Myers esitteli saamaansa sähköpostia, jossa esitettiin hyvin alkeellinen analogiapohjainen päätelmä, jossa ihmisiä rinnastettiin robotteihin ja kuvattiin että tämä analogisuus on samaa kuin todistus designistä. Lausunto on klisee, jonka kaltaiset ovat työläämmin muotoiltuna kuin esimerkiksi Craigin apologetiikkauran ytimessä ; Hänen argumentaatiotapansa on sama mutta hän on vain pedanttisempi yksityiskohdissa. Tässä mielessä Myersin lausunto ei tuonutkaan mitään uutta tai mielenkiintoista. (Suoraan sanoen se on tylsä.)
Sen sijaan esiin nousi pikkuriikkinen huomio josta saattaa olla jotain iloa ; "Traditionally, biomechanism has been an atheist argument. God as robotics engineer is a recent mythic innovation, one which fails to address the question of the soul." Eli muistutetaan että biomekaniikka on itse asiassa ollut historiassa nimenomaan ateistien suosikkivertaus, ihmisen vertaamista esineisiin on ollut jopa hieman kerettiläissävyistä koska siinä hylätään suuri osa sielullisuudesta ja muista uskovaisten suosikkikonsepteista. Kuitenkin nykyään juuri biokoneisuus on analogian kautta luomisnäkemyksen kannattajien perusnäkemys.
Tämä kuvaakin hyvin sitä, miten luomisnäkemys on muuttunut vuosien varrella. Ennen Pasteuria tyhjästä sikiämistä nähtiin luomistapahtuman toisintona. Pasteurin kumottua sen, että räteistä syntyy taianomaisesti rottia ja mätänevästä lihasta kärpäsiä, on nykyään jotain joka on jokaisen kreationistin mukaan todiste luomisesta. Muutoinkin kreationismia näyttää vaivaavan se, että historiassa se on vastustanut jotain näkemystä ja sitten kun se on jyrännyt kaikki vaihtoehdot, rakennetaan jonkinlainen sepustus siitä miten ollaan ikään kuin koko aika oltu tätä mieltä. - Onkin peräti eriskummaisaa miten "Raamattu" aina selitetään jälkikäteen yhteensopivaksi tämänlaisten havaintojen kanssa sen sijaan että Raamattu ennustaisi nämä asiat. ; Jostain syystä ensin täytyy tehdä löydöt että osataan sovittaa ne havaintoihin.
Ilkka Pyysiäisen "Jumalaa ei ole" muistuttaa että teologiassa on kaksinaista suhtautumista tämänlaiseen toimintaan. Yleisesti ottaen kreationisteihin ei uskota ja heidän näkemyksensä ovat jotain jota helposti vain mollataan. Teologi voi hyvinkin helposti moittia kreationisteja. Kuitenkin teologiaa vaivaa se, että samoilla argumenteilla joilla kreationismiakin moititaan, katoaisi myös hyvin suuri osa teologejen tuotannosta.
Tässä mainitsemallani "oli faktat miten tahansa selitämme sen Luomisella" (joka on typerä asenne, selittäminen tarkoittaa juuri sitä että kerrotaan miten asiat ovat todennäköisemmin kuin taas toisin ei.) Asennekikkailulla on itse asiassa valtaa teologisessa ajattelussa laajemminkin. Itse asiassa laajemmin kuin moni teologi hyväksyy ; Esimerkiksi nykyään moni teologi kannattaa NoMa -periaatetta, jossa uskonto ei tee luonnontieteellisiä selitysmalleja, eikä "Raamattu" siis ole luonnontieteenkirja lainkaan ja että luonnontieteellinen ajattelu ei siksi muuta tai vaikuta uskontoon. Pyysiäinen kuitenkin muistuttaa että tosiasiassa tämänlaiset periaatteet ovat vastareaktioita jotka ovat tapahtuneet tieteen kehityksen mukana; Aikaisemmin uskonto nimenomaan teki kosmologisia ja luonnon maailmaa koskevia väitteitä - ja vastusti monia nykyluonnontieteen itsestäänselvyyksiä kerettiläisyytenä.
Toisin sanoen tieteellinen ajattelu on pakottanut kirkon pakenemaan "ei luonnontiedettä" -näkemykseen teologian ennustoimaisten väitteiden surkeiden epäonnistumisten vuoksi. Luomisnäkemys, vaikka onkin ollut historiassa valta -asemassa joten se on saanut tilaisuuksia näyttää kyntensä, on onnistunut tavoitteissaan hyvin huonosti. Siksi voidaankin sanoa, että teologia on yllättävän samanlaista halveksimansa kreationismin kanssa. Yksi ero kuitenkin on ; Teologit ovat tavallaan lakanneet edes yrittämästä ja yrittävät silti tulla toimeen ilman todisteita. En pidä tätä vahvuutena verrattuna kreationismiin. Eikä muidenkaan pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti