Tyhjin mielin.

Baconin näkemyksessä korostui näkemys siitä, miten luontoa koskevia säännönmukaisuuksia tuli hakea ; Hän oli selvästi oivaltanut, että ihmisten ennakkokäsitykset ohjaavat havaintoja kovasti ja vahva ennakkokäsitys johtaa helposti siihen että luonnossa nähdään se, joka sopii omaan näkemykseen ja unohdetaan muu. Siksipä hän esitti että tutkijan pitäisi mennä mieli tyhjänä maailmaan ja vain huomata siellä oleva säännönmukaisuus. Tämänlainen näkemys sopii tietysti hyvin arkijärkeenkin.

Valitettavasti ihminen ei kuitenkaan missään vaiheessa havaitse induktioita suoraan ; Asioita ei verifioida. Verifioinnin pyrintö oli pitkään vallalla tieteenfilosofiassa, mutta se kumoutui perinteen huipentuman, loogisen positivismin, mukana. Tämä johtaa siihen, että jos ylevä avoimin mielin kulkeva henkilö kulkee luonnossa, hän ei voi löytää sieltä oikeastaan mitään. Sillä jos hän vaikka ottaa esille kukkien värejä ja luokittelee kukkia keltaisiin, sinisiin ja punaisiin, hänellä on jo taustalla näkemys jossa on kukan määritelmä, ja ajatus siitä että "värillä on väliä".

Toisin sanoen meillä on jonkinlainen ennakkokäsitys. Joku voisi ajatella että tämä johtaisi mielivaltaan ; Jos ennakkokäsitys ratkaisee jopa kukkien värien luokittelussa, niin kuinka paljon ennakkokäsitykset ratkaisevat kaiken kaikkiaan? Eikö voida puhua periti mielivallasta. Kysymys on aiheellinen. Tai ainakin siihen vastaaminen on. Ennakkokäsitysten valta johtaisi relativismiin, jolloin tieto tavallaan lakkaisi merkitsemästä. Asiaa ei auta se, että kun asioita perustellaan, on perustelu aina jossain suhteessa johonkin perustelujärjestelmään. On oltava jokin mittari, joka erottaa hyvän argumentin huonosta. Tätä kautta jokainen järjestelmä on jollain tavalla rajoittava. Ongelma on tavallaan hyvin suuri.

Onneksi tästä on tie ulos. Voimme nimittäin ajatella että kukkien lisäksi voidaan valita sellaisia konsepteja, kuin vaikkapa "leprechaun". Se on semmoinen tonttumainen irlantilaisten taruolento. Voimme ottaa näkökulmaksi että sen tutkiminen on tärkeää. Kenties niiden koko tai väri ovat tärkeitä. On selvää että kukkien kohdalla luokittelu vähintään johtaa jonkinlaiseen tutkimukseen. Leprechaunien kohdalla niiden koko, paino ja väri joudutaan kuvittelemaan. Kukkien kohdalla se voidaan mitata jollain laitteella.

Tämä tarkoittaa sitä, että hypoteesinmuodostusta ei tavallaan voida kovinkaan hyvin erottaa tutkimusohjelmasta ; Voidaan ajatella että tehdyt kokeet ovat jonkinlaista viitettä siitä, että asia on jotain jota voidaan tutkia tehokkaasti. Se tekee siitä hyvää tiedettä ; Tutkimusohjelma on hedelmällinen. Kukilla voidaan tehdä erilaisia ja mielenkiintoisia tutkimuksia värin ja painon suhteen. Leprechaunien etsijät voivat korkeintaan esittää että "huomenna saamme pikkumiehen kiikkiin". On hyvä huomata, että pikkumiehen kiinnissaamattomuus ei tee leprechaunia mahdottomaksi. Mutta se tekee siitä "epätodennäköisen/huonon tutkimuskohteen".

Tilanne ei tietenkään ole lopullinen ; Kenties tulevaisuudessa joku keksii keinon saada leprechaunin kiinni, ja toteuttaakin tämän. Se voi muuttaa tuloksen olennaisesti. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan ole jotain joka tapahtuu, kyseessä on yllättävä musta joutsen. Sellaisen varaan ei kannata laskea, koska sitä ei voi kovin tehokkaasti ennakoida. Se ei ole jotain jonka varaan kannattaa laskea ja jonka löytymisen puolesta lyödä vetoa. Kuitenkin tieteen historia tietää että monia asioita, joita ei ole ennen voitu tutkia, saadaankin tutkimuskohteeksi. Kvarkkien tutkiminen 1700 -luvun englantilaisten herrasmiestutkijoiden voimin ei olisi ollut kovinkaan uskottavaa. Siihen aikaan kvarkkejen ominaisuuksista puhuminen olisi ollut arvailua. Jotain, joka ei perustu tietoon.

Tämä tarkoittaa sitä, että perustelu on aikalailla pakosti sidottuna senaikaiseen tietoon. Eteneminen ei ole ilmiselvää, eikä voi sanoa mikä tuottaa tulevaisuudessa tulosta. (Kumpaankin suuntaan; Ei voi sanoa "mahdotonta" eikä voi sanoa että "tässäpä tulevaisuuden paradigma".) Siksi onkin parasta pitää perusteltuna tämän hetken tietoa. Asian puolesta puhuu sekin, että kun tieteenfilosofiassa puhutaan epistemologian tarkentumisesta, se johtaa itse asiassa siihen, että tiedon mallinnus lähenee olemassaolevaa. Tästä seuraa hieman paradoksaalinen tulos ; lopullinen tieto voidaan saavuttaa - mutta tieto siitä että lopullinen tieto on saavutettu, ei voida saada. (Onko tieto siis lopullinen? - No ainakin vastaavuus on ja teoriaa ei voi parantaa tai korjata!)
1: Tämä muistuttaa hieman niitä arvailuja joita matemaatikoilla oli Fermat'n lauseen kanssa : Simon Singhin "Fermat'n viimeinen teoreema" kertoo että he viittasivat Gödelin epätäydellisyysperiaatteeseen ja esittivät että oli mahdollista että Fermat'n lause oli tosi, mutta siihen ei koskaan saataisi vastausta. Tälläiseen lopulliseen tilanteeseen taas voitiin päätyä vain jos Fermat'n lause oli tosi. Epätosi tila voitaisiin kaivaa lopulta esiin. Ongelmana oli tietysti se, että vielä tuhatkaan vuotta epäonnista kokeilua ei tarkoittanut että epätodeksi ratkaisu löytyisi seuraavalla viikolla jonkun matemaatikon toimesta. Tämä on tietysti paradoksaalisuudessaan erikoinen tila. Fermat'n lause todistettiin todeksi (kaikki todet lauseet eivät ole sellaisia että niitä ei voitaisi ikinä todistaa.)