Kun aiheena on "evoluutio" tulee monille ensimmäisenä mieleen Charles Darwin. Jokainen osaa "Lajien synnyn". Tämä kulminoituu tarinaan, jossa Darwin matkustaa laivalla Galapagossaarille ja keräilee peippoja. On tarjolla jopa erityinen "Darwin Day". Evoluutioteorian keksimisestä kerrotaan tarinoita, joissa on draaman kaari. Darwin seikkailee ja oivaltaa. Darwin taistelee taikauskoa vastaan ja Darwin lopulta voittaa taikauskon koska on nero.
Tämänlainen provenienssin ympärille kietoutuva lähestymistapa tuntuu olevan ihmisille kovin tyypillinen. Newtonin fysiikan teorioiden omenanputoaminen tuntuu monista keskeiseltä. Tai ainakin kaikkien tulee osata tämä tarina päähän putoavasta hedelmästä. Toki monista muistakin tiedemiehistä tehdään superihmisiä. Darwinin lisäksi henkilönpalvontaa näkyy Newtonissa joka on Jumalallisen viisauden tietäjä ja joskus jopa alkemisti. Puhumattakaan Einsteinista, joka jostain syystä kuvataan myös Jumalauskoisena - ja hieman profeettana itsekin. Heidän ympärillään on selvää henkilönihailua. Erikoista on, että heidän teorioitaan ymmärretään vähemmän kuin näitä miehiä arvostetaan. Se kertoo siitä että ihailu ei ole tietopohjaista, vaan jotain muuta.
Darwinista, kuten Newtonin omenastakin, on tullut eräänlainen ikoni. Tätä kautta Darwinia jopa lähestytään ikään kuin sankarihahmona. Asiassa näyttäytyy vahvasti maailmankuvien taistelun teema. Tätä ikonista kuvastoa esittää esimerkiksi "Tieteen Kuvalehti, historia 1/2009". Kyseisessä lehdessä on ihan kannessa asti otsikkoteksti "Darwin ravisteli kristittyä maailmankuvaa". Yllä on kuvasarja jossa on vähittäin kuvia apinasta ihmiseen. Juuri se sama ikoninen kuvasarja, jota Gould moitti epäevoluutioteorian mukaiseksi kirjasssaan "Ihmeellinen elämä".
On toki totta, että evoluutioteorian hyväksyminen on johtanut suuriin muutoksiin maailmankuvissa. Tai ainakin se on heijastanut keksimisaikanaan ympäröivän maailman muutoksia. Kuitenkaan evoluutioteoriaa ei välttämättä kannattaisi lähestyä "modernin maailmankuvan testinä", eli jonain jonka kannattaminen on modernin älyllisen ihmisen testi. Sen sijaan sitä kannattaisi lähestyä elävänä tutkimusohjelmana, joka on muuttunut radikaalisti Darwinin ajoista. Tämän näkemyksen John Wilkins ilmaisi seuraavalla lainauksella "Why Darwin is important is precisely not because he is a litmus test of rationality or modernity. It is because of the research program that he began. Note: not that he finished, but began."
Darwinia kohdellaan ikonina. Tämä ei tarkoita sitä, että evoluutioteorian kannattaminen olisi jotain uskonkappaleista näkemystä. Tänä ei ole ongelma tieteelle, vaan tieteen popularisoinnille. Esimerkiksi Wells on kirjoittanut kirjan "Icons of Evolution", jossa hän yrittää lähestyä asiaa kuin evoluutioteoria olisi vain Darwinin ympärille rakentunut henkilökultti, jota tuetaan tietyllä kuvastolla, jota vastaan hän hyökkäsi. Hänen ongelmansa oli se, että hän hyökkäsi sosiaalista konseptia vastaan kokien että se on evoluutioteoria itsessään. Toki hän epäonnistuu surkeasti kritiikissään kautta linjan - esimerkiksi teollisuusmelanismissa hän hyökkää ikonin kimppuun selvästi vain koska se on suosittu, ja luulee että tämä olisi samaa kuin huonous. Innosta seuraa huolimattomuutta ja perustelut sukkaavat.
Lisäksi kreationistit ovat ajaneet persoonakulttinäkemystä niin. Termi darwinismi on heidän paljon käyttämänsä. Se on jotain, jonka kimppuun he käyvät, jolloin he voivat tehdä uskonnollista kritiikkiä ilman että evoluutioteoriaa jouduttaisiin käsittelemään faktojen kautta. He vain rinnastavat kritisoimansa - ja isolta osalta rakentamansakin - näkemyksen niin että evoluutioteorian kannattaminen on yhtä kuin tämä evolutionismi. Tämä ihmetyttää, koska esimerkiksi jo ennen mainittu Gould on kritisoinut evoluutioteorian popularisoinnissa olevia yleisiä ilmiöitä, jotka ovat evoluutioteorian vastaisia. Gould siis huomauttaa että nämä ikonit ovat evoluutioteorian olkiukkoja. Tämä tarkoittaa sitä että näitä vastaan hyökkääminen ja sen evoluutioteorian koko sisällöksi väittäminen on sekin olkiukottamista. Tästä kulmasta ikoneihin keskittyvä evoluutiokritiikki ei sitten voikaan edetä kovinkaan laadukkaaksi. Se on juuri niin huonoa kuin se evoluutioteoriaa kunnolla osaamaton populaariyleisö, joka näitä ikoneita levittelee.
Olisi kuitenkin kenties hyvä keskittyä siihen, että evoluutio ei ole sama kuin "Lajien Synty". Darwin aloitti teorian, joka on itse asiassa kehittynyt hänen kuolemansa jälkeen. Valtaosa sen voimasta tuleekin tätä kautta. Teoria on synnyttänyt valtavan tutkimusohjelmavyöryn. On esimerkiksi populaatiogenetiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti