan asiaan.
Ihan kikkailun vuoksi : Skientismiä moititaan ja tätä tehdessä viitataan esimerkiksi loogisen positivismin romahtamiseen. Mystikko lähestyykin asiaa ikään kuin siten että hän lisää verkkoon yhden uuden aistin ja ajattelee että tästä sitten ne vanhat ongelmat alkavat ratkeamaan. Kuitenkin tässä vanha loogisen positivismin havaitsemisen ongelma pysyy mukana. Joten ei ole ollenkaan selvää miksi tämä uusi luonteeltaan arvoituksellinen aisti pitäisi ottaa mukaan in first place.
Valinnat tehdään oletuksilla. Tätä kautta mukana on aina irrationaalinen hyppäys, jota kautta kukaan ei pysty mihinkään "ties kuinka monenteen aistiin" vedoten tehdä asioista lopullisesti tiedettyjä.
Näin itse asiassa paljastuukin se, että metafysiikka -termissä onkin piilossa monia merkityksiä, joiden kautta uskonnollisessa perustelussa käytetään ekvivokaatio -argumentaatiovirhettä. Metafysiikkaa voidaan pitää irrationaalisina oletuksina, "ensimmäisenä filosofiana", oletettuina lähtökohtina jotka muokkaavat muut asiat ympärilleen. Ja metafysiikkaa voidaan pitää tuonpuoleisena valtakuntana jossa on Jumalia ja muita konkreettisenkaltaisia olentoja. Moni sekoittaa ne yhteen ja kun teologi puhuu metafysiikasta, joku voi olettaa että tässä puhutaan jostain jota kautta päästään eroon oletuksenvaraisesta tiedosta... Ja tätä kautta skientismiä moittivat tahot paljastuvatkin itse skientisteiksi yhdellä uudella (joskin lähinnä väitetyllä) mittauslaitevarusteella.
Voimme vain lähestyä sitä, mitkä ovat todennäköisempiä. Esimerkiksi sitä kautta, voidaanko asiaa havaita montaa riippumatonta kautta. Esimerkiksi tällä hetkellä mystikkojen "kuudennen aistin maailmasta" ei ole muuta kuin heidän sanansa. Tätä kautta se ei ole kovin hyvin perusteltu oletus. Toki tilanne voidaan muuttaa keksimällä vaikkapa uudenlainen mittalaite. Mutta tätä mahdollisuutta ei kannata sekoittaa jo tapahtuneeseen asiaan. Se on hieman kuten se, että täyttäisi lottokupongin tarkoittaisi sitä että lottovoittorahat ovat automaattisesti jo tilillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti