"Almost dying changes nothing. Dying changes everything."
(House MD, "Dying Changes Everything")
Eksistentialistit näkevät usein kuoleman merkityksellisenä. Sen mahdollisuus ikään kuin kontekstoi elämisen. Heideggerin mukaan kuoleman tiedostaminen muuttaa tekemisen ikään kuin autenttisemmaksi.
Huomasin tähänliittyviä asioita hieman itsekin ; Kun viisaudenhampaan leikkaushaava aukesi ja herättelin puolisoni 3 aikaan yöllä jotta minulla olisi joku joka puhuisi asiani terveyskeskuksessa, hän hoiti asioita. Olin hämmentynyt tilanteesta, sillä tilanne muutti normaaliroolimme ylösalaisin. (a) Tavallisesti olen hyvin epäkäytännöllinen, mutta tuossa tilanteessa ns. "tein oikeat asiat" ja osasin miettiä oleelliset ratkaisut pulmiin joita oli tiellä. (b) Tavallisesti perheessämme tervettä järkeä edustava puolisoni toki hoiti asiat, mutta osaan hän tarvitsi jopa ohjeita, näin hänet selkeästi irrationaalisimmillaan. ; Tilanteen jälkeen hän oli minulle epätavallisen ystävällinen, vaikka minusta oli paljon pulmaa ja yöherätys 3 kun seuraavana päivänä pitäisi mennä töihin (jonne ei kuitenkaan sitten mennyt kun piti vahtia minua) ei ole miellyttävä asia, etenkin kun tilanne oli ympäriinsä hölskyilevän veren ja muun vastaavan vuoksi varsin sotkuinen. Ei siis sillä, että hän kohtelisi minua tavallisesti jotenkin huonosti, päin vastoin. Olin hieman ihmeissäni. Mutta onneksi (ja tarkoitan että se oli hyvä asia) tämä erikoistilanne loppui muutamassa päivässä ja kykenimme palaamaan normaaliin. Ihmiset toimivat tällä tavalla. Kuoleman tiedostaminen antaa perspektiiviä (joka katoaa nopeasti kun ihminen jättää sen kuolemakokemuksen vähemmälle vatvomiselle ja siirtyy tekemään asioita.)
Evoluutioteoria on usein nähty jollakin tavalla kuoleman hyväksymisen vastakohtana. Sitä kuvataan kovana ja eloonjäämiskeskeisenä, jonain joka on suorastaan antieksistentialistinen. Tästä löytyy kulmaa "Unkurista". Hän kaipaa selvästi eksistentialistisempaa kulmaa "olisi yhtä tärkeää tutkia elämän päättymistä kuin lajien syntyä. mistä löytyisi kuoleman teoria, kuoleman kysymyksiin vastaava darwin?"
Tätä kuvannee hyvin jo paljon evoluutioteorian kohdalla lainattu runo "Nature, Red in Tooth and Claw" Se kuvaa miten luonto nähdään väkivallan lähteenä. Tässä mielessä luonnonvalinta nähdään jonain joka värittäisi evoluutioteoriaan uskovan maailmankuvan, evolutionismin, väkivaltaiseksi. Ajatus tästä ei toki ole aivan mahdoton, sillä ihmiset tekevät usein is-ought -päätelmävirheitä ja väittävät esimerkiksi että "Jos Jumala on olemassa niin eettinen implikaatio". Jos tämä on luontevaa, on luontevaa tehdä päätelmiä "jos gravitaatio on olemassa niin eettinen implikaatio" tai "jos evoluutio on totta, niin eettinen implikaatio".
Ongelmana onkin oikeastaan vain se, että evolutionistit itse eivät näe asiaa näin. Esimerkiksi eräänlaisena "evolutionistien päämajana" pidettävä "talk.originsin" sivusto ei puolusta tai hae tekosyylupia tälle "taistele ja eloonjää" -opille jossa "Might make it right" vaan selittää miksi evoluutioteoriaan uskominen ei tarkoita tätä. "This claim exemplifies the naturalistic fallacy by arguing that the way things are implies how they ought to be. It is like saying that if someone's arm is broken, it should stay broken. But "is" does not imply "ought." Evolution is descriptive. It tells how things are, not how they should be." Samalla asialla on myös Wilkins, joka kiistää tulkinnan. Toisin sanoen on selvää että evolutionistit eivät tämänlaista tulkintaa tee, vaikka tämä liitetään hyvin usein evoluutiomielikuviin. Näkemys on siis hieman sama kuin se, miten ehtoollinen nähtiin eikristillisissä piireissä muinoin kannibalismina. - Se on toki luontevaa, jos uskoo ehtoollisen todella tarkoittavan katoliseen tapaan sitä että leipä jotenkin muuttuu Jeesuksen lihaksi ja viini vereksi, mutta katoliset itse eivät tee tätä kannibalismitulkintaa joten kannibalismin kannattaminen ei itse asiassa ole osa katolista maailmankuvaa.
Tämänlainen voimakas ja tunteenomainenkin irtiotto tästä julmuusimplikaatiosta kertoo että evolutionismi ei ole sitä mitä siitä syytetään. Jotta voidaan syyttää maailmankuvaa ja väittää sen "esittävän jotain yleisiä moraalisia implikatioita" vaatii asioita. Jotta olisi järkevää ja mahdollista kutsua evolutionismia julmaksi, olisi syytä katsoa maailmankuvaa ja sen toimijoiden mielipiteitä ja niiden keskiarvoja. Ilman tätä tasoa on syytöksen alla korkeintaan "muutamia hulluja yksilöitä", ja tämä taas on kammottava rikos. (Tämän tietää kreationisti uskovainenkin aina silloin kun mielipuolisia uskovaisia yksilöitä nostetaan esille heidän väkivalta -aktioidensa kautta.) Massan katsominen näyttää esimerkiksi Ku-Klux Klanin sivuilla että he yrittävät oikeuttaa rotujen erillisyyttä. Tämä on nykyään monien mielestä kammottavaa, mutta kun se on osa maailmankuvaa, sitä puolustetaan. Samasta syystä abortin kannattajat puolustavat abortintekoa ja ympärileikkauksia kannattavat antavat puolustuspuheita ympärileikkaukselle.
Massan katsominen evolutionismin kohdalla näyttää että väkivaltaisuuden puolustuksen sijasta löytyy selityksiä sille, miksi implikaatio ei päde. Tämä tarkoittaa sitä että evolutionistit eivät kannata tätä asiaa. (Päivi Räsänen joka selitti ymmärtävänsä pride -kulkueeseen tehtyjä kaasuiskun tekijöitä kannattaa kaasuiskua eettisenä tekona voimakkaammin kuin evolutionistit kannattavat tätä kreationistien esittämää väkivaltakuvaa.) Voidaankin päätellä että kreationistit kannattavat tätä implikaatiota luonnonvalinnasta, eivät evolutionistit. Aiheen parissa harjoitettu räyhäys kertoo siksi enemmänkin niistä syistä miksi kreationistit kokevat evoluution vastemielisenä ja kertoo miksi he vastustavat tätä teoriaa niin naurettavin "argumentein" kuin mitä he tekevät. Tämä on oleellinen huomio koska maailmankuvien tutkimisessa osa esitetyistä implikaatioista kuvaavat maailmankuvaa ja toiset taas ovat liemaavia mustamaalauksia joissa on rationalisoitu värittäminen.
Ei toki ole tavatonta, että evolutionisteja syytetään ulkopuolelta tämänlaisella ulkopuolelta tulevilla implikaatioilla joissa maailmankuvan ulkopuolinen astuu esiin ja väittää tietävänsä mitä maailmankuvassa tulee kannattaa ja mikä on oikeaoppista ja mikä kerettiläistä tässä maailmankuvassa. Mutta tämän kumoamisen jälkeen voimmekin huomata, että evoluutioteorian kannattajien maailmankuvassa "unkurin" pyyntö ja toive on itse asiassa jo toteutunut ja toteutettu ennen kuin pyyntöä on osattu edes ääneen esittää.
Evoluutiossa luonnon väkivaltaisuus ja kuolema on toki tosiasia. Ongelmana tässä on se, että ihmiset usein ajattelevat evoluutiota yksilötasolla, eivät populaatiotasolla. Evoluutio on aina populaatioajattelua. Esimerkiksi akvaariota tarkastellessa kalayksilöt kuolevat, populaation geenifrekvenssit muuttuvat ; Kalayksilö kasvaa ja muuttuu elämänsä varrella, mutta tämä ei ole evoluutiota. Yksilöt eivät kehity evolutiivisesti, populaatiot kehittyvät. Korkea kelpoisuus ei takaa yksilön hengissäselviämistä, joten itse asiassa yksilöt kuolevat ja luonnonvalinnan vaikutus näkyy vasta koko populaatiotason keskiarvoja katsoessa. ~ Yksilötasoon keskittyessä syntyy helposti tarina erinomaisuudesta, jonkinlaisesta arroganssista taistelusta jossa valta ja mahti tekevät oikeutuksen.
1: Toki taisteluajatuksessa on toinenkin virhe; Kelpoisuus nähdään aggressiivisena, egoistinsena, itsekeskeisenä, taistelukykynä. Vaikka luonnonvalinnan kannalta esimerkiksi yhteistyökin on usein nimenomaan sopeuma. Mutta tämä ei ole nyt tämän blogauksen kannalta yhtä kiinnostava virhe.
Yksilötasolla evoluutio ja luonnon väkivaltaisuus tarjoaa kuoleman kontekstin. Populaatiotasolla kuolemat jopa auttavat. Jos yksilötasolla ei vielä voida sanoa että kuolema oli populaation parhaaksi (koska kepoisuus ei takaa kuolemattomuutta) korkeammassa mielessä kuolema palvelee ihmiskunnan parhaaksi. (Ette siis voi kenties sanoa että jos minä huomenna jään auton alle, että hyväksi on tämä ihmiskunnalle, kun tulevat sukupolvet kenties näkevät paremmin ja ovat keskittymiskykyisempiä ja varovaisempia. Mutta tilastollisesti tässä näkökyvyssä ja varovaisuudessa ja auto-onnettomuuksissa lienee jonkinlainen korrelaatio.)
On itse asiassa vaikeampaa keksiä toista maaimankuvaa joka antaisi yhtä Heideggeriläisen perspektiivin elämään, kuin mitä tarjoaisi totaalisen ateistin evoluutio. (Mikä ei, kenties valitettavasti, tarkoita sitä että minä alkaisin elämään tämän maailmankuvan mukaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti