Vertaisarviontia moititaan aika usein. Esimerkiksi monet rokotevastustajat kutsuvat sitä nimellä "Peer Pressure Review" Tässä on taustalla ajatus, että vertaisarviointi on ryhmäkuria. Tässä (lääke)tiedeyhteisö nähdään selkääntaputtelijoiden ryhmänä, joka ajaa vain omia taloudellisia intressejään ja rakentaa tutkimuksetkin "väärin ja hatusta" eivätkä päästä toisinajattelijoiden näkemyksiä esille.
1: Vertaisarvioidut tutkimukset nähdään pseudotieteiden puolella kahtalaisena ; Estetyt tutkimukset kertovat siitä että tiedeyhteisö harjoittaa heitä kohtaan indoktrinaatiota ja vainoa. Julkaistut tutkimukset taas todistavat että pseudotiede on totta ja oikeassa ja tieteellisesti todistettu. Tämänlainen kaksoisstandardiajattelu on selvästi maailmankuvallisesti värittynyt tulkintatapa. Tulkintakentässähän erimieliselle ei anneta mitään mahdollisuutta, vaan on ehdoiltaan epäreilu "(vertaisarvioitu) kruuna me voitamme - (ei läpäissyt) klaava te olette hävinneitä kusipää -vainoajia". Tämä ei jätä tilaa kuin yhdelle asialle; Testi ei enää katsokaan onko asia luotettava tai onko siinä taustalla mitään perää - se on vain jotain jolla pseudotieteilijä tulkitsee tilanteen mukaan sen, miten pseudotieteilijät voittavat.
Vertaisarvioinnin heikkoutena on se, että sen komponenttina on ihmisiä. Heillä taas on intressejä, he saavat rahaa, heillä on tukiryhmiä. Ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. Nämä voivat vääristää sitä miten he asiat näkevät ja kokevat - tai mitä he sallivat.
Vertaisarvioinnin perustelussa korostuu se, että asiantuntijalla on paremmat edellytykset huomata jos tutkimuksessa on tehty jotain väärin. Kaduntallaajalta puuttuu helposti kyky tehdä tämänlaista tarkkailua. Moni asia jää huomaamatta, koska siihen ei ole harjaannututtu.
Ja tämän lisäksi vertaisarviointi ei ole mikään "lopullisuus" ; Ideana on se, että tutkimuksen tekoprosessi on riittävän hyvä ja siitä saadaan julkaistua jotain, jossa on tulosta. Tämä tuo mukanaan toistettavuutta ; Joku muu voi seurata tutkimusprosessia ja pääsevät testaamaan, toistuuko löydös. Tässä korostuu se, että tutkimusten tehtävänä on itsetärkeilyn sijasta ruokkia tutkimusohjelmia. Samalla selviää, ovatko ensimmäisen kokeen tekijät valehtelijoita.
1: Tämä ikään kuin kasautuu; Pitää alkaa uskomaan että tahot A, B, C, D, E, F ... kaikki huijaavat samalla tavalla ja väittävät tekevänsä toistettavalla metodilal töitä. Tähän liittyy tärkeä salaliittojen selviämiseen liittyvä todennäköisyyden arviointitapa. Sisäpiirin kasvaessa (1) vuodot ja se että (2) joku pelaa linjasta erossa joko tahallaan tai vahingossa kasvavat voimakkaasti. Siksi isojen joukkojen salaisuudet ovat hyvin epätodennäköisiä. Jopa salaisen palvelun agenteilla on myyriä ja kaksoisagentteja..
___1.1: Ilmestysanekdooteihin tämä vastaava logiikka ei toimi, koska tarinaperinne voi siirtyä ja sitä kopioidaan. Ja itse asiassa tarinaperinne on nimenomaan "eisalaliittoista", eli esimerkiksi tarinat kummitusliftareista, mummon bussilipun syövistä punkkareista, kadunvarrella leijuvista enkeleistä leviävät julkisesti ja ne voidaan vain kopioida tarinaksi, joiden asetelmia ei voida toistaa.
Marko Hamilo toi tähän mielenkiintoisen lisävärin. Hän korostaa että "Menettelystä käytetään ilmastodenialistien piirissä joskus pilkkanimeä "kaveriarviointi", vaikka oikea nimitys ehkä olisi "kilpailija-arviointi". Tutkijat ovat ihmisiä kaikkine raadollisine piirteineen. Siksi ainakin teoriassa kilpailija-arvioinnin pitäisi olla yksi parhaista tieteellisen laadunvarmistuksen menetelmistä. Jos tutkijoiden pyyteettömään moraaliin ei voi luottaa, kai sitten edes heidän kilpailijoidensa raadolliseen haluun kampittaa kollegansa työ?" Huomio on hyvä ottaa esille.
Samoin hän korosti sitä, että vilpeistä jäädään kiinni, mutta tämä on kuitenkin aika harvinaista. Tätä kautta voidaan arvioida melko hyvin se, että tiedemiehet ovat suhteellisen luotettavia tutkimuksissaan - kenties siitä itsekkäästä syystä että toistettaessa jos joku saakin eri tuloksen, niin siinä romahtaa oma uskottavuus ja koko akateeminen ura, kun huijauksesta on jääty kiinni. Tämä tarkoittaa sitä että vertaisarviointi ei ehkä ole täydellinen, mutta se kuitenkin varmistaa. Se ampuu alas ja torjuu hyvää tavaraa paljon vähemmän kuin mitä se päästää sisäänsä kusetuksia. Tätä kautta prosessi varmentaa tuloksia.
Hamilo lopettaa juttunsa toiseen hauskaan huomioon "Jos sitä ei ole vertaisarvioitu - suhtaudu hyvin kriittisesti. Jos se on vertaisarvioitu - on pieni todennäköisyys että olet väärässä. Mutta silloinkin olet väärässä ainakin tosi hyvässä seurassa." Jos joku onnistuu kusettamaan Kake putkimiestä, niin se voi johtua Kaken tyhmyydestä. Mutta jos onnistuu huijaamaan tiedeyhteisöä, niin sitten huijauksen on oltava tosi fiksu, niin fiksu että siihen nasahtaminen ei ole niin kauhean hävettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti