Rationaalista typeryyttä.

Kaikki alkoi tänään, kun heräsin aamu 4.00. Tavoitteenani oli lompsia Seinäjoelle "Tekoja" -päiville. Tehtäväni oli valistaa ihmisille Kirkon Ulkomaanavun hienouksista ja tuottaa asialle rahaakin. Keikka tuntui ihan mielenkiintoiselta, joten olin ottanut sen vastaan.

Ja luonnollisesti ajatus siitä että saan palkkaa myös junassa istumisesta ilostutti mieltäni. Ja olinkin varannut lukemisekseni pakanallista kirjallisuutta jotta saisin itselleni kicksejä siitä että järjestö jonka nimessä on "Kirkko" maksaa minulle siitä että tutustun ateisti -Dawkinsin ajatuksiin.

Niinpä olenkin likimain kello 5.30 asemalla täysin pukeutuneena sekä ladattuna täyteen sekä hyvää henkeä että kofeiinia. Tässä mielessä asiat olivat kunnossa.Kuitenkin noin kello viisi minuuttia myöhemmin ollessani Keravan aseman pankkiautomaatilla nostamassa rahaa matkalippuihin (joiden hinnan saan jälkikäteen periä takaisin työpaikalta) kun tapahtuu se kauhein. Ei, en ole unohtanut tunnuslukua ; Koko tilanne ei kerinnyt niin pitkälle. Sen sijaan pankkikortti juuttui sille tarkoitettuun lokeroon. Pirautus huoltomiehelle ei pelastanut korttia, sen sijaan sain kuulla että kortti kannattaa kuolettaa. Taivaasta ei tipahtanut rahaa.

Ajattelin kuitenkin että nykyaikana on monenlaisia moderneja hienoja maksutapoja. Siksipä meninkin 6.49 lähtevään N -junaan kohti Helsinkiä. Tarkoituksenani oli hypähtää Tikkurilassa pois. Matkalippurahat minulla sattui olemaan taskussa. Mielessäni kehittyi suunnitelma ; Kysyn kondyktööriltä voinko saada itseni Seinäjoelle ilman käteistä rahaa. Ja jos saan eivastauksen, ostan vain lipun Tikkurilaan, ilmoitan pomoille että minulla on "varsin pätevä syy" olla tulematta lyhyellä varoitusajalla. Ja vietän loppuajan kuvaamalla Tikkurilan graffiteja. Päiväni olisi joka tapauksessa pilalla koska olin jo varsin hereillä.

Junan kuljettaja kertoi että saan jotenkin maksettua lipun niin että maksu tulee kotiin. Mainitsi jonkin termilyhenteenkin. Sain kuvan että hän ei voi myydä tälläistä lippua minulle koska hänellä ei ole siihen laitteita. Mutta pitkän matkan junissa niitä olisi. Siispä vietän aikaa tyhjässä Tikkurilassa, jossa ei lauantaisin ole tietysti mitää henkilökuntaakaan jota konsultoida tarkemmin. Niinpä hypähdän sihen Pendolinoon mihin piti alunperinkin.

Tässä vaiheessa olin täynnä hyvää henkeä, kun asia noin kivasti järjestyi. Maisematkin olivat kauniita. Oli varsin siedettävää, kunnes siinä hieman Riihimäen jälkeen junailija saapuu ja alan utelemaan häneltä siitä lipusta jolla sen matkan saa. Junailija oli "varsin vihainen" ; Niin vihainen että luulin jo että pian tässä on ihan tosi taistelu elämästä ja kuolemasta vähintään - osasyy lienee se että olin tietämättäni livahtanut business -luokkaan. En ollut tässä kohden luokkatietoinen, olen tottunut siihen että juna kulkee myöhässä ja siinä on penkkejä.

Ja kun selitin että olin kuullut tästä vaihtoehdosta, hän kertoi aivan ääneen että ei välitä mitä olen keneltäkin kuullut. VR ei kuuleman mukaan ole luottofirma. Häntä ei kiinnostanut kuulla että jos olisin tiennyt että tälläistä on luvassa, niin arvaa kaksi kertaa olisinko lähtenyt. Lopputulos oli että minut heitettiin junasta (kävelin kyllä itse) Tampereen kohdalla. Ja kerrottiin että on turha yrittää mihinkään junaan, koska minusta on tiedotettu ja tästä tulee vain poliisit, sakot ja seuraavalla asemalla poisdumppaus.

Eipä siinä mikään auttanut. Ei tuollaisesta asiasta voi haastaa junailijaa oikein kaksintaisteluun kuolemaan astikaan. Vaikka olikin aamutuima, ja tapahtuma olisi kykyjen rajoissa ja olisin luultavasti voittanutkin sen. Siinä nyt vain on jotain jota ei tehdä vain siksi että asiakaspalvelija reagoi tilanteenmukaisesti mutta turhan kovalla volyymillä.

Vietin pitkän aikaa Tampereella. Sieltä on perkeleellinen matka kävellä.Oikeasti odotin vain 2 tuntia, kunnes sain pomolta kännykkään tulevan lipun. Ilmeisesti tämänlaista se N -junankin kondyktööri oli tarkoittanut mutta oli unohtanut tarkentaa että niitä ei osteta junasta, vaan päin vastoin, niitä osteaan aika pitkän aikaa ennen junan lähtöä. (Tästäkin tulee puhelinlasku perään, en ymmärrä miten tämä on vähemmän sitä luotolista toimintaa josta pendolinon junailija minulle räyhäsi.)
Muuten reissu meni hyvin ja ehdin jopa tehdä töitä - tosin tunnin lyhyemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Onneksi lähdin hyvissä ajoin liikenteeseen, jolloin suuri osa viivästyksestä oli luppoaikaa jonka olisin joka tapauksessa joutunut odottamaan.

Yllä olevassa tarinassa on eräs hyvin olennainen elementti. Se on alusta loppuun asti rationaalista toimintaa. Siinä on tavoite ja siihen pyritään keinoilla jotka ovat uskottavat niillä resursseilla joita tarjolla on. Se, että tiedot osoittautuivat vääriksi eivät ole yhtä olennaisia ; Valinnan hetkellä oleva informaatio esitti että teko olisi ihan järkevä. ; Tarinassa on selvä intentio, töihin pääseminen. Tarkoituksena ei sen sijaan ole pummata. Ongelmana ei siis ole junalla kulkeminen ilman rahaa, vaan ilman käteistä rahaa.

Samalla opin sen, miten rehellinen pyrintö voi johtaa laittomaan toimintoon. Tosin pomon puolelta kuului ihmettelyä siitä, että minkälainen tyyppi oikein tekee tuonlaisia tempauksia. Että missä oli järki ja logiikka. Kyllä siinä kuitenkin oli järki. Keinot vain eivät olleet konventionaalisia tai laajemmassa tiedossa toimivia. Mielestäni vain pyrin ehtimään töihin ja pyysin avoimesti apua joka välissä mutkassa joka oli minun elämässäni luonteeltaan ensimmäinen..