Tsau!

Alkuun laittamani Järvenpäässä oleva graffitti pitää sisällään jättimäiskokoisen tervehdyksen. Se on kuin huudahdus ja tervehdys, jossa on pienellä kerrottu omasta elämästä ja tuntemuksista aivan selväsanaisesti. Laitoin sen esille, koska se muistuttaa siitä että graffiteilla on muutakin kuin yhteiskuntakriittinen taso, joka vallitsee kun puhutaan töhryistä ja kritiikistä.

Tämän lisäksi graffitien tekeminen palvelee myös sosiaalisia asioita. Graffitien tekemisessä on eräänlaista jengi- ja laumahenkisyyttä. Voitaisiin puhua reviirinmerkitsemisestä. Tosin tässä on hyvä huomata, että käytän sanaa nimen omaan etologian kontekstissa. Siinä reviirinmerkkaus on vain pintatasolla jotain jota voisi pitää suoraan kuvottavana ; Koirille virtsaaminen mitä erilaisille pinnoille on sosiaalinen viesti. Kävelyttäjille ja lehtien mielipidekirjoittajille ne ovat vain saastaa. Koirille se on kiinnostava viesti.

Sosiaalinen luonne korostuu yksinkertaisissa tageissa. Ei ole vaikeaa löytää samanlaisia merkkejä tietyiltä alueilta. Esimerkiksi tällä hetkellä Järvenpään keskusta -alueelta ei ole vaikeaa löytää fwe -tunnuksella kulkevaa graffitoijaa ; Merkkiä on pikkutageina mutta mukana on myös esimerkiksi ohessaoleva valtava teos. Se muistuttaa, että graffitintekijä oli paikalla.

Tämä on tietysti viesti muille. Merkkejään raapustavat ovat kavereita ja vihollisia. Graffitintekijöillä on sosiaaliset suhteet toisiinsa, ja nämä tuntemukset liikkuvat myös merkkien mukana. Näin on hieman kuten @junkmailin "FPS" -kappale hienostuneissa lyriikoissaan kertoo ; "on mulla oma tagi, jota bommaan. / Jolla itselleni ja jengilleni suosiota hommaan" ... "Tsekkaan vanhoi tuttui / ODC ja Chucks / Kaikkien muiden jätkien tagit sucks. / Nyt mä lähden bommaamaan, löysin sopivan mestan, / spraypullon mä testaan / kohta salettiin festaan." Tämän sosiaalisuuden sävyjen kautta saa uusia mietteitä esimerkiksi siitä, mitä on tapahtunut alla ; Päälle maalattu tagi on kuin koiran reviirimerkki. Vastavärien käyttökin pitää sisällään jonkinlaisen symbolin.