Nuoruudessani saastutin jonkin verran -tosin monista yllättävän vähän- mieltäni sellaisilla laatujulkaisuilla kuin "Mad" ja "Myrkky". Yhdessä sen ajan "Mad" -lehdessä kerrottiin vaihtoehtoja. Yhtenä oli sellainen jossa kaupan kassalla vaihtoehtoina olivat puunhaaskaajat ja kalantukehduttajat. Eli paperi/muovipussit. Tässä haluttiin huomauttaa miten on vain huonoja ja epäekologisia vaihtoehtoja, joiden välistä on itse asiassa vaikeaa punnita
Esko Valtaoja nosti tämän aiheen esiin tuoreessa mielipidekirjoituksessaan. Hän tosin korostaa että ekologisuudessa painaa kovasti imago. Paperipussia pidetään luonnollisempana kuin muovipussia. Syynä on se, että ihmisen valmistustoimenpide on muovipussissa sellainen että se tuntuu olevan keinotekoista. Paperipussissa on sen sijaan biologista luonnonainesta. Paperikassi ikään kuin "versoaa silmuja ja oksia". Valtaoja muistuttaa kuitenkin että paperikassin ja muovikassin ekologiset painoarvot on vaikeasti määriteltävissä. Ja jopa puuvillakasseissa on ongelma ; Puuvillan kasvatus on varsin saastuttavaa. Valtaoja muistuttaa myös biodieselin, jonka hiilijalanjälki paljastui suuremmaksi kuin normaalin bensan. Luonnoton ja teollinen bensiini päihitti biologisesti valmistetun energian jos mittarina oli saastuttamisen vähäisyyden tavoittelu.
Ihmisillä tuntuu olevan erikoinen ajatus, jossa teknologia on luonnonvastaista. On hyvä muistaa miten muovi on käytännössä pelastanut norsut. (Toistaiseksi.) Myös valaanmetsästys oli aikanaan tärkeä harrastus esimerkiksi lamppuöljyn saamista varten. Tämän jälkeen oikea askel olisikin siirtyä imagopohjaisesta arvokeskustelusta vaikkapa faktapohjaiseen arvokeskusteluun. Ihan vaan sen takia että kaikille yhteinen ylevä tavoite saavutettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti