Päihdeaiheiset keskustelut ovat teoriassa hyvin vaikeita. Itse olen tunnettu yleisesti ottaen päihteitä dissaavasta asenteesta. Tosin en ole alkoholin kohdalla aivan täysi absolutisti. Juoskentelen oikein kunnolla pari kertaa vuodessa, tissuttele en juurikaan. Yleisesti ottaen minusta päihteillä ei tee hirveästi juuri mitään. Internetporno tai kreationistien materiaalin lukeminenkin ovat minusta kehittävämpi harrastus kuin pullon kalistelu.Tämän ei tietenkään saisi olla painamassa loputtoman hirveästi, kun mietitään sitä miten asian pitäisi olla yhteiskunnassa. Sillä - valitettavasti - yhteiskunta ei pyöri minun napani ympärillä tukemassa minun oikkujani ja kieltämässä kaikkea mitä minä dissaan - ja voi että minä koen monia monia asioita vastemielisiksi...
Huumekysymyksessä miltei vakioitunut aihe on terveysasiat. Tällöin poliittisessa keskustelussa vastakkain voidaan asettaa ainakin kysymys siitä, kenen vastuulla on yksilön terveydentila. Itsemääräämisoikeus ja yhteisön kärsimyskin ovat tässä kohden vastakkain. Tästä vaikeudesta huolimatta, huumeita lähestytään melko ykskantaisesti. Tästä mutkikkuudesta huolimatta keskustelu on yleensä hyvin köyhää, se muodostuu lähinnä johtopäätöksen ääneenlausumasta ilman sitä ketjua jolla sinne ollaan päästy. Se ei innosta. (Mikä voi ajaa tälläisestä erittäin konkreettisesta elämiseen vaikuttavasta aiheesta johonkin irrelevanttiin abstraktioon.)
Yksi taso on katsoa sitä yksilöiden haitan kautta. Tämä on minusta turhaa, koska kannatan sitä että ihmiset saavat vaikka tappaa itsensä, joko itsemurhan tai jopa eutanasian kautta. Se on minusta eettistä ja itse asiassa varsin kaunista. En kannata valtion oikeutta puuttua yksilön terveyteen itsessään. Sen sijaan sosiaaliset vaikutukset ovat toinen juttu, sillä ne koskevat muita ihmisiä kuin itseä. Minäkään, kieltämättä varsin ekstreemeine näkemyksineni, en voi paeta yhteistä hyvää. Utilitarismi on minulla "jossain määrin" veressä.
Nyt on siis ikään kuin siirrytty ajattelemaan, että huumeet aikaansaavat ongelmia. Varmasti voidaankin yhdistää huumeisiin tiettyjä ongelmia. Lähestymistapa on utilitaristisesta näkökulmasta aivan pätevä. Kuitenkaan samaa logiikkaa ei käytetä yleensä alkoholin kanssa. Samoin huumeista kerrotaan koskettavia henkilökohtaisia kertomuksia, siitä miten lieväkin huume haittaa sivustaseuraajan elämää. Mutta sama koskettavuus koskee myös alkoholia. Karkeasti voisi sanoa että alkoholia myydään valvotusti samoilla argumenteilla joilla esimerkiksi kannabis kielletään kokonaan. Tämä epätasapaino olikin esillä "Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille" -blogissa, jossa pystyy tutustumaan moniin "hyvin mielenkiintoisiin" lausuntoihin aiheesta. (Esimerkiksi perussuomalaisen varsin nationalistisen lausunnon, jossa kannabis kielletään koska suomessa on jo kansallinen viina. Kannabis siis vertautuu maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin vaikutteisiin.)
Toki terveysargumentaatiossa on myös toinen mutka. Se on se, että juridisesti vastakkain on kriminalisoiminen ja salliminen (tai rajattu salliminen). Käytännössä laittomuus ei tarkoita olemattomuutta. Tämä huomattiin kieltolakikokeilun aikana. Ihmiset ymmärsivät aivan oikein viinan vaarat. Tästä syntyi kieltolaki. Sen yllättävä seuraus oli se, että salakapakoita oli pian enemmän kuin mitä virallisia kapakoita oli ennen kieltoa. Samoin mukaan astui rikollisuus, jossa kovat rangaistukset toivat mukanaan vaan kovempia ja aseistautuneempia - itseään puolustamaan kykenevämpiä - toimijoita. Laiton alkoholi sisälsi myös usein kaikenlaisia aineksia, jolloin tästä seurasi myrkytyksiä ja sokeutumisia.
Kaiken kaikkiaan kieltolaki oli toimimaton, mitattiinpa sitä kansanterveydellä, hengissä selvinneillä tai rikollisten määrissä ; Se pahensi ongelmia joita se yritti ratkaista. Pohjimmaisena syynä kieltolain toimimuuteen oli se, että ihmiset eivät olleet valmiita olemaan raittiita. Laki nähtiin yksilönvapauteen puuttumisena, jolloin tietyt piirit pitivät salakapakoissa käymistä jännittävänä ja kantaaottavana. ; Moni voisi ajatella että kieltolailta vaan vaadittiin liikaa, ja että se vähensi alkoholinkulutusta, joskaan ei lopettanut sitä. Tämänlainen vaatimus olisikin "liian vähän" -argumentaatiota, joka on monesti sellaista "puoliloogista", tavalla joka perustelee niille jotka asian hyväksyvät jo valmiiksi mutta ei oikein vakuuta erimielisiä. Kieltolain ongelma oli se, että se ei itse asiassa vähentänyt yhtään mitään.
Huumekeskustelussa on kiinnostavaa se, että esillä on yleensä vain kannabiksen laillistaminen. Kuitenkin samalla argumentaatiolla voitaisiin nostaa esiin toisenlaisiakin huumeita. Vaikkapa heroiini. Näkökulman valinnan syy lienee se, että kannabis on kaiken kaikkiaan hyvin yleisesti käytelty aine. Toinen argumentti voisi lähteä siitä, että "huume" on yleisnimi - hieman kuten "luontaistuote" johon kantaaottamiseen olen vaatinut tähdentämistä, jossa ei ole pakko ottaa kaikkea yhtenä klimppinä - tätä kautta asia muuttuu liukuvarajaiseksi. Tosin tässä kohden mukana on myös ansa : Voidaan periaatteessa määritellä jonkinlainen vaarallisuus -arvo. Tämä voitaisiin tehdä vaikka aineen LD50 -tasoon nähden, tai muuten sitoen arvion oireisiin, niiden vakavuuteen ja yleisyyteen. Näin saadaan jokin raja, jonka alle on sallittua ja yli on kiellettyä. - Mikä itse asiassa on myös "vähemmän kuin" -perustelua.
Tämän jälkeen kannabista ei välttämättä enää voida kytkeä yhteen alkoholin kanssa "olennaisesti samanlaisena". Tosin syynä voisi olla se, että alkoholi olisi vaarallista. ; Kannabiksen laillistamisen puolella olevat käyttävät tämäntapaista argumentaatiota aika usein. Esimerkiksi sanoen "Alcohol kills more people per year than all other drugs combined ... Times one thousand" Sääli, että nämä kuolintilastot eivät itse asiassa kerro kovin paljoa. Sillä alkoholia käytetään paljon ja hyvin paljon. Siksi sen tuottamat kuolinmäärät voivat näyttää pahoilta vaikka se olisi turvallisempaa. Tämänlaisten asioiden huomaaminen (määrät suhteutettava otoskokoon, jotta saadaan prosentuaaliset vaarat) on sen tasoista, että sen luulisi olevan itsestäänselvää. (Jolloin, jos on asiallista argumentaatiota, voisi keskittyä niihin ja jättää roskan pois, mikä lisäisi uskottavuutta esimerkiksi minun silmissä.) Lisäksi vertailussa on jännittävällä tavalla vastakkain "tunnetturiskinen alkoholi" ja kannabis, jonka kohdalla asiasta ei ole tietoa : "Impairment produced by alcohol increases the risks of accidents, and engagement in dangerous behaviour (particularly drink driving). It remains to be seen whether cannabis produces similar increases." Toki tuntematon riski ei ole sama kuin olemassaoleva riski. Mutta periaatteessa se voi olla pahempikin. ~ Tosin en pidä mahdottomana että kannabis olisi isoissa linjoissa ja lieveilmiötkin mukaan laskien turvallisempi vaihtoehto kuin alkoholi.
Itse kuitenkin vetäisin mukaan keskustelun myös tuotantomaiden etiikasta ja kuljetukseen liittyvistä asioista. Niissä on mukana vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, jotka jostain syystä tuntuvat jäävän käyttäjään kohdistuvan haitan ja ympäristöön kohdistuvan haitan kohdalle. Kannabiksen kotikasvatteisen kohdalla tätä ongelmaa ei tietysti ole.
Demokratian rakenne voi tietysti myös ohittaa kaikki mietintöni. Sillä demokratia ikään kuin ajaa slippery slopen niin kauas yhteiskunnasta, että se voi vaikuttaa jopa siltä että monet samanlaiset asiat saavat erilaisen kohtelun ; Homojen avioliitosta ei tarvitse seurata moniavioisuuden sallimista. Ja samoin alkoholin käytön sallimisesta ei tarvitse tulla kannabiksen sallimisasia. Tämä johtuu siitä että demokratian ei tarvitse seurata mitään tiettyä ihmisten konstruktioita. Kokonaisuuden ei tarvitse olla loogisesti koherentti. Yhteiskunta hakee toimivuutta, ei ristiriidattomuutta. Tätä tietä liian pitkälle viedessä voi tietysti vastaan tulla
privilegio, tietyn ihmisryhmän oma laki. Tässä kuitenkin yleensä pelätään ihmisien kohtelua eri tavalla - jolloin sama teko ei johda samaan rangaistukseen vaikkapa aatelissäädyn vuoksi- ei ilmiöitä.
Tämmöinen demokratian tie on tietysti filosofille vähän turhan yksioikoinen ja ylimalkainen ollakseen hirmuisen kiinnostava saivartelun aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti