Kristillinen "Nuotta" teki "älä alistu!" kampanjan. Kun luin siitä Leinivaaran blogissa, ajattelin että se oli jotain varsin tavallista. Jotain jota fundamentalistit tekevät koko ajan. Se aikaansai uuden kirkosta eroamisryöpyn. Ehkä syynä oli kampanjan nimekkäät järjestäjät "Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Nuorisotyö, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen Nuorten maailma, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Suomen Luther-säätiö, Suomen Raamattuopiston Nuorisotyö ja Patmos Lähetyssäätiö."
Kampanjan perussävy oli hyvin erilainen kuin homoillasta seurannut homokeskustelu. Toki tässäkin kampanjassa oli monia vanhasta kampanjasta tuttuja piirteitä Ainakin "sairas tai rikollinen" -teema oli mukana molemmissa. Ainakin iltalehden mukaan lööppiotsikoihin laitettu provokaatio -osuus oli rinnastus murhaajiin. Kampanjan henkenä oli se, että kun murhaaja tekee parannuksen, miksi ei homoseksuaalikin. Tässä kohden on hyvä huomata, että kampanjan tekijöistä murhaaja kuten homokin ovat syntisiä, kuten kaikki ihmiset. Tätä kautta se ei sisällä yhtä vahvaa syyttävyyslatausta. Kuitenkin tässä tulee miettiä sitä, miksi homoseksuaalisuus rinnastetaan valtaviin rikoksiin ja isoihin synteihin. Eikä esimerkiksi kusipäisyyteen, joka on sekin syntistä touhua mutta ei laitonta. Esimerkiksi moraalisen närkästyksen innoittamana kiukustuja syyllistyy vihan syntiin, ja voitaisiin rinnastaa kristitty närkästyjä ja homoseksuaali parantumistarpeineen. Tämänlaista asettelua ei nähdä. Lisäksi murhaajarinnastuksessa korostuu se, että mukana on jo vahvaa slippery slopen henkeä. Murha ja homous rinnastetaan tai homoudelle pikkusormen antaminen (!) nähdään samana kuin murhille pikkusormen antaminen.
Jotain olennaisen uuttakin kampanjassa on. "Sairas tai rikollinen" -teema on itse asiassa vaihtunut sääliteemaan. Nuottalaiset esittävät että avoin homoseksuaalisuus onkin enemmänkin uhriutta. Avoimesti homoseksuaali ei enää olekaan sairas, vammautunut, mielenterveydeltään poikkeava, vaan enemmänkin tavallinen ihminen jolta puuttuu kyky päättää omista tekemisistään ja joka on ulkoistanut tämän muille.
Nuotassahan oli ytimessä seuraavanlainen argumentti : "On helppoa alistua määrittelemään oma identiteetti yleisen mielipiteen, omien elämänkokemusten ja sisäisten tuntemuksien mukaisesti. Kysy kuitenkin itseltäsi, onko se vapautta, että saat täysin vapaasti olla kaikkien ulkopuolisten vaikutteiden pommitettavana ja vapaasti tulla juuri sellaiseksi, kuin maailma sinut sattuu muokkaamaan? Onko se vapautta, että saat tehdä juuri niitä valintoja, joita ympäristösi haluaakin sinun tekevän? Onko se vapautta, että yleinen mielipide on yhtä kuin totuus?" Toki ensisilmäyksellä mieleen saattaa tulla ihmetys. Sillä "elämme kristillisessä maassa, jolla on kristilliset perinteet ja joissa enemmistö on kristillisiä ja maa on vielä demokraattinenkin" on ollut pitkään oikeutus, jolla uskonnollisuutta on tuputettu ihmisille. Ja joilla uskonnollisuuden hyvyyttä ja erinomaisuutta on korostettu.
Mutta asia ei suinkaan jää kaksinaamaisuuteen ; Tämä argumentaatiotapa nimittäin sisältää mielenkiintoisen ansan, jota moni kampanjaa kompannut fundamentalisti ei liene huomannut. Se rakentuu queer -feministisen sukupuolikäsityksen ympärille. Näkemmyksen ydin on, että sukupuolisuus on sosiaalinen konstruktio. Yleisesti ottaen juuri tätä näkemystä on vastustettu suuresti. Itse asiassa homoseksuaalisuuden oikeuttaminen on nähty tämänlaisen feministisen lähtökohdan seurauksena. Seksuaalisuuden luonteen eikulttuurillisuus on esitetty tärkeänä. Sukupuolet ja niiden suhde seksuaalisuuteen on määritelty järkähtämättömän luonnollisiksi. Tässä kampanjassa ei toki ole suoraa ristiriitaa ; Kenties heteroseksuaalisuus on luonnollista ja homoseksuaalisuus on yhteiskunnan rakentama vääristymä, perversio. Mutta lähestymistapa korostaa kuitenkin seksuaalisuuden yhteiskunnallista luonnetta ; Heteroksi voidaan ruveta yhteiskunnallisesti määräytyen kun otetaan Raamattu sydämeen. Vaikka olisi kuinka homoseksuaali.
Tätä kautta luonnollisuus katoaa, koska ratkaiseva elementti, ultimaattinen syy, on kuitenkin ihmisen valinta ; Ihminen voi valita vääristääkö hän itsensä yhteiskunnan valtapeliin alistuen homoksi vai valitseeko hän olevansa hetero (homoseksuaalisista perversioistaan huolimatta). Tämä korostaa valintaa ja Raamatullisen tai "nyky -yhteiskunnan" seuraamisen. Eli seksuaalisuus on pohjimmiltaan sosiaalinen konstruktio vaikka se olisi kuinka lajiin ohjelmoitu. (Jännite ei ole ristiriita, mutta se on kieltämättä varsin outo ; mutta sorry vaan, tämä ei ole minun kehittämäni kampanja, joten älkää minua syyttäkö.) Kammotulle queer -feminismille on selvästi annettu vähintään pikkusormi.
Toki itse valtapeli -argumentaatio romahtaa. Sillä siinä yritetään kannustaa siihen että vain heteroseksuaalinen identiteetti on sallittu. Tätä kautta on selvää että mukana on valtapeliä, jossa ihminen määritellään. Valtapeli oikeutetaan Jumalalla, mutta se ei selvästi anna mitään vapautta määritellä omaa identiteettiä. Päin vastoin, siinä vapaus määritellään sellaiseksi että valta otetaan itseltä pois. Omien elämänkokemusten ja tunteiden kahlitsevuuden lisäksi korostetaan " älä alistu ihmisten yrityksiin painostaa sinua elämään Raamatun vastaisesti." Vapaus on sitä että Jumala määrittelee ihmisen identiteetin.
Toinen mutka tulee siinä, että homoseksuaalisuuden välttelyyn kannustamisessa valinnanvapaus vähenee. Vastapuolella ei suinkaan ole mitään homomafiaa joka kieltäisi heteroseksuaalisuuden. Seksuaalisessa tasa -arvossa sen sijaan ajetaan sitä että saa olla hetero tai homoseksuaalinen. Tätä kautta on enemmän valinnanvaraa, eikä vaihtoehtojen lisääminen voi tarkoittaa sitä että painostetaan tiettyyn muottiin. Joka olisi sitä että joku painosteaan johonkin. Tätä kautta alistusdiskurssi ampuu itseään logiikan tasolla itseään jalkaan.
Vapaus on sitä että ihminen ei määrittele itseään vaan ulkoistaa valinnanvapautensa perinteille ja instituutioille joilla on arvodogmia ja jotka oikeutetaan auktoriteettisella hahmolla. Ja vapaus on sitä että saa tehdä vähemmän erilaisia asioita. Vapaus on sallittujen valintatapojen karsimista ja sitä että joku muu määrittelee identiteetin. Kristillistä suvaitsevaisuutta on jotenkin ihmeellisesti se, että oma äiti sanoo homopojalle että seksuaalisuus tuhoaa äidin elämän, ja vasta -argumentaatio on kärkkäyttä ja ilkeyttä.
Sitten nämä vouhottajat pitävät ihmeellisenä että heihin suhtaudutaan... no ... negatiivisesti. Syylliseksi negatiivisuuteen tarjotaan yhteiskuntaa, ilmeisesti jotta siihen orret silmässä paljastavaan peiliin ei tarvitsisi katsoa.
Kirjoittajan mielestä on OK että ihmiset eroavat kirkotsa koska kirkko ei taaskaan tee mitään asian eteen. Homoseksuaalejen avioliiton salliminen olisi selvä merkki, joka estäisi tämänlaiset massapaot ja antaisi kuvan siitä että pako olisi peräti naurettavaa. Kirkon passiivisuus siinä, että kristillisyyden nimissä tehdään aktiivisesti tämänlaisia asioita ei ehdottomasti saisi jäädä rankaisematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti