Kouluelämässä plagioinnin lisäksi toinen ongelma on jotain jota voisi sanoa "oman luovan panoksen minimoimiseksi". Tästä hyvänä esimerkkinä voisi olla se, kun puolisoni opetustehtävissään antoi tehtäväksi määritellä (kuvitteellisen) tietotekniikka -alan ohjelman suunnitelma. Hän antoi tästä esimerkin jossa oli koulutukseen liittyvä tietokoneohjelmasovellus. Malli oli turhankin kiinnostava, koska eräässä vastauksessa putkistoon liittyvä ohjelmistossa oli mainittu "vahva kasvatuksellinen näkökulma" ja "yhteistyö opetusministeriön kanssa" joka kertoi että esimerkkiyritys oli luettu hyvinkin tarkasti ja otettu sieltä ideoita ihan loppuun asti miettimättä.
1: Astetta vakavampi, suoremmin plagiointia oli samassa tehtävässä kysymys yrityksestä jonka määrittely oli oikein kaunis, mutta yhdessä kohdassa firman nimi oli unohtunut muuttaa niin että yrityksen nimi oli puoliksi jäljellä ja puoliksi siinä oli oppilaan antama määritelmä. Tätä kautta yrityksen ohjelmasuunnitelma löytyi netistä asti, ja teos oli plagioitu. Tämä virhe oli klassinen "cdesign proponentists" -mallinen lipsahdus joka kertoo yllättävän paljon ja niistä seuraava kiemurtelu ja kiistäminen on aina naurettavuutensa vuoksi yhtä huvittavaa.
Tästä päästään siihen miten kirjoitusvirheet ja huolimattomuusvirheet ovat joskus vain virheitä. Mutta jos niitä kasautuu useita, on selvä että ne ovat enemmän kuin virheitä. Tämän vuoksi minulla on esimerkiksi vähemmän mairitteleva kuva Tapio Puolimatkan kirjantuotantoprosessin metodiikan laadusta. Hän soveltaa vähintäänkin toistuvasti sitä että (esimerkiksi) evoluutioon tutustumisen ja sieltä löytämiensä aitojen virheiden sijasta hän tutustuu evoluutiokritiikkiin miettimättä ja välittämättä siitä onko kritiikki osuvaa vai hapuileeko se kohti jotain olkiukkonäkemystä evoluutiosta. ~ Siksi hän kopsailee ID -liikkeen pää-äänenkannattajablogi "Uncommon Descent"in asioita. Ja tässä kulmassa esimerkiksi hänen Pianka -virheensä on ymmärrettävissä. Hän on osunut harvinaiselle internetsivulle mutta ohittanut Uncommon Descentin. Ja tehnyt aivan sattumalta tästä vähänkatsotusta sivusta täsmälleen saman lukuvirheen kuin "Uncommon Descent" teki, ja metelöi tästä ison hypetyksen kanssa. On selvää että tämä ei ole kovin uskottavaa.
Hän ei siis keksi itse, vaan ottaa UD:ssa esitetyt asiat totena ja sen mainitsema lähde on sama kuin olisi tutustunut lähteeseen itse. Ja tästä seuraa se, että jos "Uncommon Descentin" kirjoittaja on lähteistänyt lausuntonsa jotenkin, Puolimatka vain ottaa sieltä lähteen ja liittää kirjansa lähdeluetteloonsa. Tämä on tietysti kätevää koska ei tarvitse lukea koko lähdettä ja saa kuitenkin vakuuttavan rivin lisää kirjaan. Koko asia näyttää vähemmän väitteenvaraiselta. Ongelmana on tietysti se, että tässä implisiittisesti oletetaan UD -blogia kauttaaltaan tieteellisen julkaisun laatuiseksi. Sen lähteet siirtyvät siksi ikään kuin umpiluotettavaksi. (Se olisi suunnilleen sama kuin tekisi tohtorinväitöskirjansa copy-pasteamalla tätä blogia jota juuri nyt tässä luet. En suosittele!)
Asian syvyyttä kuvannee varsin hyvin Leinivaaran huomaama yksityiskohta algoritmeista joita Puolimatka väittää evoluutiota kritisoiviksi ja sen naurettavuuden paljastaviksi. Puolimatka käyttää kirjassa vääriä nimikirjaimia matemaatikolle jota pitää lähteenä. Valitettavasti matemaatikon nimikirjaimet ovat toiset. Virhe voisi olla sinänsä pelkkä lapsus, mutta asia muuttuu kun muistetaan että ID -kirjoittaja Johnson käytti jo vuonna 1991 täsmälleen samoja vääriä nimikirjaimia kuin Puolimatka. Ja myös Uncommon Descent on käyttänyt vääriä nimikirjaimia aiemmin. Lisäksi itse tutkimus onkin sisällöllisesti jotain muuta kuin esitetty. Algoritmit oli karkea alkumallinnus jonka perusideana oli tarkentua matkan varrella. Matemaatikko itse ei tehnyt mitään päätelmiä evoluution mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta. Toisin sanoen hänen suuhunsa pistetään sanoja, algoritmin väitetään tekevän jotain jota se ei tee. Ja nimikin on kirjoitettu "omituisesti juuri samalla tavalla väärin" kuin Uncommon Descentistä. Tästä on helpohkoa päätellä että Puolimatka ei ole ollenkaan tutustunut aineistoon, vaan hänen kirjansa ovat suurelta osin suomennettua ja uudelleenkirjoitettua "Uncommon Descentiä".
Lyhyesti ; Puolimatka ei siis tutki, hän referoi - ellei peräti uskonnollisessa hekumassaan resitoi - ideologis-poliittis-uskonnollisesti värittyneen blogin sisältöä kuin se olisi tieteellinen julkaisu ja viimeinen auktoriteetti tässä kysymyksessä. Välittämättä ovatko sen käyttämät lähteistykset ja argumentit osuvia vai eivät. (Välittämättä korjata edes niitä virheitä joihin UD on soveltanut "memory holea" ja pyyhkinyt virhesivut niin että niihin menijää kohtaa pelkkä "Error 404 : Page not found". UD nimittäin tekee todella niin että jos joku sivu kohtaa kritiikkiä, se yksinkertaisesti deletoidaan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Siihen liittyneitä virheitä ei kuitenkaan tietysti korjata. Epämiellyttävästä menneisyydestä vain hankkiudutaan eroon. Tämä on kuitenkin UD:n ongelma, ei Puolimatkan. Tai olisi, jos Puolimatkan kirjat eivät olisi "kokoelma UD:stä napattuja ideoita")
Tässä olennaisinta on tietysti myös virheiden kasautuvuus. Kun Puolimatka tekee klassisia virheitä toistuvasti, sattuman osuus minimoituu. Ei ole uskottavaa että Puolimatka tekee sattumalta juuri tietynlaisia virheitä pitkässä sarjassa. Takana on siis kaiken järjen mukaan Älykäs Suunnittelija, (jonka intentioista ja työtavoista voimme sanoa paljonkin koska meillä on tietoa ihmisistä). Kun olennaisesti juuri tiettyyn suuntaan osoittavia virheitä vain kasautuu ja kasautuu, on selvää että virheet eivät ole virheitä, vaan ne viittaavat asioihin. Tässä vaiheessa ne kertovat vahvasti kirjankirjoittamismetodista. ~ Ja se osaltaan selittääkin miten ihmeessä niitä tuhansia sivuja tekstiä, tiiliskivikirjoja, Puolimatkalta voikin syntyä. Luovuuden puute kertoo että idearikkaus ja lahjakkuus eivät ole se elementti, vaan kysymys on puhtaasti "perslihaksista", eli työtunneista joita Puolimatka käyttää UD:n ja muun tietynkulmaisen aineiston referoimisen parissa.
Olenkin ihmetellyt Puolimatkan kirjojen luovan panoksen vähyyttä. Tuntuu että kaikki minkä hän sanoo on aina jo jostain kuultua. Syy voi olla se, että hän minimoi luovaa panosta. Hän on kasvatustieteilijä, joten hän puolisoni tapaan voi tietää yhtä ja toista erilaisista laistamis- ja plagioimiskikoista. Tämä tekee tilanteesta hieman ikävän. Kun minä olin vartija, olin toki ylpeä siitä että osasin yhtä ja toista kaupasta varastamisen nikseistä. Mutta en kuitenkaan käyttänyt näitä taitoja - kuten en nykyäänkään käytä - siihen että kaupasta lähtisi tavaraa mahdollisimman tehokkaasti omaan taskuuni. Toki voisin tehdä kaikenlaista, ja olisin todennäköisesti vain aivan helvetin hyvä varas, mutta ei ole eettistä käyttää tietotaitoaan tämänlaiseen.
Puolimatkan virhe olisi ymmärrettävää ja siihen voisi suhtautua suopeasti jos kyseessä olisi vaikkapa nettilehden kirjoittaja, pelkkä blogisti tai vastaavaa. Silloin oikominen nimen omaan ei suoran plagioimisen vaan "luovan panoksen minimoimisen kautta" on monta astetta hyväksyttävämpää. Tiedänpä että moni esimerkiksi pitää gradunkirjoittamisblogia jossa sisältö on hyvinkin "luettun referoimista", ja tämä on tärkeää koska sitten se lopullinen gradu on prosessoidumpi. Tämänlainen tilanne on jopa hyväksyttävää. (Kyseessähän ei ole suora plagiointi vaan "luovassa panoksessa oikominen".) Mutta Puolimatka esiintyy tiedemaailman auktoriteettina, luennoi ja esitelmöi kirjojensa pohjalta. Hän on myös akateeminen professori joka nauttii tittelinsä toistamisesta (kuten hänen kannattajansakin nauttivat). Hänen kirjojaan myydään ja hän laittaa nimensä kanteen kuin olisi niiden kirjoittaja eikä pelkästään kirjan toimittaja;
Olisi eri asia jos hän olisi suomentanut UD:ta ja modifoinut tekstiä, laittanut primaarilähteeksi lukemansa UD:n blogauksen ja laittanut kanteen "Toimittanut Tapio Puolimatka". Tämä olisi ollut avointa ja rehtiä. Sisältö olisi toki suunnilleen sama. Mutta asenne olisi jotain muuta, se olisi rehellinen. Rehellisyyden lisäksi sillä olisi taatusti ansio. Se nimittäin kuvaisi hyvin tietyn maailmankuvan / ideologian ajatuksia. Puolimatka tekee mielestäni ansiokasta kokoamistyötä, hän laittaa yhteen kliseiset ID -kannattajien ajatukset jotta aiheeseen tutustuja pääsee vähemmällä vaivalla. Puolimatkan teokset ansiokkaasti esittelevät ideologiasisällön. Ansiot kuitenkin hukkuvat nyt, kun teos esitetään ideologiakuvauksen sijasta "naturalismia vastaan hyökkäävänä ID:n todistavana argumentaationa." Potentiaaliset ja aktuaalisetkin ansiot hukkuvat tämäntapaisen "ihmeellisen toiminnan" taakse.
Uskovaiset myyvät itseään korkeammalla moraalilla. Rehellisesti sanoen sen pitäisi näkyä jotta siinä olisi takana mitään muuta kuin omakehua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti