""It was like I stepped out of my body and saw myself actually listening to this man's worthless drivel-but it wasn't him who looked like a moron, it was me," Richman said. "I was nodding my head like an asshole and saying ridiculous things like, 'Right,' and, 'I see your point, Dave,' when I should have just said, 'Dave, your idea isn't good and you are wasting our time and you need to shut up right now.'""(Onion, "Open-Minded Man Grimly Realizes How Much Life He's Wasted Listening To Bullshit")
Unkurissa kaipailtiin kunnollisen poliittisen keskustelun perään. Hänestä provosoiva pupunpuhujakin on parannusta tilanteeseen, jossa ihmiset välttävät keskustelua ; Suomessa valitetaan enemmän liioista mielipiteistä, kuin välitetään niiden käsittelystä. Keskustelussa on läsnä usein lähinnä metataso, jossa vältetään riitaa. Eli aiheeksi otetaan mielipiteen provokatiivisuus ja tästä itsessään tehdään syy hiljentää keskustelua. Sen sijaan että mietittäisiin sitä miksi mielipide olisi järkevä tai typerä, mietitään vain sitä, miten joku voisi loukkaantua.
Suomessa mielipiteenvapaus ilmeneekin siten, että mielipiteitä kunnioitetaan niin, että niistä ei tykätä keskustella. Tämä on toki eräänlaista kunnioittavaa suojelua. Lopputuloksena on se, että on tärkeää että on mielipiteitä, mutta ei yhtä tärkeää että niillä on perustelut. Kaikista vähiten tärkeää on ilmaiseminen. Tässä asetelmassa mielipiteenvapaus ja sananvapaus ikään kuin muuttuvat toistensa kilpailijoiksi sen sijaan että niistä tulisi toisiaan tukeva "keskustelumoottori".
Itse törmäsin tässä. Kuulin että USA:ssa uskontokeskustelu on huonolla tasolla. Ja että sen maahantuonti on huono asia. Aiheena kyseisellä henkilöllä oli sekä uusateismin että kreationismin maahantulo. On toki selvää, että nämä näkemykset ovat populistisoituja ja polarisoituneita, eivätkä oikein tunnu osuvan suomalaiseen uskontokeskustelukulttuuriin ; Itse asiassa kreationistit ja uusateistit ikään kuin rakentavat keskustelukentän toisilleen ; Suomessa kummassakaan ei ole oikein järkeä ilman toisen olemassaoloa, mutta toisen ilmaannuttua toisesta tulee eräänlainen välttämättömyys.
Kokonaisuutena Suomessa ei ole "kunnollista uskontokeskustelukulttuuria" ; Vaikka meillä onkin paljon uskonnonopetusta, se ei aja kohti uskontokeskustelua. Enkä usko että edes kohti omaa maailmankatsomusta. Tämä yleinen uskontokeskustelutajuttomuus on kenties se syy sille, miten populistisempi uskontokeskustelu on saanut meillä suosiota ; Sen laaduttomuutta ei tajuta.
Asiallisen keskustelun vaikeutena on tottumuksen lisäksi laiskuus ; Asiallinen tosiasiapohjainen keskustelu vaatii työtä. Laiskuus on helppo kätkeä kohteliaisuudeksi. Toisaalta myös asiallisen keskustelun odotus voi tuottaa turhaumia, joiden lopputulos on sama. Tämä keskustelun työläys taatusti vaikeuttaa asioita runsaasti. Tätä kohtaamisstressiä voisi kutsua "Linkin Park" -efektiksi, koska kappale "In The End" sopii siihen sanoituksiltaan erinomaisesti. Kyseessä on yksinkertaisesti vaihtoehtojen paradoksi ; Valinnanvapauden lisääminen tuottaa tietyssä määrin stressiä
Riskinä on, että keskustelu voi ajautua hyvästä huonoksi. Populismi ja karrikatyyrinen ajattelu on tähän yksi varmimmista teistä. Kuitenkin se voi olla rakentava voima ; Jos keskustelu pitää puhdistaa elitismistä ja poistaa tilanne keskustelun puuttumisesta.
Mutta koska olemme alkutekijöissä, kysymys on siitä, onko huono keskustelu parempi kuin ei keskustelua ollenkaan. Meillä ei ole vielä sitä valintaa, jossa olisi vastakkain (julkinen) hyvä ja huono uskontokeskustelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti