Ihminen käy elämänsä aikana melko paljon WC:ssä. Vietämme siellä hieman aikaa joka päivä. Ja kuten tunnettua, juuri tämänlainen kasautuva toiminto tuottaa helposti kokonaismäärältään valtavia tuloksia. Jos esimerkiksi oletamme että ihminen käyttää kaikkiin WC asiointeihinsa 10 minuuttia päivässä (joka on lukuna kenties pieni mutta mukavan pyöreä) tämä tekee 3650 minuuttia vuodessa. Aikana tämä on (pyöreästi) hieman yli 60 tuntia. Eli noin 2½ vuorokautta. Tosiasiassa luku voi olla moninkertainenkin, mutta on selvää että jos vietämme vuosikymmenen aikana miltei kuukauden pelkästään 100% WC -istunnoissa, on selvää että tämä aika painaa jotain.
Tarinoissa tätä elementtiä ei usein näe. Editointi ikään kuin leikkaa tämän osan tarinoista kokonaan pois. Samoin paatuneimmankin yli-ihmisyyttä tavoittelevan ihmisen kohdalla vaikeimpana paikkana on miettiä WC -asioita. Nietzschen mukaanhan yli-ihmisyyttä kuvastaa ennen kaikkea katumattomuus. Tätä ei pidä ymmärtää julmuutena, koska yli-ihmisyys ei ole sidoksissa julmuuteen ; Sen sijaan katumattomuus muistuttaa kreikkalaisten eudaimonia -käsitystä jossa hyvän elämän arvo havaittiin kun ihmisen kuoltua katsottiin kokonaisuutta. Eudaimoniassa tarkastelija on helposti ulkopuolinen, mutta Nietzschen katumattomuus on sama siten että ihminen ikään kuin arvioi itse itsensä kuvitellen tämänlaisen tilanteen kohdalleen. ; Tämä tarkoittaa sitä että sitten kun on valmis tekemään kaiken uudestaan ei kadu. (Julma häpeämättömyys olisi kenties helppoa, mutta tämänlainen on todella vaikeaa. Yli-ihmisyys on siis hyvin vaatelias ja vaikea ihmiskuva saavutettavaksi.) Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös vessassakäyntejä. Tämänlaisia asioita on häveliäissyistä vaikeaa miettiä. Me haluamme sensuroida tietyt osat elämästämme, ja tätä kautta vihjaamme että kenties yli-ihmiselläkin on elämässään WC:n kokoinen aukko puolielämää.
Sensurointi näkyy etenkin hajupuolella. "Unkuri" muistuttaakin että moderni kulttuuri on ikään kuin vieras asia. "siisteissä länsimaissa pyritään neutralisoimaan arkisen elinympäristön hajut. koska nykyään hyvä haju on puhdas, lähes hajuton, modernista maailmasta on tullut hajulukutaidoton. pitää lukea kirjoja, jos haluaa haistella maailmaa." Tämä ei kenties pidä paikkaansa meidän talossamme, mutta noin karkeasti ottaen lausunnossa on kuitenkin paljon järkeä. ; Moderni desinfioitu hajumaailma ajaakin "WC:n kokoista aukkoa puolielämää" samankaltaisiin ongelmiin joka koskee Hannu Hanhi -hahmoa disneyn sarjakuvissa; "Napoleonin Komplekseissa" Hannu Hanhea kuvattiin eielämälliseksi hahmoksi "Hannu Hanhella onkin muuten tehty häpeällisen vähän mitään mielenkiintoista. Epäonnesta ja kärsimyksestä jalostuvat parhaat tarinat. Tosin tämän kautta Hannua voisi pitää myös jossain määrin traagisena ja elämälle turtana hahmona." Hannu Hanhi olisi elämästä vieraantunut hahmo. Hänestä on vaikeaa rakentaa heikkouksiensa kanssa painivaa hahmoa, joten hänen tarinansakin tuppaa latistumaan prosessissa. Michel de Montaigne olisi taatusti samaa mieltä. Siinä missä moni näkee kiiltokuvamaisuuden ideaalina ja ihanteen kauneimpana toteutumana, hän kammoksui sitä miten esimerkiksi ihanteelliset muotokuvat olivat aina elämästä vieraantuneita. Hän ihmetteli esimerkiksi sitä, miten Platon on ihanteellistettu niin että Platonin piereskelyn mietiskelemistä pidetään jotenkin epäsoveliaana. Vaikka on selvää että tämä suuri filosofi oli joskus miettinyt sellaistakin että onko tässä kavereiden nähden nyt oikein hyvä hetki päästellä.
Siistimällä aihetta WC yksinkertaisesti latistuu, se on paitsi vieraantunut elämästä ja puolielämän edustaja, se myös ajetaan kohti tätä vieraantuneisuuutta.
Siksi WC on korostetusti se asia josta ei puhuta mutta jonka olemassaolon kaikki tietävät. Monesti tuntuu että seksistäkin puhuminen on vähemmän arkaluontoista - ainakin jos aihe pidetään asiallisella tasolla menemättä irvokkuuksiin WC tai seksirintamalla. Ehkä syynä on se, että seksin katsotaan olevan mielenkiintoista ja tärkeää. Näin katsotaan vaikka WC kuuluu elintärkeisiin perustarpeisiin ja seksi vain elämästä "vain mukavampaa". Seksi on kuitenkin sosiaalista. WC:ssä jokainen ihminen joko on tai pyrkii olemaan yksin.
Sitä onkin siksi sanottu jopa niin että kun vanhemmilla on lasten kanssa liikaa kiireitä, WC voi olla heidän ainut luvallinen hengähdystaukonsa. WC on juuri vieraantuneisuutensa kautta ikään kuin "ihmisen mentävä aukko täyselämään". Kun sinne menee, saa olla rauhassa. Monet miehet ovatkin ymmärtäneet tämän. He rakentavat WC:stä lähes kuin toisen olohuoneen. Tarjolla voi olla esimerkiksi mahdollisuus lukea. Voidaan sanoa, että juuri WC:n askeettinen yksinäisyys mahdollistaa sen, että he kokevat jopa meditatiivisen sävyisiä istuntoja. He ovat hieman kuten houkkapyhimykset, jotka saavat mystisen karisman. He ovat WC:ssä kuninkaita. Ja pytty on heidän valtaistuimensa.
Valtaistuin on kenties koominen, mutta jos he joutuisivat kuolemansa jälkeen miettimään katuvatko he tätä aikaa, niin on mahdollista että sitä tulisi kaduttua kaikkea muuta. Näin siitä huolimatta, että uskon että vain hyvin harvan kuolinvuoteen toivomus olisi se, että hän olisi saanut elämänsä aikana käydä WC:ssä panostavammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti