Ihmisen muutos.

Moliéren kirjoissa on tavallista, että hahmoilla oli perustyyppi, jota ne noudattivat muuntumatta. Näin hahmot helposti ajautuivat pattitilanteisiin, joissa he eivät muutu. "Don Juanin" päähenkilö ei muutu ennen kuin häneen iskee salama. "Tartuffen" nimihahmo on tekopyhä alusta loppuun ja tilanteen ratkaisuun tarvitaan erikoinen ulkopuolinen vaikuttaja, deus ex machina. Tartuffen tapauksessa poliisi. Myös Leblanckin rikollishahmo Arséne Lupin taistelee itsensä kanssa ; Lupin taistelee herrasmiesvarkaan rooliaan vastaan, yrittäen kehittää jotain muuta elämäntapaa. Hän jopa käy sodassa ja menee naimisiin. Kuitenkin jokin aina vetää hänet takaisin älykkään charmanttien rikosten tielle.

Ihmisen identiteetti on hieman samantapainen. Tosin oikeasti me kaikki muutamme mieltämme ja voimme olla hyvinkin erilaisia. (Jotkin asiat muuttuvat, ja osat asiat muuttuvat takaisin.) Kuitenkin meillä on jonkinlainen rooli. Ja joskus eri ihmisten kanssa voi olla vaikeaa, koska peruskäyttäytymismalli on erilainen eri seurassa. Omalla kohdallani esimerkiksi puolisoni esittää että olen joidenkin tiettyjen vieraiden käydessä omituinen.

Toisaalta sitä saattaa jäädä riippumaan joihinkin piirteisiin. Omalta osaltani asiaan liittyy pinnallisen ulkonäöllinen systeemi. En ole leikannut hiuksiani aikoihin. Pitkiin hiuksiin liittyy eräänlainen imagokysymys ; Ne viestittävät asioita. (Ei, pitkät hiukset eivät kerro että tukkajumala on tyttö, sen enempää kuin puujalan käyttäminen tarkoittaa että henkilö on pöytä.) Päätin luopua näistä viesteistä. Syynä oli tapaus. Sen jälkeen oli joko suora kontaminaatio tai kokemus kontaminaatiosta. Kun tuntui että hiuksissa on aina jotain jämiä jotka eivät vain lähde, sai tukka lähteä pitkän puolen päivän miettimisen jälkeen. Epäsattumalta päädyin juuri samanlaisen kampauksen, kuin minulla oli joskus teininä.

Onneksi meillä on vapaus olla juuri niin kaavoihimme kangistuneita kuin haluamme.