Pitkien puukkojen yö.

Olin viikonloppuna juhlimassa. Syynä oli miekkailukoulun 10 -vuotinen taival. Kouluhan on varsin maineikas ja arvoistettu (~menestynyt), ja on laajentanut muun muassa Espooseen ja Singaporeen.

Ohjelmassa oli tietysti normaaleja juhlallisuuksia. Eli shampanjapullon lyömistä auki sapelilla. Sekä tikaripeliä. Ja olihan siellä tietysti tikaripeliä (One, two three, Pass), jossa pitää kaapata itselleen paperilappu tiettyjen sääntöjen vallitessa. (Toisella käskyllä tikari kiertää vierustoverille ja toisella sillä pitää kaapata lappu.) Tikarin lisäksi myös kättä saa käyttää, mutta omalla vastuulla. Harvalla on audatiaa (~yksi Fioren perushyve, likimain rohkeus) tehdä sitä temppua.

Itselle mielenkiintoisimmat asiat tulivat kuitenkin esiin siinä, miten asiat olivat muuttuneet aika paljon - aina lähtien kouluttajan hiustyylistä, joka on läpikäynyt muutoksen. Tämän varmistukseksi katsoimme tietysti nostalgisia videoita - joissa katselimme muun muassa niitä lyheneviä hiuksia. Niissä oli erilaisissa tapahtumissa tehtyjä koulun oppisisällön esittelyjä.

Varhaisimmissa Windsor oli vahvemmassa roolissa ja sävy oli selvästi itsepuolustuksellinen ; Niistä löytyy esimerkiksi materiaalia jossa Windsor ottaa samanaikaisesti kaksi aseistautunutta oppilasta sidontaan ja heittää heidät samanaikaisesti maahan. Pääsyynä tähän opettaja-machoismiin lienee se, että oppilaat olivat olleet harjoittelemassa vasta vuoden tai pari. Tätä kautta osaavamman rooliksi tulee näyttää erilaisia asioita. Esiintymiset ovat muuttuneet matkan varrella historiallisuutta korostavammiksi ja se ei keskity siihen mitä opettaja osaa, vaan mitä oppilaat osaavat. Samoin esitykset ovat tulleet taustoittavammiksi ja tätä kautta informatiivisemmiksi. Tämä on tietysti hieno muutos. (Minusta ilmiselvempi kuin joistakin.)

Videoilta näkyi myös harjoittelutilan tärkeä rooli, jos ei muuna niin rajoitteidenantajana. Ensimmäinen sali oli ollut todella pieni. Ja siksi ensimmäinen formi, eräänlainen kata, oli sovitettu sellaiseksi että sen juuri ja juuri mahtui tekemään hyvin pienessä tilassa. Jakomäen sali on taas moninkertaisesti suurempi, ja siinä formi onkin varsin tilaavaativa. Sitä ei olisi vanhassa salissa mahtunut suorittamaan..