Äärettömän säälittävää.

Usein sanotaan että ateismi on uskonto. Ja että ateistit ovat uskovaisia. Tässä näkemyksessä korostuu se, että ateistit ovat jonkinlainen ideologinen juntta, jotka taistelevat uskontoa vastaan ja yrittävät syrjäyttää tämän tai tehdä jotain muuta jonka teemat ovat hyvin ymmärrettäviä. Tämä tarkoittaa sitä, että ateisteilla on ideologia ja moraalinen järjestelmä

Valitettavasti jos yrittää kiertää ulos tästä perustelemalla että ateismi ei määrää mitään tiettyä toimintatapaa, päätyy automaattisesti toiseen perusleimakirveeseen. Se taas kulkee nimellä "arvotyhjiö".

Arvotyhjiön katsotaan tarkoittavan sitä, että jos Jumala ei komenna ja käske, ei moraalia ole. Moraali on tällöin olemassa vain ihmisen ulkopuolisen auktoriteettiin vetoamisen kautta. Tämä johtaa usein pelotteluun. Tätä kautta mukaan tuodaan moraalittomuusteemat. Esimerkiksi käyköön uskovaisen seuraava lausunto : "Varmaan tämänkin palstan uskovaisvihaajat syöttäisivät uskovaiset leijonille jos voisivat sen anonyyminä tehdä? Näiden ihmisten asenteet toisaalta vaikuttavat siltä että he vihaavat koko maailmaa. Ateismi johtaa vääjäämättä arvotyhjiöön, jossa ihmisen arvo on yhtäkuin kivikasa."

Arvotyhjiökohta on ristiriidassa ideologiajuntta -uskontonäkemyksen kanssa ; Arvotyhjiöllä ei voida hallita joukkoja eikä pitää massoja kurissa. Se ei käske mihinkään tiettyyn, joten mitään "tiettyä" suunnitelmaa ja junttastrategiaakaan ei ole. Tämä ei estä sitä että moni uskovainen pitää samanaikaisesti ajatusta että ateismi on junttauskonto että arvotyhjiö. Tämä kertoo jotain olennaista sekä heidän ajattelunsa reiluudesta ja koherenttiudesta.

Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka ateisti toimisikin moraalisesti juuri kuten kristityt haluavat, vaikka hänellä olisi "fundamentalistis -teologisesti oikeat mielipiteet" homoista naisen paikkaan, sekään ei oikeasti riitä. Selvästi hyvää tekevä ateisti ei ole riittävästi. Kuten opettaa tämän päivän metro. "Sinä, joka ateistin lähimmäisenrakkaudella olet tehnyt hyvin, kuten Jumala neuvoo myös. Raamatun mukaan olet surkuteltava, koska ei ole ikuista toivoa."
(nimim. "1KOR.15", Metro 14-3-2011)

Aivan oikeasti minua ihmetyttää se, miten uskovaiset ovat niin ihmeissään ateistien aggressiivisuudesta. Kun tämäntasoisten lausuntojen esittämistä pidetään faktuaalisena ja jonain joka ei ole mikään herjaava mielipidekysymys vaan järkevä itsestäänselvyys jokaisella rationaaliselle ihmiselle - ja niitä levitellään muodossa ja toisessa standardinomaisesti, ei ole oikein odotettavissa kuin yhdenlaisia reaktioita.

Kun ihminen saa toistuvasti kuulla olevansa paha ja surkea, on selvää että tämä vaikuttaa hänen mielentilaansa. Miltä sinusta tuntuisi jos vastaasi tulisi tyyppejä jotka moittisivat sinut esimerkiksi surkeaksi vanhemmaksi, yhteiskunnalle vaaralliseksi olennoksi, joksikin joka oletusarvoisesti ei tee hyvää, ja jos tekeekin on silti säälittävä ...

Ja oikeasti ihmisen ei tarvitsisi kuin katsoa miten ateistit määrittävät itsensä, sen sijaan että katsoisivat miten uskovaiset määrittelevät ateistin ulkoapäin viholliskuvan kautta. Ateismi ei ole yhtäkuin arvotyhjiö. Ateistinen tai sekulaari yhteiskunta on moniarvoinen, ei arvonihilistinen. Yksilöt luovat omat arvonsa.