Umberto Econ "Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään" pitää sisällään jonkin verran asiaa lähteistämisestä. Hän neuvoo esimerkiksi miten kirjoitelmassa kannattaa viitata aineistoon. Joskus viitataan primaariaineistoon, alkuperäiseen lähteeseen ja toisinaan sekundaariseen lähteeseen, joka voi lainata tai esittää tulkitsemista alkuperäisestä lähteestä.
Eco huomauttaa, että moni kokee helppona sen, että ottaa sekundaarisen lähteen esityksen suoraan primaariksi. Silloin ei ikään kuin mennä alkuperäiseen lähteeseen vaan luotetaan siihen että lainattu lähde tekee sen vain oikein. ; Rehellisintä olisi tietysti tälläisessä tilanteessa viitata siihen sekundaariseen lähteeseen ja tällöin osoitetaan luottamusta tähän lähteeseen viitattavalla ja tarkistettavalla tavalla. Mutta toisaalta suora primaarilähteeseen asti pomppaaminen tuntuu viekottelevan etenkin koska useissa teksteissä viitataan useampaan lähteeseen kerralla. Näin omankin tutkielman lähdekritiikistä saa melko pienellä vaivalla suuren. Kun joku viittaa, on ikään kuin helppoa ja vaivatonta oikaista ja esittää että asia on jo tässä. Tämä oikominen on hyvä erottaa plagioinnista, jossa lähde kopioidaan ; Oikomisessa aineistoa voidaan käyttää periaatteessa luovasti ja uutta keksien. Oikomisen kautta siirtyykin lähinnä asiavirheitä.
Kuitenkin Eco muistuttaa siitä että tämänlaisen lainaamisen kohdalla otetaan aina jonkinlaista ylenmääräistä riskiä. On nimittäin mahdollista että lukija on ahkerampi. Silloin hän voi penkoa lähdeaineistoa ja huomata että lähde ei sanokaan mitään sellaista. Syynä on se, että joskus tulkitsijat ovat tehneet virheitä. Ja hän muistuttaa että ihmiset ovat joskus tehneet virheitä juuri tämänlaisella oikomisella.
Voidaankin oikeastaan sanoa että jos lähdeketjun pituus kasvaa, on kyseessä eräänlainen akateemisten tai sellaisiksi pyrkivien "rikkinäinen puhelin".
Oma näkemykseni on esimerkiksi se, että Tapio Puolimatkan on uskottavaa joutuneen "rikkinäisen puhelimen" vaikutuksen alaiseksi ainakin Pianka -tapauksensa ohessa. Hänhän syytti Piankaa massamurhan haaveilusta ja muuta naturalistien porukkaa tälle taputtamisesta. Puolimatka tunnusti virheensä ja kertoi asian takana olevan kielenkäännösvirheen. Hän kuitenkin viittasi varsin tuntemattomaan juttuun. Samaan johon "Uncommon Descent" -blogi oli viitannut. Piankan myllyttämistä samalla syytöksellä samaan lausuntoon viitaten oli tapahtunut myös siellä.
Näin ollen olisi erikoista että kaksi tahoa olisi samasta hyvin pieninäkyvyyksisestä artikkelista tehnyt täsmälleen samanlaisen tulkintavirheen täsmällleen samasta paikasta. Koulumaailmassa tämä liittyy lujasti lunttauksen havaitsemiseen. Hyvät oppilaat voivat antaa samantapaisia oikeita vastauksia. Mutta jos teksteissä on esimerkiksi täsmälleen samoja karkeita kirjoitusvirheitä tai täsmälleen samoja omituisia asiavirheitä, on hyvin uskottavaa että takana on lunttaus eikä se, että nämä virheet olisivat kasautuneet "vain sattumalta".
Koska Piankan lausunto oli melko tavalla näkymätön ja piilossa (se sai käytännössä näkyvyyttä vain "Uncommon Descentin" kautta), kun taas "Uncommon Descent" taas on hyvin suosittu ID:tä puolustava blogi, on hyvin uskottavaa että ID -myönteinen Puolimatka seuraa sitä. Se kuuluu tavallaan jo oletusarvoisesti hänen "velvollisuudekseen" Suomen eturivin ID -puolustajana, on tavallaan sanottava, että hän "pettäisi faninsa" jos ei seuraisi sitä.
1: Ja koska Piankaa myllytettiin UD:ssä ennen Puolimatkaa, ei ole uskottavaa että UD nappaa ideoita Puolimatkalta vaan että yhteys on toisinpäin.
Onkin uskottavampaa, että Puolimatka oli lukenut "Uncommon Descent" -blogia, lukenut sen jutun ja tätä kautta saanut tiedon asiasta. Hän on ehkä tämä lukeminen mielessään vilkaissutkin primaarilähdettä, mutta ei sellaisella tarkkuudella että hän olisi huomannut siellä olevat virheet. Huolestuttavinta onkin kenties se, että Puolimatka ei suoraan maininnut tätä yhteyttä. Hän viittasi vain omaan käännösvirheeseen. Tämän voisi kenties tulkita siten, että otettaisiin vastuu omasta teosta. Mutta niihän sen lähdekritiikin kanssakin tehdään. Jos sanoo vaikka että että "luotin lähteeseen" viittaa tässäkin omaan valintaansa, jolloin omatekemä virhe on omassa arviointikyvyssä.
Kenties syynä on se, että kun aineistoa ei ole merkitty lähteeseen, jouduttaisiin pian kysymään kysymyksiä. Sellaisia kysymyksiä, kuin että kuinka paljon muusta aineistosta on tehty "oikomalla". Tämänlainen toiminta ei toki ole maailman vaarallisin asia, mutta se vaikuttaisi akateemiseen maineeseen, rehellisyyskuvaan joka tavallisilla ihmisillä on hänestä. Uskontomarkkinoilla rehellisyysmaine taas painaa - akateeminen arvostus ei kenties niinkään koska sen voi aina ohittaa vainokortilla - ja tämä painaa "niissä piireissä" jopa yllättävän paljon. Karkeasti sanoen kaikki kreationistit rakastavat ja arvostavat rehellisyyttä, ja olettavat sitä mestareiltaan. Tästä piirteestä pidän heissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti