Tieteessä tämänlainen syllogistinen logiikka ei ole kovin keskeisessä roolissa ; Sen sijaan sovelletaan enemmän induktiivista ajattelua, jossa ei ole vastaavaa erehtymättömyyttä. Tosin induktio sallii itseäänkorjaavan, eikä pelkästään tuhoavan toiminnan ; Premissejä voidaan muokata ; Jos havainnot ovat ristiriidassa, on taustaoletuksia korjattava tai peräti vaihdettava. Tieteessä käytetään siis hieman erilaista järkeilyä, informaalia logiikkaa.
Itse asiassa tiedemiesten ja teorioiden kokeilijoiden ajatteluissa on tietysti molemmanlaatuista logiikkaa ; Ilman tätä ei saada epäsuoraa vahvistusta tai heikennystä näkemyksiin. Esimerkiksi neutriino keksittiin, ei suinkaan havainnoin, vaan siten että taustalla oli teoria energian säilymislaista ja energiaa vapautuu radiumin hajoamisesta eri määrä. Tätä kautta oletettiin teoreettinen termi heikosta interaktiivisesta kappaleesta jota ei vielä oltu havaittu. Tämä taatusti on logiikkaa. Mutta tätä voidaan pitää hypoteesinmuodostuksena ; Neutriino muuttui "kunnolla tieteelliseksi" vasta myöhemmin. Näin ollen voidaan sanoa että logiikan käyttö on tärkeää.
Voidaan siis esittää että vaikka logiikka on hyvää, on kokeiluja silti vaadittava. Mutta olisi kummallista kieltää logiikankäyttö hypoteesienmuodostamisessa ; Ilman sitä kovin paljoa tiedettä ei voitaisi tehdä. Tätä kautta voidaan jopa esittää että tieteentekijäyksilö voi selvitä koko urastaan käyttämättä formaalia logiikkaa - käyttämällä informaalia logiikkaa sen sijaan. Mutta formaalia logiikkaa käytetään uusien näkemysten rakentamisessa, oivallusten muuttamisessa pelkistä ympäripyöreistä ideoista johonkin jossa on jotain materiaalia jonka kanssa voidaan lähteä työskentelemään.
Myers nosti esiin McGrathin näkemyksen, jonka kanssa on vaikeaa olla erimielinen. McGrath korostaa sitä, että todellisuutta tarvitaan rationaalisten ajatusten kalibroimiseen. Muuten ne ovat vain muotoiltuja rakennelmia. Pilvilinnoja jotka on kenties rakennettu ilmaan.
Myers ei näyt huomaavan, että McGratin näkemys ei ole ajatus siitä että maailma olisi tieteellisesti arvioitavissa, vaan siinä korostetaan tulkintakenttiä, jossa perusajatusta ei itse asiassa kalibroida, vaan todellisuudessa eletään tulkintojen kautta. - Joka näyttää pahasti siltä että tie aloitetaan ja jätetään kesken. Rationaalisuuden abstraktius myönnetään - ja myönnetään että tämä voi tarkoittaa näkemyksien totaalista kuvitteellisuutta, ne ovat vain mielen konstruktioita ei todellisuudessa esiintyviä asioita. Ja esitetään että niihin saadaan painoarvo kalibroimalla testaamalla niitö havainnoilla -jotka voivat aina yllättää meidät. Mutta sitten jotkut asiat silti jätetään totaalisen abstrakteiksi, että ne ovat totaalisesti tieteen ulkopuolella. - Koska Myers ei huomaa tätä, hän ihmettelee sitä miten McGrath yrittää kääntää prosessin väärinpäin. Myers kun vuodattaa seuraavaa : "McGrath reverses everything, though, and tries to argue that the scientists who constantly question their hypotheses and measure them against empirical reality are the prisoners of mere rationality, while the dogmatists who build a cage of improbable extrapolations from flawed and limited ancient texts are wandering about free."
1: Toki tämä McGrathin näkemys laittaa erikoiseen sävyyn ne ihmiset, joiden mielestä kristillisyys pitää sisällään tieteellisen ajattelun niin vahvasti että tieteellinen ajattelu olisi pelkän kristinuskon seuraus, ja että kristillisyydestä luopuminen johtaa pois tieteellisyydestä, kuten esimerkiksi Puolimatka esittää kun selittää tieteenhistoriaa ja muistuttaa väliin siitä miten ateisteilla ei ole taetta. Tämä tarkoittaa vähintään sitä että moniarvoista ja pluralistista tulkintakenttäajattelua ei voi yhdistää ajatukseen jossa maailmankuvien paremmuusjärjestys voidaan arvioida jotenkin...
Tässä on takana selvä ymmärryskuilu ; Myers näkee McGrathin sanat ja yhdistää ne siihen miten hän niitä itse käyttää. McGrath käyttää hieman toisenlaista lähestymistapaa. Tämä ongelma värittää aika vahvasti keskustelukenttää.
Esimerkiksi McGrath korostaa tekstissä sitä miten uskonnon rationaalisuus kielletään. Kuitenkin uusateistit huomauttavat nimen omaan siitä, että uskonnossa ei ole tieteellistä järkeä. (Eli jotain, jonka McGrath itsekin myöntää.) Myers, jota pidetään näkemyksiltään melkoisen tiukkana ateistina mainitsee tästä : "I've mentioned this a few times: I'm very impressed with the logical abilities of theologians, who construct the most intricate, elaborate, methodical apologetics imaginable" ... "The gripe isn't that they're stupid or incapable of rationality, it's that they build fantastical castles in the clouds and expect you to ignore the absence of testable, observable support." Luultavasti McGrathin näkemys tulee asian sijasta sanoista. Uusateistit kutsuvat uskovaisuutta suoraan "irrationaaliseksi". Ja vertaavat sitä usein satuihin ja joulupukkiin uskomiseen. McGrath vain ohittaa tässä sanan "rationaalinen" rakenteen yleissanana ja termin "oikean käytön" filosofian ja teologian maailmassa. Kun tämän muuttaa, suurin osa uusateisteihin kohdistetusta kritiikistä alkaa näyttämään melko kummaisalta.
Tämä ei tietenkään kerro mistään ateistien/uskovaisten tyhmyyskuilusta vaan ihan normaalista kommunikaatiokuilusta. Siitä jossa minä elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti