Tilanotto ja oikeus

Tilanotto on aina jonkinlaista vallankäyttöä. Vallankäyttöön taas liittyy arvoja ja arvostuksia. Monesti tämänlaisia asioita ei mietitä, ja tällöin reflektoimattomuus voi tuntua samalta kuin se, että asia on pieni ja merkityksetön. Kuitenkin monesti näihin pikkuasioihin puuttuminen muuttaa reagointia voimakkaasti. Tällöin paljastuu että asian takana onkin kovastikin arvoja ja merkityksiä. Loukkaantuminen näyttää että tämä pikkuasia pitää takanaan joko konkreettisia tai symbolisia arvoja, ja niihin puuttuminen nähdään jopa ikonoklasmina. ~ "Kaikki rakastavat Raymondia" -televisiosarjassa onkin jakso jossa Debran loukkaantuminen Rayn äidille näytetään siinä valossa että hän pakosti välittää tämän mielipiteistä. Erimielisyys näyttää Rayn äidille samalta kuin tunteiden ohittaminen. Mutta Ray muistuttaa siitä että loukkaantuminen on merkki välittämisestä. "It is how you test feelings." Ikonoklasmi joka aikaansaa reaktioita on siksi todiste merkityksestä.

Karkeasti ottaen tässä on kaksi yleisesti hyväksyttävissä olevaa tilannetta jotka ovat keskenään hyvin erilaisia;
1: Esimerkiksi kadulla käveleminen on tilanotto, joka on vapautta johonkin. Tätä ei tietysti tule miettineeksi kun käy ulkona vaikkapa kaupassa. Mutta siinä vaiheessa jos tätä vapaata kulkemista aletaan rajoittamaan tai estämään, huomataan helposti että takana on kovastikin arvoja ja arvostuksia. Vapaus ja muut arvot viittaavat siihen että tilanhallinta nähdään oikeudeksi. Loukkaantuminen on tässä tilanteessa oikea asia tehdä - ja kenties jopa jollain korkeammalla eettisellä tasolla velvollisuus.
2: Yleensä tilanhallintaa ohjaavat erilaiset lait, jotka ovat rajoitteita ja usein vapautta jostakin. Esimerkiksi liikennettä ohjaavat liikennesäännöt ovat rajoite vallankäyttöoikeuteen ja autoilijoiden tilankäytölle. Tällä rajoitetaan oikeutta ajaa toisten päälle, tietynlaista tilankäyttöä tämäkin. Toinen rajoite voi olla vaikkapa kotirauha, joka rajoittaa monien ihmisten tilankäyttöä radikaalistikin. Näihin puuttumisessa on mukana sekä henkilökohtaista arvostusta joka ilmenee tunteina - ja esimerkiksi keskisormen näyttämisenä liikenteessä muille autoille. Ja jopa juridisesti ilmenevinä sakko tai jopa vankeusrangaistuksina. Näiden rajoitteiden hyväksyminen on vallitsevien hyvien tapojen noudattamista ja lainkuuliaisuutta. Niiden tallaaja nähdään yhteisen keskustelun ja sopimisen ylikävelijöinä jotka vain ottavat itselleen oikeutuksen.

Harmaa alue.

Kuitenkin monesti lakien lisäksi on olemassa epämääräisempi kirjoittamattomien lakien taso. (Yleisesti ottaen tämä taso on autistisille ihmisille juuri se ongelmallinen alue, joka kattaa vain miltei kaiken käytännön toimenpiteet asiallisesta kaupankäymisrituaalista lähtien.) Näiden kohdalla lain kirjaimestakin voidaan joustaa, kunhan lain henkeä ei rikota.

Tämä taso on monille itsepuolustuslajien harjoittajille tuttu aihepiiri : Aika moni harjoittelee myös salin ulkopuolella, esimerkiksi toisen itsepuolustuslajin harjoittajan kanssa. Se onkin (monista lajien harrastajista) mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa. Teknisesti ottaen tämä on kuitenkin vaikea ala johon suhtautuminen ei ole yksiselitteisesti kummankaan ylläolevan kautta tapahtuvaa. Tämä vaatii yleensä jonkinlaista "hanskaamista". Ihmiset suhtautuvat yleisesti ottaen kohtuullisen suopeasti harjoitteluun joka noudattaa kohteliaisuuden lakeja. Liian aggressiivinen tai liian lähellä väkijoukkoja tapahtuva (ihmisiä toimintaan osallistuttava) sparraaminen johtaa taatusti ongelmiin ihmisten ja mahdollisesti lainkin kanssa. Sen sijaan jos harjoittelu on selvästi epäaggressiivista, rauhallista ja muita ihmisiä osallistuttamatonta, siihen suhtaudutaan varsin positiivisesti. Silloin normaali reaktio voi olla ohikävelystä katsomiseen ja valokuvaamiseen asti.

Tämänlaisissa kirjoittamattomissa säännöissä on yleensä hyvä tiedostaa että sitä liikkuu hieman soveliaisuuden harmaalla alueella. Tällöin on tiedostettava se, että toiminta on joitakuita mahdollisesti loukkaavaa. Tällöin moite, jopa pikkumaisuus ja turhanpäiväiseltä tuntuva nillittäminen muuttuu joksikin joka on otettava melkoisen vakavasti. Harmaalla alueella liikkuvan tulisi muistaa herrasmiessopimussäännöt, joissa kunnioitus ansaitaan. Jos on harmaalla alueella, toimii hieman epäkunnioittavasti ja tämä oikeutus vaatii sosiaalisessa ympäristössä jonkinlaista asian huomioimista, kompensaatiota. Muissa asioissa entistäkin kohteliaampana olemista. Tätä kunnioitusta voi olla esimerkiksi miekkakoulumme mainoksiin tehdyt promootiokuvaukset Suomenlinnassa ; Asiaan pyydettiin ja haettiin virallista kaavaa kautta erityisluvat ja silti tilaa käytettiin varovaisesti ja turisteja ja muita ohikulkijoita kunnioittavasti. Ja esimerkiksi kysyjille kerrottiin mitä ollaan tekemässä.

Aina näin ei tietysti voi tehdä ja silloin on tehtävä jonkinlaisia rajoitteita ja "diilejä". Tämä vaatii usein ylenmääräiseltäkin tuntuvaa herkkyyttä reagoida asioihin. Esimerkkinä olkoot se, miten lopetin veitsenheiton harrastuksen kokonaan siksi että yksi vanhempi tuli juttelemaan ja kertoi että hänen lapsensa saa vaikutteita joita hän ei arvosta. Naapuruston reaktiot olivat olleet noin yleisesti kiinnostuneen positiivisia asiaan, olin miettinyt toiminnan turvallisuusasioita kovasti ja järjestänyt tilan niin että vahingoille ei oikein ole tilaa. Ja etenkin lapset noin yleisesti ottaen pitivät sen seuraamisesta. Mutta koska toimin "lain sijaan muiden hyväntahtoisuutta vaativalla harmaalla alueella" koko hommani käytännössä loppui. (Sisätiloissa ei ole käytännössä riittävästi tilaa - mikä oli se ainut syy treenata ulkona in first place.)

Symbolit tilankäyttönä

Useampi vuosi sitten väsäämäni kirjoitus, joka liittyi silloin ajankohtaiseen krusifiksien poisottoon luokkahuoneista on hyvä esimerkki siitä miten erilaiset hyvinkin symboliset asiat ovat tilankäyttöä.
1: Krusifiksin poistaminen nosti aikaan kinastelua, joka kertoo siitä että kristityt loukkaantuivat. Tämä taas on testi siitä, että se ei ole vain merkityksetön seinäkoriste ja pikkujuttu. Se on uskovaisille hyvin tärkeä juttu, ja keskustelu on iso asia. Tässä on kuitenkin usein vastapuolen näkemystä vähättelevä vaikutus. On hyvä huomata että reilua olisi tehdä niin että (1) Jos asia on tärkeä, niin siitä on merkittävää valittaa. Silloin siitä on myös merkittävää suuttua ja puolustaa lapun paikkaa ja (2) jos asia on pikkujuttu ja merkityksetön, niin sen esillenosto on kenties pikkumaista, mutta silloin myös poisotosta metelinnostaminen on pikkumaista. (+)Kuitenkin usein tässä korostetaan symbolin hengellistä tärkeyttä, kun taas uskonnottomien näkemystä ei kunnioiteta koska "mitä väliä on jos joku uskoo typeryyksiin?" Tosiasiassa tämänlainen suhtautuminen on kuitenkin syvällistä epäreiluutta jossa ihmisiä kohdellaan ensi sijassa ideologiansa ja mielipiteensä kautta ; Se saa voimansa jos ja vain jos ateistin vakaumusta halveksitaan syvästi jo lähtökohtaisesti, eikä ajatella että hänkin saattaa arvostaa sellaisia asioita kuin maailmankuvansa totuuskäsitystä. Tämän ohittaminen saa ihmiset ajattelemaan, että ateistille lappu ei voisi olla tärkeä, mutta että se olisi uskovaisille silti hyvin tärkeä.
2: Toki maailma on muutoinkin täynnä symboleja, mutta tämä ei oikeastaan ole kovinkaan vakuuttava argumentti, koska kysymys on siitä minkälaisia symboleita ja millä ehdoilla missäkin näytetään. Maailmassa on McDonaldsinkin mainoksia - ja jopa provokatiivisempia mainoksia - kiistämättä tilaa mainospalkeissa, lehdissä ja silmissämme ja mielissämme väkisinkin ottavia symboleja nekin, mutta ei niitäkään tuoda luokkahuoneeseen. Vaikka symbolit pursuavat voidaan silti tehdä esimerkiksi mainoksettomia lehtiä, joten symbolien karsinta on selvästi mahdollista - ja tämä poissaolo/tyhjyys voidaan nähdä jopa positiivisena asiana. Luokkahuoneen seinä voi olla myös tyhjä.
3: Joku voisi ajatella että symboli on jotain joka ei vaadi yksimielisyyttä. Eli vaikka risti on seinällä, sen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä. Kuitenkin tämänlainen tilankäyttö pitää sisällään aina viestejä. Ja olen varma että ne jotka puolustivat krusifiksejä koulun seinällä tällä perustein eivät varmasti olisi hyväksyneet sitä että seinälle laitettaisiin esimerkiksi Jeesus jossa olisi pystyssä puukkoja tai jokin muu vastaava kristillistä symbolia vähentävä viesti. Senkään kanssa ei tarvitsisi olla samaa mieltä, ja se voitaisiin selittää ajatuksienherättäjänä joka nostaa uskovaiset tietoiseksi arvostuksestaan - ja vaikkapa viittaamalla Eckhartin näkemyksiin jumalanpilkan roolista ihmisen mielivallan ja rajoittuneisuuden näyttäjänä ja tätä kautta ensisijassa Jumalaa korottavana voimana on temppu jota käyttämällä tämäkin saataisiin seliteltyä "teologisesti hyväksyttäväksi". Sosiaalisesti se ei kuitenkaan olisi soveliasta, josta merkkinä on loukkaantuminen joka on näyttö siitä että asia ei ole mikään pikkuasia, ja joksi sen lausuminen on mielipiteen väheksyntää ja halveksuntalähtökohta. Tätä kautta kysymys palaakin taas loukkaantumiskysymyksiin, jolloin kysymys on jälleen siinä että miksi uskovaisten tunteista pitää välittää, ja heitä loukkaavia symboleja pitää välttää kun taas esimerkiksi uskonnottomien loukkaantumista ei pidä ottaa minään muuna kuin heidän pikkumaisuutenaan.

Tämä ei itse asiassa ole vielä kovinkaan paljoa. Joku voisi nähdä että tässä ajan varsin tiukkaa symbolienriisunnan asiaa. Korostan kuitenkin sitä että ideologioiden sosiaalinen luonne pakottaa niille jonkinlaisen tilanoton. Ideologian olemassaolo vaatii jotain äänenpäästöä ja olenkin sitä mieltä että ideologioista saa kuulua ääntä. (Joka tarkoittaa käytännössä jonkun ärsyyntymistä ja loukkaantumista.) En siksi ole huolestunut esimerkiksi siitä että maailmassa on näyttäviä ja komeita ja isoja kirkkorakennuksia vaikka ne ovatkin vallanilmaus ja tilanotto. - Päin vastoin, pidän kirkkorakennuksista juuri siksi että niiden sisällä tapahtuva toiminta ei ole osallistuttavaa ; Jos haluat ottaa osaa systeemiin, menet paikkaan josta saat poistua koska tahansa. Tilanhallintaa ei siis rajoiteta oleellisesti ja voin kuvitella että ilman kirkon kaltaisia tiloja toiminta olisi varmasti järjestetty osallistuttavammin.

Olenkin mielestäni lähinnä näyttänyt sitä, että uskonnollisten symbolien käyttäminen on toimintana ns. harmaalla alueella. Kun olin MTT:llä koesikalassa töissä, työpaikassa oli vanhempia naishenkilöitä joilla oli kristillinen vakaumus. Siksi työpaikassa oli muutamassa paikassa uskonnollisia juttuja, kuten esimerkiksi rukous. En pitänyt tätä ongelmana, en vaatinut niiden poistamista tai vastaavaa. Ihmiset kun työpaikalla yleisesti ottaen joustivat muutoin. Tämä yleinen herrasmiesmäisyys oikeutti tämän harmaalla alueella tapahtuvan teon. Sen sijaan jos he olisivat esimerkiksi puuttuneet tilankäyttööni ja esimerkiksi valittaneet siitä että tylsyyspäissäni kierin nurmikolla taijutsua, olisin saattanut olla paljonkin tiukempi. On ymmärrettävä että herrasmiesmäisyys ja joustavuus liittyvät tässä yhteen. Jos rajoitetaan, niin annetaan lupa olla joustamattomampi jossain muualla.

Tyhmyyskilpailu, jossa liian aktiiviset yritykset eivät jää rankaisematta.

Tätä kautta onkin hyvä huomata, että herrasmiesmäisyys ja joustavuus ilmenee usein ikonoklastitapauksissa. On katsottava tekoa ja sen seurauksia ja mietittävä onko tilanne samanarvoinen vai onko ylilyönnistä. Eräässä mielessä näissä tilanteissa kysymys on usein eräänlaisesta "tyhmyyskilpailusta". Esimerkiksi Cookin ehtoollisleipätempaus, jossa hän otti katolisesta kirkosta ehtoollisleivän näyttääkseen sitä ystävälleen oli ajattelematon tempaus. Se taatusti loukkasi katolisia, joille ehtoollisleipä on konkreettisen-maagisesti Jeesuksen lihaa. Tästä huolimatta on selvää että loukkaantumisen kanssa reagoiminen oli ylilyönti ; Tämänlaisen tempun vuoksi yliopistosta erottaminen olisi ns "liikaa" (lain mukaan tämä olikin näin mutta on hyvä huomata että tätä yritettiin eli kompensaatio tätä kautta oli intentioissa) ja ainakaan tämänlaisesta ei saa uhkailla tai kohdella väkivaltaisesti. Oikea reagointi olisi todennäköisesti ollut enemmän varoittelu ja vakavasävyinen keskusteleva nuhtelu, ainakin aluksi. Jos tilanne olisi jäänyt tähän, Cook olisi hävinnyt "tyhmyyskilpailun" ja temppu olisi jäänyt epäkunnioittavuutta ja ajattelemattomuutta demonstroivaksi aktioksi. Kuitenkin nyt kun reagointi oli selvästi ylilyönti, voidaankin sanoa että Cookin tempaus muuttui oikeutetuksi. Reaktioiden jyrkkyys näyttää että maassa on fanaattisuutta joka selvästi yrittää ohittaa yhteiset sovitut pelisäännöt, eli lainsäädännön, ilman että se tästä huolimatta noudattaa herrasmiessääntöjä.

Tuoreempi ylilyöntitapaus esitettiin eilen Juha Leinivaaran blogissa. Hän kuvasi sitä että hengelliseksi tulkittaa rukous otettiin koulun seinältä pois sen takia että USA:n perustuslaki kieltää sellaisen. Lappu oli ollut seinällä 50 vuotta. Poistaminen nosti yllättävään kansanvihaan jossa oli yhteiskunnallisesti omituisia ilmenemiä "Freedom From Religion Foundation lähetti onnittelukukkia Jessicalle. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin voisi luulla. Sen piti olla tavallinen tilaus ja kukkien toimitus. Mutta kukkakauppias ei suostunut toimittamaan kukkia Jessicalle. Eikä toinenkaan kauppias. Eikä kolmaskaan. Eikä neljäskään. Syyt vaihtelivat. Yksi ilmoitti, että liike pelkäsi kukkalähetin turvallisuuden puolesta. Toinen ei halunnut osallistua mediakohuun. Kolmas kertoi suoraan, ettei vain halua ottaa tilausta vastaan. FRFF joutui turvautumaan osavaltion ulkopuoliseen kukkakauppaan, jotta Jessica saisi onnittelukimppunsa." Suomen oloihin katsoen lapun poistamisvaatimus on tietysti pikkumaista, koska me olemme sopineen lainsäädäntömme tässä kohden eri tavalla. Olemme tottuneet siihen että tämä on OK. USA:ssa perustuslaki on kuitenkin vahvasti erilainen ja kulttuuripiiri ja sen pelisäännöt ovat totaalisesti erilaisia. Tämä on otettava huomioon ; Herrasmiessopimukset eivät ole yleiskultturillisia, esimerkiksi Korsossa minulla oli miekkailun harjoitteluun erilaiset käytänteet kuin Keravalla vaikka molemmissa minulla on sopimuskäytänne. (Korsossa harjoittelu tapahtui enemmän syrjässä ja vähemmän tiellä mutta toisaalta sain käyttää terästä kun nykyään joudun olemaan keskeisemmin ja käytän puuta.) Kulttuurin ja esimerkiksi lainsäädännön mukana muuttuu paljon, joskus kenties jopa kaikki.

Siltikin ilman esimerkiksi kukkakauppiasskandaalia tilanne olisi ollut ainakin minun silmissäni se, että lappu oli lähinnä "harmaalla alueella". Sen poistaminen on siksi tehtävä "nillityksestä huolimatta", mutta tämä ei tietysti lopeta sitä tosiseikkaa että valittaja on pikkumainen. Tällöin lappu olisi poistunut ja jäänyt vain esimerkiksi ateistien pikkumaisuudesta. Kuitenkin se, että asialla oli näinkin suuri vaikutus teki siitä oikeutuksen. Sillä nyt lapusta valittaminen oli vain pikkumaisuutta ja ärsyttävä mielipide, jonka esittämisestä seurasi valtavia ylilyöntejä. Tyhmyyskilpailun hävisikin nyt hengellisiä arvojaan "muka turhan pikkuasian ja lapun" nimissä puolustavat. Nyt ikonoklasmi on pienempi tyhmyys ja sen tekeminen on kantaaottava muutosvoima joka kenties muuttaa tilannetta niin että vastaisuudessa ylilyöntejä tapahtuu vähemmän.

Harmaan alueen olemassaolo on tietysti hankalaa määritellä mutta ainakin sen verran voidaan sanoa että lain rikkominen on aina vähintään harmaata joskus jopa mustaa aluetta, perustuslain vielä vahvemmin tummilla vesillä kulkemista; Kulkeminen tulee silloin perustella, perustuslain kohdalla erityisen hyvin. Tämä auttaa painottamaan sitä mikä on ylilyönti ja mikä ei. Lainkuuliaisuus vaatii löyhempää perustelua kuin lain rikkminen, koska laki on jo jollain tavalla reflektoitu säädös ja tähän reflektioon viittaamalla voidaan osa keskusteluvastuusta ikään kuin delegoida. ; Lakia voidaan siis jopa rikkoa mutta se vaatii vahvan perustelun. Tässä vaikeita kysymyksiä ovat esimerkiksi sikatiloille tehtävät sinänsä laittomat vakoiluiskut, niiden tekijät eivät ole unohtaneet perusteluvastuuta ja heillä on oikeutusyrityksiä teoilleen, siitä ovatko nämä riittäviä ollaan sitten montaa mieltä. Niiden voidaan melko turvallisesti sanoa kulkevan harmaalla alueella.

Harmaalla alueella kulkevien tiukkapipoinen oman tien kulkeminen johtaa usein kasvaneisiin rajoitteisiin. Tällöin tästä harmaasta alueesta tulee usein musta alue. Tätä kutsutaan esimerkiksi lainsäädännön tai etiketin kehittymiseksi. Joustamaton pikkumaisuus ikään kuin pakottaa vastapikkumaisuuteen, kun herrasmiesmäinen kohteliaisuus ja joustavuus eivät ole enää välinepakassa. Lopputulos voi näyttää jopa rituaalinomaiselta ja mielivaltaiselta (kuten etikettisäännöt).

Kun kulttuuripiirin yhteiset pelisäännöt ohitetaan perustuslakia myöten, ja vaatimukset noudattaa perustuslakia nostaa noin voimakkaita vihantunteita, on selvää että herrasmiesmäisen keskusteleva näkökulmaa ei käytännössä ole. Koko vihastumisella ja uskonnollisilla tunteilla oikeutettu perustuslakitasoisen juridiikan ohittaminen osoittaa että Pyhyydellä yritetään oikeuttaa totaalisesti ns. omalakisuus. Hyvä käytäntö ja periaate on se, jonka Pyhän itselleen omivat sen sanovat. Tämä on yksisuuntaista eikä mitään diplomatiaa, keskustelua, ymmärtämistä tai muutakaan vastaavaa. ~ Onkin aidosti aivan turhaa puhua kauniita sanoja jostain keskustelusta tai ymmärtämisestä tai yleisinhimillisestä muiden kulttuurien kanssa kommunikaatiosta ja yhteistyöstä ja suvaitsemisesta, jos näitä ihanteita ei selvästi todellakaan noudateta muuta kuin silloin kun ne omaan agendaan sopii, ja muulloin vallalla on koko keskustelun halventava ja vähentävä henki. Jos vastapuolen tunteet ohitetaan "kiistämällä niiden arvo ja oikeutus" ei ole selvästi kahta puolta jolle annetaan oikeus ilmentää itseään. Ja jos tämä vielä ilmenee siten että yhdessä sovitut pelisäännöt (kuten laki) ohitetaan omavaltaisesti ja näiden noudattamisvaatimuksesta loukkaannutaan syvästi. Lain leimaaminen esimerkiksi vain ihmimillisten tunteiden ilmenemiseksi kertoo siitä että yhteiskunnallista arvokeskustelua ja sitä kautta rakentuneita käytänteitä ei kunnioiteta ollenkaan. Onkin selvää että tässä asenteina onkin se, että "ymmärtäminen" tarkoittaa sitä että tietää että asia on tärkeä uskovaisille ja sitten noudattaa tätä uskovaisten tahtoa pelkästään näiden tunteiden vuoksi.