Keskiaikaisia kamppailumanuaaleja lähestyttäessä on luontevaa lähestyä taistelun kautta. Se on tietysti sen pääaihekin. Esimerkiksi "I.33" sisältää taisteluohjeita ja vain yhdenlaiseen aseeseen. - Ja aiheeseen liittyvät kuriositeetitkin ovat jollakin tavalla liitoksissa kamppailutoimintaan ; Esimerkiksi "Codex Wallersteinin" ohje sille, miten ryöstää maajussi puukon kanssa on taistelunomainen. Samoin kuin "Flos Duellatorumissa" oleva häijymielinen sokaisevan myrkynteon ohje. Talhoffer opettaa suoran taistelun lisäksi myös sotakoneista. On selvää että tämä sopii taistelumanuaaliin.
Kuitenkaan tämä ei ole aivan kaikki. Onhan jopa "Codex Wallersteinissä" hieman kuvia tyylikkäästä pukeutumisesta. Ja yhdessä kuvassa Talhoffer neuvoo rukoilemaan voiton jälkeen voitetun puolesta.
Kenties pisimmälle asia "Nürnberger Handschrift" joka on päivätty vuodelle 1389 - eli se yksi vanhimmista tunnetuista manuaaleista. Siinä opetetaan muun muassa Liechtenauern näkemyksiä miekkailusta ja monenlaisia kamppailutaitoja veitsestä ja sauvasta ratsain käytävään taisteluun asti.
Se on kuitenkin hyvin monipuolinen myös muulla saralla ; Teos alkaa ohjeella miten voidaan rakentaa raketteja, sen lisäksi se opettaa miten voidaan tehdä erilaisia maaleja taiteentekotarkoituksiin. Kirjassa on myös alkemiaa, lääketiedettä, kalentereja, maagisia reseptejä. Kirjan loppupuolella on jotain jonka voisi olettaa olevan herkutteluun keskittyvästä kirjasta ; Kirjassa on osio jossa on ruokareseptejä ja hammashygieniaa.
Asenne näytti olevan se, että herrasmiehen tuli osata kaikenlaista. Minusta on vänkää ajatella asiaa sitä kautta, että tavallaan jatkan tätä perinnettä. Vaikka olenkin tietysti heittänyt alkemian roskakoriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti