Kampin metroasemalla on eräänlainen tilataideteos. Tilataideteoksessa näyttää olevan täytettyjä jäniksiä - tai sitten niin uskomattoman hyvin tehtyjä tekokuituisia malleja että niitä on sallittua taidetulkinnassa tulkita täytetyiksi jäniksiksi - jotka on laitettu jättimäiseksi porkkanapelloksi muotoiltuun tilaan. Jänisten raadot on laitettu jättimäisen tekoporkkanan alle. Ämyyreistä kuuluu huokailuääniä. Jänisten täytetyt turkit eivät liiku.
Toki olen kuullut että uni on pieni kuolema - ja tässä teoksessa puput ovat todellakin tuskattomassa ikiunessa. Mutta rajansa kaikella. Tosin tämänlainen irvokkuuden naamioiminen suloiseksi on kuitenkin jotain, jota teemme yhteiskunnassamme muutoinkin. Esimerkiksi kuolema on etäännytetty ja idealisoitu vaikka se on maailmassa läsnä. Naamioidessamme ne teemme asioista eräällä tavalla irvokkaita. Juuri sellaisella tavalla, joka saattaa pikaisella vilkaisulla näyttää oikein herttaiselta ja suloiselta.
Otsikko kääntyy likimain "Kuolinvuoteen valmistukset ovat kauheampia kuin itse kuolema." Lausuman löytää "Essays, Civil and Moral", kirjoittaja Francis Bacon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti