Käsitettävä pahuus ja sairaudeksi määritelty epämiellyttävyys.

Markku Myllykangas on esittänyt voimakkaita näkemyksiä medikalisoitumista vastaan, hän on muun muassa esittänyt että medikalisoimalla terveistä määritellään sairaita ja yhä pienempiä ongelmia aletaan hoitamaan ; "Valtaosassa sairauksista normaalin ja epänormaalin, terveen ja sairaan raja on täysin sopimuksenvarainen asia. Eikä minulle kyllä tule mieleen kovin montaa esimerkkiä siitä, että tätä rajaa pyrittäisiin nostamaan, vaan koko ajan terveemmistä ja terveemmistä ihmisistä ollaan tekemässä sairaita." Hän on samalla myös skeptikko, joka on muun muassa esittänyt että "Uskomuslääkinnän, ufojen, astrologian, selvänäkemisen ja tarot-korttien yleistymisen myötä olemme valaistuksen sijaan palaamassa takaisin keskiaikaiseen pimeyteen."

Moni vaihtoehtohoitaja yhdistää koululäketieteen niin vahvasti medikalisointiin, että ovat valmiita mainitsemaan esimerkiksi että medikalisaation vastustaja ei voisi olla "aito skeptikko". Näkemys on yliampuva. Sillä tosiasiassa medikalisoinnissa on mukana paljon ns. kyökkipsykologiaa jota taas voidaan käyttää lyömäaseena.

Ennen pahuutta ei "ymmärretty". Pahuus nähtiin eräänlaisena mysteerinä, jonka takana olivat joko pahuuden henkivoimat. Tai sitten sitä ei selitetty mitenkään. Nykykulttuurissa vallalla on selittää pahat teot viittaamalla joko traumoihin tai sairaustilaan ; Nykyään moraaliin yhdistävä kohtaa helposti vastarintaa ja kriittisyyttä, mutta medikalisoinnissa kielenkäytön termit muuttavat saman sisällön ikään kuin tieteelliseksi kannanotoksi, joka ei ole mielipiteenvarainen.

Esimerkiksi se, että parisuhteesta eronnut sanoo että toinen puoli on ilkeä, kohtaa kysymyksiä siitä mikä oli toisen oma osuus asiassa. Mutta jos sanoo että toisella oli narsistinen persoonallisuushäiriö, on sanoma paljon vahvemmassa roolissa.
1: Narsistinen persoonallisuushäiriö on siitä mielenkiintoinen diagnoosi, että sen nimissä ei kukaan astu esiin. Tätä kautta narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee mediassa heidän uhriensa sanomisten kautta. Pääsyy tähän on tietysti se, että henkilö ei tunnista itseään. Tila on jokin joka ilmenee muille. Mutta valitettavasti tämä joka tapauksessa muuttaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (muita) kärsiyttävät kasvottomiksi vihollisiksi. Tätä kautta he ovat ideaalisempi leimasana kuin vaikkapa psykopaatit, joiden haastatteluja sentään saadaan tehtyä.

Tosiasiassa ihminen voi kuitenkin aivan yhtä helposti "itsediagnosoida" tälläisen kuin väittää että toinen on paha. Diagnoosin sanominen muuttaa tosiasiatilan ikään kuin taianomaisesti. Eikä syytöstä vastaan oikein voi puolustautua. Tässä muodossa medikalisointi on vallankäyttöä toisen määrittelemisellä. Tämä on taatusti pseudotieteellinen lähestymistapa. Kysymys on jonkun mielipiteeseen/kokemukseen/väitteeseen perustuvasta diagnoosista, ei suoraan havaintoihin perustuvasta lääketieteestä.
1: Tämä ei suinkaan tarkoita että ei olisi ihan hyviä diagnooseja. Kysymys on metodologiaerosta. Siitä onko diagnoosi selvietty kunnolla, vai onko tila vain pelkän asian väittämisen varassa.

Samoin medikalisointi tarttuu tietysti pikkukremppoihin ja erikoiseen persoonallisuuteen. Ennen on haluttu eriyttää outoja, kuten vammaisia ja mielenterveydeltään poikkeavia. Nyttemmin näiden kohteluun halutaan suvaitsevaisuutta. Nyttemmin "vääränlaista käyttäytymistä" halutaan kuitenkin hallita. Siirtämällä rajaa "inhottavasta persoonallisuustyypistä" "sairaudeksi" antaa poliittisesti korrektin keinon tehdä tekoja jotka muuten olisivat poliittisesti epäkorrekteja.

Mukana on tietysti myös kaupallisuutta; Esimerkiksi Jeesus muistutti "Matt:9:12" siitä, miten "Terveet eivät tarvitse parantajaa, vaan sairaat". Tämä muuntuu tietysti helposti muotoon: Terveet eivät tarvitse lääketuotteita, vaan sairaat. Näin syntyy tietysti intoa tehdä lisää sairauksia. Niiden parannukset voivat itse asiassa toimia. Ero saadaan näkyviin vaikka kaksoissokkotutkimuksessa, jolloin sitä voidaan lääketieteellisesti katsoen kutsua parannukseksi, mikäli kyseessä on todella sairaus tai oire ; Ongelma on siinä, että kyseessä ei ole mitään mitä tarvitsisi hoitaa. Näin medikalisoitu maailma tavallaan ratkaisee ongelmia joita ei edes ole olemassa.

On miltei ilmiselvää, että skeptikko voi kannattaa lääketiedettä, vastustaa vaihtoehtohoitoja, ja vastustaa medikalisaatiota.