Usein skeptikot ovat erityisen valistushenkisiä. He ajattelevat, että kun asioista kerrotaan, ihmiset oppivat ja muuttavat mieltään. Tässä helposti sekoitetaan väärässäolo ja typeryys. On tärkeää huomata, onko joku väärässä vai onko joku vain tyhmä.
Naomi Oreskin kutsuu "tiedolla parantavaa" näkemystä puutemalliksi. Siinä kun ytimessä on, että pseudotieteitä kannatetaan siksi että ihmisellä ei ole tarpeeksi tietoa. Oreskin on kuitenkin enemmän sitä mieltä, että syy on muussa. Esimerkiksi Denialismin suosio johtuu siitä, että monet ovat tukeneet denialistisia intressejä rahalla. Taustalla on siis maailmankuvat ja poliittiset pyrinnöt. Kysymys on siis jostain muusta. Kysymys on manipulaatiosta sekä puoltenottamisesta.
Gordon Allportin "Nature of prejudice" esitti, että ihmiset jakavat ihmiset helposti "meihin" ja "muihin". Ja he luottavat helposti omiinsa. "Muiden" kohdalla tilanteet väritetään niin, että tekivätpä he niin tai näin, niin se on silti väärin päin. Tämä taipumus usein peräti vahvistuu iän mukana. Eikä siltä ole vapaa oikein kukaan.
Oreskinin ja Allportin huomiot ovat tärkeitä ; Dunlap on esittänyt että denialismin suuri suosio johtuu olennaisesti kilpailuasetelmasta, joiden lobbaamisessa Amerikkalaiset aivoriihet, think tankit, ovat olennaisessa osassa. Ilman näiden tekemää julkisuustyötä asiat eivät olisi saaneet läheskään yhtä hyvin suosiota.
Denialismin synnyssä on takana hyvin vanha konservatiivien harjoittama vastakkainasettelu ; Reaganin aikaan muuttamaan strategiaansa. Aikaisemmin kommunisteilla oltiin peloteltu suoraan, mutta tässä vaiheessa suora aggressio nosti vastareaktioita. Jos ideana on saada omat intressit läpi politiikassa ja yhteiskunnassa, tämä ei ole järkevää. Denialistit panostivat viestinnän kehittämiseen, ja huomasivat että tehokkainta on kylvää epäilystä.
Tässä olennaisessa roolissa oli menestys tupakoinnin vaarallisuusaiheessa. Tupakkatehtaiden harjoittama strategia - jossa ei suoraan yritetty osoittaa tupakkaa vaarattomaksi, vaan yrittiin sen sijaan kylvää epäilyä tupakan vaarallisuutta puoltavaan evidenssiin - havaittiin tehokkaaksi. Ei tarvittu todisteita tupakoinnin vaarallisuudesta, eikä puheen koskaan tarvinnut edes siirtyä tähän, koska keskustelussa oli kysymys vain tupakoinnin vaarallisuutta esittävien kritisoimisesta, jossa virhe ei johda puheeseen tupakoinnin vaarallisuudesta, vaan tilalle voitiin antaa toinen tupakan vaarallisuutta puoltavan evidenssin kritisoiminen. Näin kunnollista vastaankirjoittamista ei syntynyt. Aiheena ei ollut tupakan hyödyt ja haitat, vaan tupakanvaarallisuuskriittisyys. Näin keskustelu ei koskaan siirtynyt tupakoinnin vaarattomuuden todistamiseen ja sen heikkouksiin. ; Tupakan vaarallisuutta kiistävien strategiassa ollaan tiedevastaisia mutta vaikutetaan itse tieteellisiltä. Tiedemaailman konsensus alkoikin näyttäytymään tiedon sijasta status quona, ja denialistejen vastakritisoiminen saatiin näyttämään oikeuksien rajoittamiselta. Näin vastareagointien sijasta saadaan helpommin myötätuntoa. Koska denialisti ei edusta enemmistöä, hän voi helposti vedota vainokorttiin, enemmistön vainoaminen tuntuu arkijärjellä epäuskottavammalta.
Tämä strategia sitten vain kopioitiin. Kun vihollisuuskuvakin oli kansan parissa selvä, siinä olevien vastemielisyyden tunteiden lietsomista käytettiin hyväksi. Esimerkiksi ilmastonmuutosdenialismi on vahvasti konservatiivien kannattama näkemys ; "punaisten" pelkäämisen sijasta voitiin alkaa vastustamaan esimerkiksi "vihreitä". Ilmastodenialismi iskee tähän valmiiksi opittuun epäluuloon ja sen esittämä epäily tuntuu oikeuttavan tämän epäilyn. Tätä kauttaa ilmastodenialismi saa suosiota. Se ikään kuin vetoaa ennakkoluuloihin ja kertoo että se, mitä on jossain muodossa pelännyt ja epäillyt jo valmiiksi, onkin totta.
Tätä kautta on selvää että valistus itsessään ei riitä. Tiedemiesten tekemä tiedotus koetaan vain "vastustajien" esitämänä propagandana ja valehteluna. Joka tietysti tapahduttuaan voi jopa vahvistaa epäluuloa. Syynä ei ole tiedon puute. Vaan se, että valitaan puolet, ja eri puolille annetaan eräänlaiset "luotettavuuskertoimet", jotka vastustajille laitetaan lähes nollaan ja oman puolen edustajille tosi isoksi. Näin määritellään luotettavat tahot, ja saatu tiedotus tulkitaan tässä valossa. Näin ollen onkin ymmärrettävää, että pseudotieteilijöitä ei käännytetä debatoimalla oikein ikinä. Denialismin heittojen kritisoinnilla ei ole mitään vaikutusta, koska denialisti vaatii "vastustajaltaan" mahdottomia. Epäilystä voidaan tietysti kylvää aina. Tässä auttaa se, että verifiointi ei ole mahdollista. Näin tieteenfilosofian tuttuihin ongelmiin -kuten vaikkapa induktion ongelmaan tai siihen että jokaisessa teoriassa on pakosti joitain oletuksia- viitaten saadaan kylvettyä epävarmuutta. Postmoderni argumentaatio tarjoaa välineitä, mutta asenne joilla niitä käytetään ei itse asiassa ole postmoderni. Think Thankit ajavat yhtä intressiä, saavat tähän paljon rajoitusta, eivätkä kyseenalaista omaa näkemystään. Denialismissa tyypillinen on ambivalentti pelikenttä, jossa ei pelata samoilla säännöillä, vaan "omiin" kohdistetaan eri perustelukenttä kuin "vastustajiin". Vastustajaa kohden ollaan tietorelativisteja tai käytetään siihen viittaavaa argumentaatiota. Mutta samalla oma taustanäkemys tiedetään todeksi, ja tätä pidetään tieteellisenä ja varmana tietona. ; Tieto ja epistemologia kielletään ja toisaalla sellainen uskotaan kuitenkin olemassaolevaksi. Vastustajat eivät voi tietää koska epistemologia esitetään "rajoittavana" ja epätäydellisenä ja puutteellisena. Mutta omalla kohdalla asiat voidaan kuitenkin jotenkin erikoisesti tietää.
Kappale on "Within temptations"in "Angels"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti