Tyhjä ja ihmeellinen

Kun aikanani "kokeilin ateismia" törmäsin zen -filosofisiin teksteihin. Silloin ajattelin että on mukavaa, että olin ateisti koska muuten ne olisivat vaikuttaneet minuun kovasti. Sittemmin, kun olen luopunut suoranaisesta ateismista, olo on niin että jos olisin ateisti, niin zen -filosofia tulisi sävyttämään ajatteluani paljon.

Tälle suhtautumisparadoksille olennaista on tietysti se, että ihmisen identiteetti on häilyvä. Jos olisin erilainen, en välttämättä olisi samanlainen, eikä samastumiskokemukseni nykyisenlaisena toteutuisi. Kuitenkin juuri itämainen ajattelu voisi tarjota jotain, jota kautta länsimaiseen ateismiinkin voidaan saada uusia kulmia. Tämä blogaus on tätä varten.

Sadepisara piiskaa lammikkoa johon sulautuu.

Zen on melko vahvasti liitoksissa buddhalaiseen ajatteluperinteeseen. Näin ollen on hyvä nostaa esiin se, että buddhalaisuudessa ytimessä on kärsimyksestä vapautuminen. Tässä kyse ei kuitenkaan ole niinkään todellisuuden määrittämisestä, kuin siihen suhtautumisesta. Tämä on kenties ymmärrettävissä sitä kautta, että elämässä on läsnä tiettyjä olotiloja joille ei voida tehdä mitään. Elämässä kuolema ja kipu ovat väistämättömiä. Kärsimys on kuitenkin vielä jotain muutakin ; Kärsiminen syntyy siitä että on suhtautumistapa kipuun.

Ateistia kenties kiinnostaa se, että Zen -filosofiassa erkanemisessa on mukana paradoksaalisuutta. ~ Saat sen mistä luovut. Tätä kautta ateismiin saadaan iso määrä jumalisuutta.

Zeniläisessä filosofiassa ihmisellä on jo valmiiksi "buddhaluonto". Toisin sanoen Zen -filosofiassa ei ole kysymys uuden persoonallisuuden löytämisestä, vaan omaan persoonallisuuteen kasvamisesta. Se ei ole laitostettavaa ja kopioitavaa. Kristillisyyden ytimessä sen sijaan on perisynti, jossa ihminen on korruptoitunut. Tästä ikävästä tilasta pelastukseksi tarjotaan ulkopuolisen identiteetin kopiointi ; On matkittava Jeesusta. Uudelleensyntymistematiikka korostaa sitä, miten ihminen tajuaa syntisyytensä ja alistuu Kristukselle ja on sen jälkeen aivan uusi ja erilainen ihminen. Muutoksen luonteessa korostetaan "muutostarinallisesti" vanhan persoonan kuolemaa. Tässä mielessä Zen ja ateismi edustavat vapautta jossa ihminen hyväksytään itsenään. Kristillisyydessä ihminen hyväksytään kunhan on valmis muuttumaan joksikin aivan muuksi.

Jeesuspatsas kietoutuu valkoiseen vaippaan - pulu kevenee.

Laotselta löytyy esimerkiksi lausuma "Poista terävä-älyisyys, hylkää tietävyys ja ihmiset hyötyvät satakertaisesti. Poista 'inhimillisyys', hylkää oikeamielisyys, ja ihmiset saavat jälleen rakkauden toisiaan kohtaan." Laotse ei tässä kohden suinkaan esittänyt että vähäjärkinen tyhjyys ja typeryys olisivat Zeniläisen luonteen ydin. Sen sijaan ajattelun kahlitseminen nähdään siinä vahvasti ongelmallisena ; Tästä seuraa helposti se, mikä on havaittavissa länsimaisessa ajattelussa aforismissa "Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla." Hyvistä ajatteluista tulee helposti jotain, jota mietitään tekemisen sijasta. Uskonnossa aikomuksille tulee suunnaton painoarvo. Laiskuus tehdä mitään korostuu kun mukaan tulee normeja, jolloin moraalisuuden sijasta keskitetään voimavarat moraalisuuden taustasyiden miettimiseen. Voimat keskittyvät siihen että tiedetään että jokin on hyvää ja sitten mietitään miksi niin on. Näin saadaan ohjenuora, joiden ongelmana on se, että tälläisessä prosessissa helposti auktoriteetteja. Ne voivatkin johtaa jossain muualla johonkin mitä ei enää koeta hyvänä. Tätä kautta normeista saadaan helposti esimerkiksi "tekosyitä" ; Hyvin suuri osa pahoinpitelyistäkin johtuu suuttumuksesta, jota tuetaan jonkinlaisella moraalisella närkästyksellä. Myös vallankäyttäjät puolustavat näitä ohjenuoria. Esimerkiksi totalitaariset yhteiskunnat oikeuttavat itsensä poikkeuksetta jonkinlaisella "kansan sisäinen harmonia" -argumentaatiolla.

Hukkuvan silmiin laho puunjuuri näyttää toisenlaiselta.

Ajattelutapaa voi soveltaa ateismiin sitä kautta, että uskonnoissa on usein annettu suuri painoarvo paratiisille ja pelastukselle ja muille vastaaville asioille. Ateismia vastaan hyökätään hyvin usein arvotyhjiöargumentaatiolla, jossa perustana on jollakin tavalla se, että Jumalan auktoriteetti ja valta on olemassaolokannanottona kahlitseva ; Argumentti on että "Jos Jumala on, niin ei voida/uskalleta tehdä pahaa" ja ateismiin siirtyminen poistaa tämän turva -aseman. Tästä voidaan kuitenkin päästä jopa siihen että tämänlainen Jumala poistaakin oikeasti koko aidon moraalisuuden mahdollisuuden. Uskova ei yksinkertaisesti voi tehdä mitenkään muuten. Kuitenkin tämä vertautuu hieman siihen, kuin jos kädetön ihminen kehuu sitä että hän ei koskaan lyö ketään. Tosiasiassa ansio ei ole ihmisen. Hänhän voi olla ties miten kammottava. Sen sijaan jos joku on vaikkapa karaten "ties kuinka monen danin" suurmestari, joka tietää että voisi vetää turpaan likimain ketä vain ilman riskiä, on se joka todella läpikäy aidon valintatilanteen. Tätä kautta hänen rauhanomaisuutensa on eettisesti merkitsevä. Ateismi siis mahdollistaa "tottelevaisuuskuuliaisuutta" korkeamman eettisyyden tason, jossa "seurataan etiikkaa omasta vapaasta tahdosta". (Jos uskovalla on valinnan mahdollisuus, katoaa arvotyhjiöargumentilta taas pohja ja tähän he eivät mielellään suostu.)

Omistat kaiken josta joskus joudut luopumaan - mutta et silti omista mitään.

Myös tuskan läsnäolo ja surullisuus saadaan mukaan. Zeniläinen hengellisyys nimittäin tuntee käsitteen aware, joka on eräänlaista surumielisyyttä jossa on häivähdys esteettistä ihailua ja nostalgiaa. Aware on kokee maailman katoavaisuuden ja tyhjyyden. Zeniläisyydessä katoavaisuus on suuren tyhjyyden muoto. Myös ateistit joutuvat eräällä tavalla ottamaan kantaa kuolemaan. Kuitenkin kun elää ainutlaatuista elämäänsä, ei kannata sortua pessimismiin koska silloin se elämä kuluu siihen kuoleman murehtimiseen. Näin ateismin sisäistäminen ei itse asiassa olekaan välttämättä edes kovin murheellista ;

Kuoleman lopullisuus tuntuu kenties murheelliselta uskovaisesta, mutta se tekee sitä sen takia että uskovainen ei osaa irrottautua samastumiskokemuksessaan itsestään. Jos hän olisi ateisti, hän ajattelisi muista asioista toisin. Jos se ei menisi näin, se ei olisi Zen.