Aikaisemmin kirjoitin siitä, miten homoseksuaalisuuskeskustelu on käytännössä pelkästään uskonnollista. (Ja miten sekulaarin tavan kautta asian lähestyminen johtaa siihen että uskovaiset alkavat selittämään siitä miten uskonnollisilla argumenteille on annettava tilaa eikä niitä saa totaalisensuroida.) "Tämä päivä" -blogissa taas käsiteltiin otsikkoa "Maallinen vastustus sukupuolineutraalille avioliitolle" jossa ei ollut mainittu sellaisia sanoja kuin uskonto tai Jumala tai Raamattu. Jutun kautta moititaan monia sellaisia maallisiksi määriteltyjä argumentteja kuten "Homoseksuaalisuus on luonnotonta / luonnonvastaista" ja näytetään miten ne ovat huonoja argumentteja.Tämä voisi vihjata että olisin ollut totaalisen väärässä ; Sekulaaria homoseksuaalisuuskeskustelua käydään, sen argumentit ovat vain huonoja. Huonous ja olemassaolo ovat eri asioita. (Voidaan jopa sanoa että jos kiistän argumenttimaailman siksi että pidän niitä huonona niin näen myös uskonnolliset argumentit samasta aiheesta nekin siten että ne ovat lähemmässä tarkastelussa varsin heikkoja, eli niitäkään ei olisi keskustelukentässä? On selvää että tämänlaiseen en taipuisi, kun peräti väitän että uskonnollisuus on läpitunkenut koko aiheen...)
Kuitenkin juuri mitään erimielisyyttä ei ole. Tämä selviää jo lyhyessä kommenttienvaihdossa jota kyseisessä viestissä käytiin. Esitin että nämä esitetyt argumentit ovat nimenomaan uskonnollisia argumentteja. "Minun nähdäkseni joka ikinen näistä perusteluista on nimenomaan uskonnollinen. Ne eivät toki ole eksplisiittisesti uskonnollisia, mutta ne ovat - kuten näytät - järjettömiä jos niitä katsotaan yhtään uskonnollisen kontekstin ulkopuolelta. Esimerkiksi "Luonnollisuus" on vain tapa kätkeä, implisitisoida, vanha sanonta "Luomakunta" ja "Jumalan luoma maailmanjärjestys". Kun homous kielletään Raamatussa, niin se on luonnonjärjestystä vastaan vaikka kaikki maailman sorsat olisi kuinka homoja. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen nähdään ongelmana koska se redusoituu siihen samaan "luomisjärjestykseen". Avio-oikeuden laajeneminen nähdään ongelmana samaa kautta. Ja jos tavallinen perhe liitetään samaan ryhmään homoseksuaalisuuden kanssa, ryvettyy siinä koko perhekonsepti ja ihmiset etääntyvät siitä Jumalan hyvästä luonnonjärjestyksestä." ... "Kannatan yleensä ns. hyväntahtoisuuden periaatetta, jossa jos joku esittää jotain omituista ja ristiriitaista, niin ajattelen että se johtuu jostain muusta. Että ihmiset ovat perustaltaan kohtuu järkeviä, eli heidän ajattelussaan on esimerkiksi mukana jotain piilo-oletuksia. Tämä on etenkin nykyajan uskonnollisuudessa tärkeää koska piilottelu on enemmän sääntö kuin poikkeus." ... "Itse en suoraan sanoen ole vielä tähän päivään törmänyt maalliseen logiikkaan perustuvaa homoseksuaalisuuden vastustamisargumentaatiota. Maallista kieltä käyttää toki monikin argumentti. Esimerkiksi sinä esittelit näistä monta. En kuitenkaan pitäisi niistä ainuttakaan maallisena perusteluna sanan täydessä merkityksessä ; Ilman implisiittistä teologista maailmankuvaa ne jäävät ontoiksi ja epäloogisiksi typerihtimisiksi."
Taustalla on ajatus siitä että kun takana on koherentti kristillinen maailmankuva, tajutaan että sekulaarien käyttämä sana "luonnollinen" on aivan eri kuin mitä tämä "luonnollinen" on tässä homoseksuaalisuusargumentissa. Itse asiassa tämä on jotain jonka tajuaminen on jotain joka vaaditaan jotta uskonnollisuusilmiöstä kulttuurissamme tällä hetkellä voisi ymmärtää oikein mitään.
Uskonnollisuus ei nimittäin esiinny monestikaan rehellisesti, suoraa ja avoimesti. Sen sijaan sen strategiat perustuvat erilaisiin kätkentöihin. Tästä aiheesta kirjoitin hieman aiemmin. Nyt muistutan lähinnä siitä, että esimerkiksi "Mahdollisuus Muutokseen" -kampanjan näkyvin osa ei maininnut uskontoa nimeltä ja jopa sen kanava oli kätketty ; Sen sijan että oltaisiin puhuttu TV7 -kanavasta sillä nimellä jolla ihmiset sen muistavat ja jonka kautta he olisivat suoraan tajunneet että kyseessä on uskonnollinen toiminta, he saivat tiedon käytännössä vasta kun kirja on jo tullut kotiin. (Tämä on sinällään merkityksellistä että esimerkiksi minä sain kampanjan tiimoilta käynnin kotioven taakse, muutaman puhelinsoiton ja muutakin, esimerkiksi sävyltään uskonnollisen joulukortin. Ilmaiskirjan lisäksi olen siis saanut muutakin ilmaista julistustoimintaa. Kyseessä oli siis tavallaan nimen rekisteriinanto, jonka luonne jäi mainoksen kautta avoimeksi ja tuli selväksi vasta kun tuote oli jo kotona. Olen päättänyt että omalla kohdallani tämä asia ei haittaa minua vaan että koen sen huvittavana.)
Strategianvalinta on tavallaan hyvin ymmärrettävä. Uskonnollisella julistamisella on jo sanana negatiivisia konnotaatioita. Samoin kulttuurinmuutos kokee uskonnollisen mielipiteenesittämisen lähinnä häiritsevänä henkilökohtaisuuksiin puuttumisena, mestarointina. Näin sanalle on tullut negatiivisia konnotaatioita. Lisäksi yhteiskunta on maallistunut, jolloin uskonnollisella aiheella ja lähestymiskannalla ei ole erityistä valta-asemaa, vaan sitä pidetään lähinnä "pienten piirien juttuna", jotain josta on päätetty että sitä saa olla vaikka itse ei tykätäkään. Tämä tuo tilanteen siihen että jos uskonnollinen julistava toiminta jää pelkäksi henkilökohtaiseksi arvokannanotoksi, ei se tuota esimerkiksi käännynnäisiä, eikä argumentit muutenkaan aikaansaa yhteiskunnallisten lakien suojelua tai vastustamista. Ja kun ihminen esittää ääneen argumentteja esimerkiksi homoseksuaalien avioliiton puolesta tai vastaan, hän kuitenkin jossain määrin aina tekee perustelun siksi että "miksi minä olen tätä mieltä ja kenties muidenkin kannattaisi."
Uskonnollisen kielen suora esilletuominen on luonteeltaan tunnettua ja irrelevanttia. Käännytettävä, käännyttyvä ja mieltään muuttava ihminen vaatii kuitenkin usein sitä että asiaa lähestytään juuri hänen kannaltaan ; Myös vakuuttajalta halutaan paitsi kuulla se miksi hän on jotain tiettyä mieltä, myös ja ennen kaikkea kuulla "miksi ihmeessä minun (muka) tulisi vaihtaa kantaani." Tälle tasolle erillinen ja eiomakohtainen uskonnollinen kielenkäyttö ei ylety. Näin ollen on luontevaa vaihtaa suoran uskonnolliset termit kuten "(Jumalan) Luomisjärjestys (jonka rikkominen on syntiä)" sellaisiin sanoihin kuin "epäluonnollisuus (lue perversio)". Näin uskonnoissa käytetäänkin yllättävän paljon "psykohömppäpuhetta" joka värittää yhteiskuntaamme muutenkin ; Syynä on se että medikalisoitunut yhteiskuntamme arvostaa psykologista kulmaa, joten on luontevaa valjastaa tämä keinona omalle asialle.
Valitettavasti tässä ei kuitenkaan tapahdu sitä että monologi muutettaisiin dialogiksi. Sillä tosiasiassa tässä itse asiassa hämmennetään keskustelukenttää ja huononnetaan asioiden ymmärrettävyyttä. Sillä kun strategiana on se, että napataan pinnallisia sanamuotoja mutta omat konseptit säilyvät ennaltaan, käykin niin että uudelleenmäärittelyn jälkeen ei enää puhutakaan yhteistä kieltä.
Sillä ilmiö seuraa kaavaa "Luomisjärjestys" on käsite johon liittyy tiiviisti konsepteja kuten "Jumala" ja "synti" ; Tätä pidetään uskonnollisena, taikauskoisena ja jonain henkilökohtaisena vakaumusasiana jota ei voida laventaa. Termillä on leimallinen alakulttiiristigma ja sitä suvaitaan, eli sen annetaan olla olemassa, mutta tämä argumentaatio ei kuitenkaan vakuuta ihmisiä eikä tunnu heille omalta, joten lausumat jäävät vain jonkun muun ihmisen mielipiteenilmauksiksi joista huolimatta ollaan sitä omaa mieltä. Sen sijaan suosittu maallinen puheenparsi käyttää "luonnollisuutta" ja mahdollisesti koristaa sitä "mielenterveyden" käsitteellä. Näitä kuunnellaan ja niiden sanamuotojen seurauksena ihmiset myös muuttavat käyttäytymistään. -> Uskovaisen on selvästi äärimmäisen houkuttelevaa siirtää luomisjärjestys -konsepti sellaisenaan sanan "luonnollinen" ja siirtää "synti" -käsitteen sisältö "mielenterveyteen".
Näin voidaan ajatella että uskonnollinen keskutelu on sekularisoitu ja että uskovainen ottaa mukavasti huomioon kuulijan ja lähestyy hänen puheenpartensa ja käsitteidensä kautta. Mutta valitettavasti juuri näin ei tapahdu. Sillä ainut mikä sekularisoituu tässä prosessissa on sanamuodot ; Tämän seurauksena kuulija ja puhuja joutuvat tilanteeseen jossa "toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä". ~ Keskustelu muuttuu ekvivokaatioiden läpitunkevaiksi sananvaihdoksi jossa on paljon sanoja ja mölinää mutta ei juuri ollenkaan aitoa kansasakäymistä tai yhteisesti määritettyjen käsitteiden kautta tehtyä argumentaatiota. ~ Sillä kun uskovainen puhuu luonnollisuudesta ja siitä että homoseksuaalisuus ei ole luonnollista, katsoo sekulaari luontoon ja ihmettelee biologiankirjojensa takaa että "onhan luonnossa tavattu niin pirusti homoseksuaalisuutta." Uskovaiselle tämä luonnon homous on silti "vääränlaista luonnonjärjestystä" koska hänen konseptinsa on uskonnollinen ; Raamattu kieltää homouden joten sorsien ja muiden eläinten homoseksuaaliset taipumukset ovat saatanan vääristymiä.
Jos uskonnollinen puhe ottaisi todella maallisen kulttuurin ja keskustelijan huomioon, hän nimenomaan käyttäisi "luonnollinen" sanaa siinä mielessä missä tämä yleisö sen ymmärtää sen sijaan että vaihtaisi tätä mielensä mukaan. Näin ollen luonnottomuuskysymys ei olisi suoraan arvovalinta vaan olisi ensin katsottava onko niissä sorsissa havaittavissa homoseksuaalisuutta vai ei ja vasta sitten jos ei, niin tämä fakta pohjalla sanottaisiin että "ei esiinny eläimissä eli ei ole luonnollista". Tämän kautta syntyisi ymmärrystä. Uskovaiset eivät tee tätä, vaan lähinnä pakenevat oman terminologian epämiellyttäviä konnotaatioita luullen että "luonnollinen" -sanan positiiviset konnotaatiot riittävät naamioimaan tämän. Mitään tämän kummallisempaa toisen huomioimista tässä ei olekaan takana.
Vastaava ei tietenkään jää pelkästään tähän aihepiiriin.
Kenties vielä tärkeämpi ja useampia ihmisiä koskettava asia on käsitteen "vakaumuksellinen julistaminen" kätkentä. Nykyään kaikki katujulistajatkin osaavat käyttää sanaa "keskustelu" ; Käytännössä kun katujulistaja haluaa keskustella, hän haluaa julistaa. Ja kun hän haluaa jutella kahvikupin ääressä, niin hän haluaa että olet sidottuna kahvin nauttimisen verran siihen pöytään että hän voi selittää innokkaasti siitä miksi Jeesus on Totta. He kokevat että tämä on kommunikaatiota, mutta omissa sekulaareissa käsityksissäni tämänlainen on aivan liian yksisuuntaista että tätä voisi mitenkään pitää minkäänlaisena dialogina tai oikeastaan minään muuna kuin sinä minkä sisällön parhaiten välittää sana "käännyttävä julistaminen". ~ Tämä sananvaito näkyy myös uskonnollisten kouluopetusstrategioissa joissa kouluihin halutaan uskonnollista ja vakaumuksellista julistamista sitä kautta että koululaiset itse avoimesti kertova omasta uskostaan. Kun on tajuttu että vakaumuksen julistaminen ja käännyttäminen osana koulutusjärjestelmää nähdään pahana, on keksitty että on kätevää pitää mielipide ja tavoite ennallaan ja ruveta mestaroimaan sanan pintamuototasolla. Kun "julistus" muutetaan "oman näkemyksen esilletuomiseksi keskustelevassa ympäristössä" ja "käännytys" taas nimetään joksikin joka "kannustaa ihmisiä miettimään omaa maailmankuvaansa ja harkitsemaan sen perusteita" ollaan jo sellaisessa jonka joku saattaakin niellä. Kun sisältöä ei tarvitse miettiä, vaan paketointia, tiedetään että ollaan kätkennän kulttuurin ytimessä.
Ja tietysti lisäksi tämä sana voidaan laittaa myös termin "perinne" taakse. "Opettaja 13.1.2012" -lehti nimittäin pitää sisällään pienen huomautuksen asiaan. Siinä haetaan muutosta koululaitoksen uskonnollisuuteen "Opetushallituksen antamien opetussuunnitelmien perusteiden mukaan eri oppiaineiden opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta. Periaatteessa koulujen tulisi toimia neutraalisti uskonnon suhteen. Kuitenkin OPH pyörtää omat ohjeensa koulun juhlien suhteen, joissa uskontoa saa harjoittaa. Juhlat eivät ole oppiaineita. Ne lasketaan perinteisiin. Uskontoa saa harjoittaa myös päivänavauksissa ja viedä oppilaita kirkkoon, kunhan näistä ilmoitetaan etukäteen huoltajille. Käytännössä koululaitoksemme suojissa elää voimakas evankelisluterilaisen kirkkomme paatos poliitikkojen ja lainsäätäjäviranomaisten siunauksella." Kun uskonnollinen toiminta ja osallistuttaminen ei mene läpi julistamisen ja vakaumuksellisen uskonnonharjoittamisen nimellä, täsmälleen samat rituaalit ja toimet voidaan oikeuttaa kun ne vain nimetään mukavasti "perinteiksi" joita tietysti pitää paitsi kunnioittaa, niin niihin tulee myös osallistua.
Kaiken takana on ajatus siitä että uskonnolliselle toiminnalle ja ennenkaikkea sen ilmenemiselle ja ihmisten käytöksenohjaamiselle ei riitä se, että sitä kunnioitetaan jonain jonkun mielipiteenä. Se vaatii että kun sen piirissä sanotaan jotain, tämä ei jää pelkäksi "olen tätä mieltä" -tasoksi, vaan tämän halutaan ehdottomasti ja kyseenalaistamattomasti olevan myös "ja miksi sinunkin täytyisi olla tätä mieltä" -taso jossa on mahdollisimman vähän tilaa sille "ehkälle" sinne väliin.
Kysymys on massojen ohjaamisesta retorisella tasolla, jossa sisällön epämiellyttävyys ei johda arvojen uudelleenharkintaan vaan siihen että kikkaillaan sanavalinnoilla ja sama paska yritetään syöttää eri paketissa. Minä en sano muuta kuin että "paskasta ei saa konvehtia". (Joka tässä yhteydessä on vain provokatiivisesti ilmaistu lausunto siitä että jos uskonnolliset konseptit siirretään sisällön muuttumatta sekulaariin kulttuuriin ja sen logiikkaan ja termistöön niin ne negatiiviset konnotaatiot joita yritetään paeta siirtyvät automaattisesti mukana. Sekulaariin kieleen siirtyminen tarkoittaa sitä että uskovainen häviää, aivan kuten uskonnolliseen konseptimaailmaan siirtyvä maallinen itselliyyteen viittaava häviää koska hänen näkemyksensä viittaavat eri lähtökohtiin jotka uskonnollinen maailma näkee irrelevantteina.)
Kuvan voi ottaa analogian kautta. Siinä missä sekulaari haluaa ajaa moottoripyörällä mutta uskovainen tarjoaa autoa, kaupan ohittaminen johtaisi tuollaiseen maalaamiseen ja väitteeseen että nyt se olisi moottoripyörä eikä mikään lälläripyörä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti