Asia voi olla hauska. Mutta se ei välttämättä ole.
Tänään tullessani kotiin työpaikaltani, kohtasin kännisiä teinejä. Semmoisia pissistyttöjä. Tämä ei toki ole mitenkään erityislaatuista. Erityistä oli se, että yksi nheistä oli hyvin huonossa kunnossa. Kaverit pyyhkivät hänen kasvojaan ja olivat muutoin ihan OK. Jäin jelpimään, että saavat kotiin.
Valitettavasti tilanne meni pahempaan suuntaan. Sammahtanut oksensi vaatimattomasti verta. Kaverit lähinnä häiritsivät tilanteen hoitamista kuntoon. Syynä ei ollut se, että heillä olisi ollut asiaankuuluvaa paniikkihäsläystä. Heillä oli asiaankuulumatonta paniikkihäsläystä. Tärkein huolenaihe jutuissa kun oli se, miten asia saadaan hoidettua niin, että vanhemmat eivät saa tietää ryyppäämisestä. Narahtaminen juomisesta huoletti enemmän kuin kaverin henki ja terveys.
Vittuiluni asiasta, muistutus siitä että narahtamisen pitäisi olla pienin huoli, sai reaktiota, jossa kerrottiin että minun ei ole pakko auttaa kännistä Pääsin kertomaan että asennevammani eivät ole tässä, vaan jossain muualla.
Kävi vain mielessä sen verran, että saapuessani, kun tilanne vielä näytti vain pahalta sammumiselta, kaverit ottivat sammuneesta hauskoja kännikuvia kamerakännyköillään. Niitä olisi sitten ollut hauska katsella loppuelämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti