Jähme

Lutherin uskonpuhdistuksessa voidaan nähdä arvokas opetus ; Hänhän ei halunnut tuhota katolista kirkkoa, vaan uudistaa sitä ja poistaa sieltä anekaupan kaltaiset instituution keksinnöt. Kirkko oli kuitenkin jähmeä laitos, joten uskonpuhdistajien oli pakko toimia kirkon ulkopuolelta.

Sama kuvaa tietysti myös tieteen vallankumousta. Valistusaika oli nimittäin mukana kuvioissa hieman kuin jälkijunassa ; Yliopistomaailman ulkopuoliset Kuninkaalliset seurat ja erilaisissa keskustelupiireissä joita käytiin erilaisissa salongeissa. ; Esimerkiksi libertiinit toimivat yliopiston ulkopuolella koska heidän näkemyksensä olivat "kerettiläisiä" ja heidän maailmassaan korostui muutenkin ulkopuolisuus. Heidän ateistisen sävyiset asiansa haluttiin pitää salaisina myös elitismin vuoksi ; Tavallisten ihmisten nähtiin olevan liian heikkoja kestääkseen totuuden Jumalan olemassaolemattomuudesta.

Nämä esimerkit ovat jotain jotka muistuttavat että jähmeyttäkin on monenlaatuista. Ja joskus vastakkain onkin kaksi jähmeyttä, joista vähemmän suosittu näyttää vähemmän jähmeältä, koska se vaikuttaa uudelta. Näin ihmisem mielipide painottuu mielipiteen suosion eikä sen parissa ilmenevien asenteiden kautta. Tämän huomion jälkeen voi olla hyvä katsoa mitä esittämieni historiallisisten "ideologis-asenteellisten liittoumien" antamasta perustasta on kasvanyt nykypäivään.

Kirkko.

Tämän muistuttaminen on taatusti tarpeen nykymaailman valtionkirkossa. Sillä valtionkirkkoamme voidaan kutsua vain ja ainoastaan jähmeäksi. Sen tapa hoitaa sisäiset ongelmat on odottaa että "tietty mielipide kuolee vanhuuteen", eli se olettaa että asiat suttaantuvat sitten kun "aika on kypsä" eli tietyn näkökulman kannattajat yksinkertaisesti siirtyvät kannattajiensa mukana hautausmaalle.

Kirkossa muutos onkin aina jonkinlaisen pakotuksen tulos. Näin ollen ei ole yllättävää että kirkko on nykyään paradoksisessa esimerkiksi naispappeuden kanssa; Naiset ovat pappeina mutta niitä joista näin ei saisi olla, yritetään parhaan mukaan mukailla.
1: Tilanne on helppo nähdä sekä "liberaalit junttasivat Herran Sanan ohi pakottamalla" -tilanteena jossa naispappeuden vastustaminen on vakiotila, josta ollaan poikettu mutta asian huonous "ymmärretään" jotenkin - jolloin sormien läpi katsomiset ovat oikeutettuja. Toisaalta on samalla helppoa nähdä että naispappeus olisi työllä saatu parannus, jota vastaan tietyt sisäpiirit "kapinoivat piilossa" ja osa ilmituo tätä "kapinoimalla julkisesti" muutoksen henkeä - ellei peräti kirjaintakin - vastaan. Tilanne ei näytä hyvältä kenellekään.

Tämä onkin näkynyt siten, että kirkosta ollaan erottu kahdesta päinvastaiselta vaikuttavasta syystä ; Osan mielestä kirkko on liian liberaali ja toisen mukaan liian konservatiivi. Kirkko on kuitenkin liberaali-konservatiivi -linjan ulkopuolella. Se on lähinnä muutosvastarintainen.

Yliopisto.

Yliopistonkin kohdalla on hyvä huomata, että se on institutionalisoitunut. Suuri osa tutkimuksesta livahtaa palvelemaan yritystoimintaa. Moni voisi nähdä, että tämä tarkoittaisi sitä, että yliopiston toiminta olisi ideologisesti painottunutta. Että intressi olisi tuottaa nimenomaan "porvarillisen maailmankuvan tiedettä". Tosiasiassa yritysmaailma kuitenkin tarvitsee menestyäkseen ns. toimivia innovaatioita ja strategioita. Näin ollen yliopiston rooli onkin enemmän se, että se tuottaa osaamista ja tieteenteon pääpuoli tapahtuukin sitten muualla kuin yliopiston tutkimuslaitoksista. Näiden tutkimusten kohdalla on kuitenkin yleensä takana myös salailua, eli tutkimustuloksista ei kerrota vaan tulokset ovat liikesalaisuuksia. Näin ollen tieteentekokin on latistunut jonkinlaiseksi salonkitoiminnaksi.

Toisaalta esimerkiksi yliopistoaine filosofia voisi olla hyvä ääriakateemisena alana, koska tosiasia on että filosofia ei ole "kaupallisesti kovinkaan merkittävä" verrattuna moniin muihin oppialoihin. Jos Diplomi-Insinöörit ja heitä opettavat laitokset menisivät vaikka mielenilmauksen vuoksi lakkoon, yhteiskunta keksisi nopeasti jotain ratkaisuja ongelmaan. Jos teologinen laitos ja papit menisivät lakkoon, se vaikuttaisi eri tavalla, mutta tämäkin aikaansaisi reaktioita. Filosofianlaitoksen kohdalla boikotin ajatuskin olisi koominen. Filosofianlaitokset ovat enemmänkin jotain jotka taistelevat siitä että saavat pyöriä.

Filosofiassa on nykyäänkin "häiritseviä" piirteitä, tosin häiritseminen on erilaista kuin Sokrateen aikana - tai niinä aikoina kun filosofia häiritsi ihmisiä vaikkapa kohti yhteiskuntajärjestyksen muutoksia. (Joita on historiassa ollut sekä hyviä että pahoja.) Nykyään filosofia on lähinnä häiritsevää pragmaattis-taloudellisista syistä ; Siksi että oikein kukaan ei ole keksinyt miten sitä voisi syödä ja myydä.
1: Kun katsoo kirjakaupossa myytävää filosofiaa, on selvää että myydäkseen filosofia ei vaadi osaamista. Asiavirheet ja ajattelun eksaktius on turhaa. Myydäkseen filosofian on oltava tietyistä aiheista ja tietystä näkökulmasta ; Myyvä filosofia on eräänlaista "hyvän elämän teologiaa" - tai oikeastaan sen pitää myydä "oikean elämäntavan uskonperusteita". (Ja se, miten uskontoa voidaan syödä ja myydä on ollut ihmiskunnan hallussa jo ennen kuin tieteen vallankumous toi sen muunlaisen.) Jotta filosofiaa voi myydä on syytä konsultoida markkinatutkimuslaitoksia eikä yliopiston filosofian laitosta.

Filosofiassa on kuitenkin "jähmeällä tavalla häiritsevää" se sinänsä mielenkiintoinen tilanne, että siellä opetetaan lähinnä erilaisia menetelmiä ja konventioita. Näin ollen filosofian opiskelun ja filosofian nimekkäänä toimijana toimimisen välillä näyttää olevan kuilu ; Filosofian Mestariksi kun pääsee kun keksii omanlaisensa metodin/asenteen/asiankäsittelykulman ja esittelee sen käyttämistä. Filosofian tenteissä pärjää kun opettelee tämänlaisia menetelmiä, eikä koulutus hiokaan siksi kehittämään uusia ajattelutapoja vaan sen sijaan filosofian laitokselta valmistuu esimerkiksi tieteenfilosofisten metodien ja/tai diskurssianalyysin taitajia.