maanantai 28. maaliskuuta 2011

Pieni ajatus liioittelusta.

Komedioiden näytteleminen on tavallisesti hoidettu niin että kaikki on jollakin tavalla liioiteltua. Ilmeistä saadaan hassuja kun naama venyy. Liikkeet ovat hassuja, kun ne ovat jollain lailla liiallisia ja liioiteltuja. Mahdollisimman vähästä tehdään mahdollisimman paljon.

Kuitenkin joskus liioittelu on vain pateettista ; Esimerkiksi propagandaelokuvissa on aina läsnä paatoksellisuutta, joka on yksi liioittelun muoto. Tosin hurmoshenkisyys on monin paikoin hyvin lähellä komediallisuutta - ja luultavasti skeptikot saavat juuri tästä piirteestä lystiä naureskellessaan huvittuneesti asioille joiden kanssa toiset ovat kovin tosissaan.

Enkä tietenkään voi olla ottamatta liioitellumpaa kuvallista muotoa jonka tiedän. Eli pornografiaa. Siinä ei ole kysymys pelkistä akrobaattisista asennoista. Niissä on aina valtaisa määrä liioittelua. Voihkeet ovat kovaäänisiä. Ja jopa hiljainen seksi johtaa sellaiseen huokumiseen, että sitä ei voida pitää minään vähäisenä. - Kenties teinit hihittelevät pornolle osittain tämänkin vuoksi.
Kuvassa on bloggaaja muutama vuosi sitten kilttinä teurastajasetänä.

Ei kommentteja: