Pyhä Paha Kolmio.

Japanissa ydinvoimalat ovat tehneet jotain josta jo Eppu Normaali varoitteli. Vaikka varsinainen vakava säteilevää materiaalia purkava räjähdys onkin jäänyt puuttumaan, on selvää että jäänteet tulevat tuottamaan ongelmia. Luultavasti päälle valetaan valtava määrä sementtiä. Kun muistetaan että ydinvoimalan tuottaman aineksen puoliintumisajat ovat todella pitkiä, kuluu kauan että säteily katoaa.

On hyvä muistaa miten pitkä aika on esimerkiksi pyramideista. Historian valossa näkyy että tälläisessä ajassa kulttuureja on syntynyt, kasvanut ja tuhoutunut. (Jopa kaikkia kolmea.) Siksipä tulevaisuuden arkeologit voivatkin lähestyä japanin ydinvoimaloiden jäänteitä hamassa tulevaisuudessa.

Koska betonia on paljon, se kuvaa primitiivisten kansojen (meidän) massiivista rakennusurakkaa. Siksi kohteen täytyy olla tärkeä. Tämä tietysti innostaa lähtemään tutkimaan paikkoja - eikä tätä estä mikään taikauskoinen varoitus ja symbolien käyttö.

Esimerkiksi mitä mahtaa miettiä tulevaisuuden ihminen, kun hän lähestyy esimerkiksi tärkeänä temppelinä pitämäänsä laitosta ja näkee siellä säteilystä varoittavan merkin?
Muisteleeko hän muinaisen ajan (meidän) kulttuuripiiriämme, jossa on jokin erityinen Kolmiyhteinen Jumala. Eikäö tämänlainen merkki sopisi yhdeksi tämänlaisen Jumalan symboliksi paremmin kuin hyvin?

Kun säteily löytyy, saattaa syntyä selityskulttuuri jossa radioaktiivisuus on luonnonilmiö, johon ne kiroukset on liitetty, kun asian oikeaa laitaa ei ole kenties tajuttu tieteellisesti. On vain huomattu haittoja, ja kun parempaa selitystä ei ole ollut, on selitetty se kirouksella. Ja kun tätä tulkintakenttää viedään vielä eteenpäin, he katsonevat kristillisyyden arvomailman ilmenemiä ja huomaavat, että tavallaan "it makes a lot sense". Kristinuskon Jumalan hyödylliset voimat että Hänen tuhoisuutensa ja tietyssä määrin arvaamattomuutensakin näyttävät vastaavilta sekä ydinvoimassa että teologisessa antropomorfistisessa ilmentymässä.

---

Kirjoittaja pidättäytyy nousemasta lattean pikkusievästä huumoritasosta siihen pohdintaan, miten uskontojen aggressiiviset suuntaukset ja ydinvoiman riskit kohtaavat samanlaista käsittelyä. Riskit ovat monelle jotain, jota pidetään "irrelevanttina" ja "vaarattomana" tai "hallittuna" kunnes sitten kun jotain tapahtuu, jolloin muistutetaan että ongelma on silti hallinnassa. Ja josta toiset kohkaavat vaatien täyskieltoa. Tämä huomio ei tietysti olisi kannanotto ydinvoimaa vastaan, mutta ei kristinuskon puolestakaan..