Minun isu1 kirjoitti kirjahyllynsiivoamisesta. On luontevaa puhua sisustuksesta tässä yhteydessä. Kirjat ovat tuskin itsekseen menneet sekaisin, oma kirjahyllyni kokee samaa epäjärjestymistä. Osa kirjoista on kadonnut, koska niitä on lainailtu. Osa lainauksista on tarjottu, koska on haluttu "briljeerata sivistyskodilla". Lainaan kirjat on otettu vastaan syistä.
Uskallan sanoa että olen ehdottomasti sivistyskodista. Kumpikaan vanhemmistani ei ole missään akateemisessa työpaikassa. Muutenkin "paperilla oleva sivistys" on puuttunut. Titteliauktoriteettia ei tässä ole ollut.
Kaiki on tehty tekemällä ; Se pelottava fakta, että persaukisella perheellä ei ole pelikonsoleita vaan valtava kirjavarasto, vihjaa muusta.
Muutenkin kulttuuripohjainen sivistyneisyys on ollut hyvin leimallinen piirre. Sellainen snobismilta näyttävä näkemys, jossa liikunta ja urheilu2 on jotain karkeaa ja epäsopivaa. Jossa musiikki, maalaustaide ja muu "taidekulttuuri" on hyvin vahvasti mukana. Tietokirjatyyppinen faktasivistys ja kaikki se, mitä minä puuhaan, taas ei ole ollut kovin isossa roolissa. Meillä ei kotona ruodittu argumentteja. Itse asiassa edes taidetta ei analysoitu ääneen. Niitä enemmänkin tehtiin ja koettiin.
Toki mukana on sitäkin, että sillä on voinut antaa hyvää kuvaa ulkopuolelle, mutta onko se niin kovin tärkeää? Nietzschellä käytti eräänlaista alkemiaa jossa halvemmat, jopa likaiset, vaikuttimet muutettiin hyväksi. Tätä kutsutaan sublimaatioksi. Näin esimerkiksi näyttämisen halu voi johtaa siihen että talossa käy melko vilkkaasti erittäin erikoisia ja mielenkiintoisia ammattitaiteilijaihmisiä, josta seuraa elinpiirin kultturisoituminen. Samoin se voi saada tutustumaan sellaisiin kirjoihin, joihin ei muuten tutustuisi.
Muistan esimerkiksi sen ajan, kun perheessämme luettiin3 Carlos Castanedaa siksi että monet taiteilijat olivat lukeneet hänen teoksiaan. Tarinan seuraukset saisivat jokaisen skeptikon itkemään. Minä näen tässä kuitenkin yhä ihan oikean yrityksen tutustua totaalisen erilaiseen maailmannäkemykseen, jota on ihan aidosti yritetty ymmärtää. Kenties taikauskoiseen kohkaamiseen asti, mutta kuitenkin yritetty ymmärtää ja irtautua oman senhetkisen vakaumuksen maailmanpiiristä. Kenties taustalla on sitäkin että "pysyäkseen piiritanssissa" on "osattava hyppiä". Tässä ei delegoida, koska on osattava myös sanoa jotain. Kahvia saa muualtakin. Mielenkiintoiset kahvikeskustelut ovat sen sijaan kiven alla ja niille on aina markkinarakoa. Etenkin jos kahvi on ilmaista.
Kun elää kulttuurissa, jossa kirjat ovat toiselle vanhemmalle tiiliskiviin verrattavia käyttötavaroita, ja toiselle jotain arvostettavaa palvottavaa joita pitää omistaa ja joita tulee järjestää selkämysten värien mukaan käytävien yläreunoille. Ja joissa molemmat arvostavat lukeneisuutta, on selvää että on kyseessä kulttuuriperhe. Se on rakentanut minutkin.4
1 Minun isu on pelottava, koska hän voi lukea minun blogia. Älkää jumalauta luottako tämmöisiin!
2 Etenkin "väkivaltaurheilu".
3 Tai oikeastaan vain rouva kotijoukkojen komentaja luki ja muut kuulivat kirjasta reflektointeja.
4 Nyttemmin minä luen ja kaikki blogilukijani joutuvat kärsimään siitä että kohkaan niistä oman rajallista mielenterveyttäni heijastelevia reflektointeja joissa korostan omaa egoani brassaillakseni nippelitiedolla. Valitettavasti tämä vaatii myös hurjasti lukemista.
2 kommenttia:
Näihin tietopuoliin keskityn myöhemmin - ensin kysyn, mikä on tuo ihana lintu!? Toinen on sorsa, eka lie sorsan sukulainen?
Entä onko isu sama kuin isä?
Haapana, koiras kuvattu melko keväällä. Laiduntaa kuvassa ruohoa, koska se on niiden tapa.
Lähetä kommentti