En oikein pitänyt kouluurheilusta. Tai tarkemmin sanoen, olin juuri sellainen epäurheilullinen hyypiö (tieteellinen termi ei loukkaus), sellainen jolle kukaan ei voisi kehittää uskottavia kuvitelmia minkäänlaisista liikunnallisista ambitioista. Jos joku olisi esittänyt peruskouluaikaan, että esimerkiksi kirjoittaisin urheiluaiheisesti otsikoitua blogia, ihmiset olisivat uskoneet sen kirjoittamisen, mutta eivät sitä urheilupuolta.
Sain tietysti kuulla sen, jonka jokainen hyypiö saa kuulla "Pallo ei pure!" Ja kuten jokainen lauseen kuullut hyypiö tietää, se ei ole mukava lause. Se on näitä lausumia jotka nähdään kannustaviksi, mutta jotka eivät ole. Siis hieman kuten se työsuhteenkatkaisemisilmoitus jossa toivotaan lopuksi "ystävällisesti X". Tai se lauseenaluke "ei millään pahalla" josta ei koskaan ikinä missään ole seurannut mitään muuta kuin pahallaolemista. "No fence" loukkaa aina (myös muitakin kuin aidanrakentajia ja urheilumiekkailijoita.) Puhumattakaan ns. "kakkaleivästä" joka on johtamisteorioiden tarjoama rikos ihmisyyttä vastaan ja joka ei ansaitse mitään kunnioittavampaa nimeä, etenkään sitä joka strategialle virallisesti annetaan.
Kuitenkin kaikissa muissa mukakohteliaissa tai joskus jopa kohteliaisuuteen epäonnistuneesti pyrkivissä strategioissa on jotain, jota "Pallo ei pure!" -lausunnossa on. Nimittäin niissä on sentään jonkinlainen eheä sisäinen logiikka jonka voisi kuvitella muunkin kuin mieleltään järkkyneen skitsofreenikon painajaisiin (No fence, skitsofreenikot. Ups. No anteex, kyllähän sä tiedät että kun sä menet nakkikioskille niin ihmiset tulee sulle ärhentelemään ja se sillai pysäyttää. Jatkakaa.)
Kun nimittäin katsotaan lausetta "Pallo ei pure" on selvää että se on väitelause joka on lisäksi ymmärrettävä jonkinlaisena vertauksena.
Jos pureminen on mallintava vertauskuva, silloin viitataan siihen tosiasiaan että pallo on konkreettisesti jokin jolla ei ole hampaita. Silloin se ei voi myöskään purra. Tämä näkökulma on vähintään omituinen, koska harva väistelee palloa siksi että uskoisi sillä olevan oikeasti hampaat. Näin ollen tämä kulma väheksyy palloa varovan tervejärkisyyttä esittäen että olisi tarvetta täsmentää sitä että pallo ei kuulu eläinkuntaan, eli on tämän vuoksi hampaaton ja lisäksi eitietoinen. Metaforatasolla tämä tarkoittaa laajemmin sitä että pallossa ei ole sellaisia osia, jotka aiheuttaisivat puremiseen verrattavissa olevaa vahinkoa, eli puristavaa, repivää tai leikkaavaa vahinkoa. Eikä siinä ole minkäänlaisiksi leuoiksi tai leukaraajoiksi tulkittavia rakenteita. Mallintava metafora onkin suppeassa ja laajassa mielessä tieteenmukainen ; Pallo ei voi purra.
Jos pallon pureminen taas on näkökulmien vertauskuva, on niin että pallon pureminen rinnastetaan yleiseen sattumiseen. Tämä on sinänsä tervejärkinen esitys, koska siinä sekä lausuja että palloa varova katsotaan mielenterveydeltään eheäksi olennoksi joka tietää pallojen ominaisuuksista. Tässä tapauksessa lausunto on vain tieteenvastainen ; On ilmiselvää että pallo satuttaa urheilullisissa olosuhteissa. Pallolla on liike-energiaa (EK=½mv2 jossa m on massa ja v nopeus) Pallon kohdatessa pelaaja syntyy törmäys. Tällöin pallon liike-energia jakautuu osumisalueen pinta-alalle ja syntyy painetta (p=F/A jossa F on voima ja A on pinta -ala). Kohtaamisen hetkellä on törmäys. Tämä taas voi olla kimmoinen törmäys, jolloin pallon ja pelaajan kokonaisliikemäärä on sama. Lisäksi se voi olla epäelastinen törmäys, jolloin liikemäärät muuttuvat ja energiaa kuluu systeemin kappaleiden muuttumiseen, kitkaan ja esimerkiksi siihen että vaikkapa toinen törmäyskohteista murtuu tai sirpaloituu.
Systeemin muuttuminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos joku pelaja A heittää koripallon, joka suhteellisen kovalla nopeudella tulee kohti pelaajan B kättä, ja pelaaja B ottaa impaktin vastaan huonolla struktuurilla, niin osa liike -energiasta kuluu siihen että pallo vääntää ranteen sijoiltaan. Koska urheilussa pallot ovat kovia, ja niissä on jonkin verran painoa ja ne etenkin liikkuvat kovalla nopeudella, ja niitä otetaan vastaan suhteellisen pienellä pinta-alalla kuten kämmenellä, on selvää että pallot tekevät tätä "puremista" hyvinkin potentiaalisesti, etenkin jos pelaaja B on epäurheilullinen hyypiö (tieteellinen termi).
Siksi ainut tapa saada mitään järkeä "pallonpuremisvertaukseen" on olettaa että ensin pureminen otetaan konkreettisesti mallintavana vertauksena, ja sen jälkeen oletetaan että puremattomuus tarkoittaa sitä purevuutta joka oli näkökulmien vertauskuvassa. Toisin sanoen järki syntyy määritelmän sisällön vaihtumisesta lennossa, ekvivokaatiosta. Tämä taas on päättelyvirhe joka kertoo huonosta ajattelusta. Sellaisen esittäminen voi herättää jopa epäilyjä siitä, että kenties se pallo on sen näkökulmien vertauskuvan mukaan purrut päästä sen verran että vertauksenkäyttäjää pitää muistuttaa siitä että pallon puremista ei ole kovin oleellista käsitellä mallintavan vertauskuvan kautta.
Ja sitten se sosiaalinen puoli ; Mitä helvettiä tämmöiseen epäloogiseen tarinointiroskaan pitäisi sanoa? Että "En usko pallojen olevan rakenteellisesti varustettuja, saati intentionaalisesti kykeneviä, puremiseen. Mutta pelkäänkin niiden liike-energian potentiaalisesti aikaansaamia rakennemuutoksia elimistössäni"? Kun tuollaisia lausuu urheiluntunnilla, niin siitä ei saa irti liikoja riemuja. Tai ainakaan urheilunumeroita.
Kirjoittajan tuskallisimmat urheiluvammat eivät ole tulleet miekan kanssa tehdyistä heitoista betonilattialle, vaan siitä kun koulun koristunneilla otti heitetyn pallon vastaan pelkillä sormilla niin että sormet menivät taaksepäin sijoiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti